sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Sunnuntaina 4. syyskuuta 2011

Soinnut kuulostavat paljon kauniimmilta, kun soittaa niiden sävelet kuin sadepisarat, mutta kuinka tuon nyt neuvoisi sellaiselle, joka on oppinut toista kautta ensin? Ero tavalliseen lienee se, ettei soiteta nuottien mukaan vaan oman musiikkatajun rytmittämänä. Päästetään siis kaavoista irti ja kuunnellaan musiikkia, omaa tunnemielikuvaa siitä, miten musiikki menee, ja soitetaan ihan sen mukaan. Soinnun sävelet soitetaan samaan tapaan yksitellen niin kuin omaan musiikki-intuitioon kuulostaa hyvältä. Kaunista!

(Näihin aikoihin muutin Savonlinnan Pilajaniemen kaupunginosasta Savonlinnan Nätkin kaupnginosaan, missä asun edelleen nyt kesäkuussa 2015.)

lauantai 3. syyskuuta 2011

Lauantaina 3. syyskuuta 2011

Puoleen vuoteen, sen jälkeen kun olin kuuntelemassa bändiä ja sain bändiltä nuotteja, en ole paljon soitellut, mutta nyt kun palautin bändin nuotit, niin tuntui jokin taas aukenevan ja musiikki taas kiinnostavan ja luonnistuvan paljon paremmin. Sen, minkä olen soitellut, olen soittanut lähinnä pianoäänellä ja äänen vaihtaminen on tuntunut hankalalta, kun olen edelleen soittanut pianotapaan, niin on jäänyt noihin tuttuihin pianoon ja harmonikkaan, vaikken pianon äänestä pidäkään. Mutta nyt sitten päätin jättää pianoäänen pois käytöstä ja soittaa huolella kunkin äänen kuin soittaisin tuota soitinta juuri, kaikkine sävelten välisine taukoineen, sointeineen, musiikintajuineen, musiikkityyleineen jne. Ja silloin soivat äänet kauniisti, kuin saisi uuden soittimen lahjan noin vain nappia painamalla. Mutta jos pianon tapaan soittaa, menevät äänet yhdeksi mössöksi ja tuntuu kuin kaikki olisivat saman elektronisen äänen muunnelmia. Nyt löysin panhuilun, ukulelen ja vaikka mitä, ensi kertaa jokin keinotekoinenkin ääni kiehtoi, kai nekin on joku kivoiksi valinnut.
Laulukirjassa o9li laulu Laulun aiheet, joka tuntuu opettavan, miten oppii itse säveltämään lauluja – mi8ten kiva! Tuon kun vielä oppisi…

torstai 1. syyskuuta 2011

Torstaina 1. syyskuuta 2011

Jossain kohdassa meni musiikinharrastukseni pieleen, loppui, ja se oli kai tuo bändi. Täytynee haukkua bändi, jotta pääsee kompastuskohdasta ylitse. Bandi oli vanhoja eläkeläisukkoja, jotka olivat soittotunneilla oppineet soittamaan, ja niinpä heidän musiikkikäsityksensä oli jähmeän urautunut eikä jättänyt tilaa minun musiikkimaulleni ja taitojeni kirjolle. Pari oli joukossa taitavampaa kuin muut, mutta hekin jotenkin tavanomaisia, kun taas minä olen erikoinen. Ensi kerran pitää etsiä hulivilibändi, jos tuota nyt sitten mistään löytää. Kai se on niin, että pidän vapaamuotoisuudesta yli kaiken ja tuo ukkojen orkesteri oli kaavaminen.