sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Sunnuntaina 28.2.2016 - Runonlaulannasta

Katselin eilen Suomen Euroviisu-edustajan valintaa. Kymmenen vuoden takainen voittaja Lordikin esiintyi. Voiko Lordin Euroviisuvoitto johtua osin siitä, että Lordi-hahmolla oli siivet: karu hahmo, jolla jokin kaunis perspektiivi oikeasti, niin kuin hard rock + hallelujah, ja niin kuin suomalaisuuden karuus jostakin kauempaa lämpimästä ilmastosta käsin katsottuna: käsittämättömä'n karu tyyli mutta ihan positiivinen, voiko olla, että Lordi oli ihan suomalaisen näköinen muun Euroopan silmissä? Vai äänestivätkö lapset, naivit ja pahat? Yleensähän ei ole hyvä harrastua jostakin ikävästä, koska silloin tutustuu siihen lähempää, ikä'än kuin kutsuu sitä luokseen ja voipa oppia itse saman sopan elämäänsä. Siksi ei olisi hyvä maalailla realistisen sijasta inhorealistisen tyylistä ikävään suuntaan vievää karikatyyria. Mutta ehkä aina haluaa nähdä muut viallisina kui n eivät muka olisi itse hyvin motivoituneita johonkin mukaansa tempaavaan näkökulmaan elämästä, kiehtovaan ja vakuuttavaan, kun itse ei vain tunne heidän näkökulmaansa, niin siksi luulee muut viallisemmiksi kuin itsensä, vaikka oikeastihan itsekin jättää nuo valinnat tekemättä, ettei kukaan oikeastaan ole siihen malliin viallinen vaan jokaisella joku iso juju näkökulmassaan, iso käytännön toimivuus, mielekkyys. Niin myös suomalaisilla suomalaisuudessa, ei siihen ulkomaiden hirviönäkemystä kaivata mukamas selventämään, kun se on ihan eri ilmiö, vappunaamari vai mikä lie.

Kun olen globaaleista kysymyksistä aina ollut harrastunut, niin kiehtovat nuo Euroviisut, mutten voi olla huomaamatta, ettei musiikillinen osaamiseni ole niin suurta asemaa salliva. Jos musiikki olisi alani joskus tulevaisuudessa, niin olisin kai jonkun sortin laulun- tai soitonopettajan luokkaa noin karkeasti, jos siis oppisin aika paljon lisää, sillä opetustaidot minulla ovat hyvät, lahjakkuuksillekin, ja opetusharrastuneisuutta on paljon enemmän kuin esiintymistaitoja joita ei melkein ollenkaan. Vapaa-ajanohjaus kiehtoisi työnä, mutta olisiko se pikemminkin liikunta ja luontoretkeily?

Tännä on Kalevalan päivä. Luin uutisista vanhasta runonlaulajasta.
"Luin tuota tämänpäiväistä runonlaulajajuttua. Ylimmäinen vanha kuva antoi kuvan runonlaulusta: oikeanpuolimmainen juttelee kuin ystävällinen lähelle tullut lintu ja mielenvire on linnunlauluntunnelmainen, siis linnunlaulun tunnelman ohjeekseen ottanut siinä, mistä löytää laulu ja sanat, sanoituksen muoto, ja syntynyt tyyli tuo mieleen venäläisen laulun, mieslaulajan laulamana niin kuin on monesti kuullut venäläisten laulajien laulavan. Vasemmanpuoleinen katsoo järjen vireestä käsin eikä ymmärrä, että miten lintu toimisi tässä mallina: mikä linnussa? Mutta linnulla on siis kommunikaatiotapa ja viisauden tyyppi, joka on tuosta vireestä, luontoympäristöstä ja käytännönläheisestä tervehenkisiä ikiaikaisia elementtejä sisältävästä elämäntavasta lähtöisin. Ja sitä varten siis pitäisi omaksua tunnelma, elää sentunnelmaisesti iahn niin kuin voi omaksua tietyn kielenkäyttötavan ja sen mukaisen katsantokannan jutellessaan, esim. epämuodollisen sosiaalisen (lähellä linnun kieltä) tai kaavamaisen johonkin ammattitarkoitukseen (etäällä, taitamaton, koska vain muutamia asioita huomioitu). Mutta arkijärkisempi sosiaalisempi vinkkeli on siis tunnelmallisempi ja siis soivempi ja hauskat ilmaisut ja vekkulit venkaukset, hupi ja hyöty yhtä aikaa, kommunikoivuus, viihtyminen ja asian kiinnostavuus löytyvät arkijärkisen sosiaalisen kielenkäytön tapaan tunnelmalliselta suunnalta, ihan niin kuin itselle tärkeää tunnetta muistaen ajateltu on näkövinkkeliltään kokonaisuutena vähän niin kuin laulu, ja sanat, jotka tekisivät oikeutta aiheelle, olisivat tuntevat a viisaat, kuin laulun sanat."

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Sunnuntaina 21.2.2016 - Oman laulun säestämisestä soinnuin

Laulun säestämisessä ukulelella (tai etenkään kitaralla) on minulla vielä paljon oppimista. Säestys alkaa jo sujua takellellen, mutta laittaa helposti hukkaamaan laulun sävelen tai laulutavan ja äänen soinnilla ilmaistavat asiat, mitkä kai johtuvat siitä, kun soittaa soinnun heti tahdin alkuun. Jos sen sijaan vain laulaa tahdin alun tavallisesti ja vasta karkeasti puoliväliin tai loppupuolelle soinnin lykkää säestykseksi la-laa-laa + tsäm, niin jaksaa muistaa vanhan laulutapansa ja löytää sopivan kohdan soinnulle ja sopivan tavan sovittaa se laulun osaksi.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Sunnuntaina 14.2.2016

Mitä jos pikkuhyönteiset laulavat koko ajan, samoin kuin puheensorina voi täyttää huoneen. Mitä jos meidän elämämme kuuluisi laulaa siihen tapaan koko ajan tai isoimman osan ajasta, jotta elinympäristömme olisi sen puolesta luonnollinen? Vaikka että äsken kävelin viherkasvipalmuni luo ja pysähdyin siihen ja käännyin katselemaan ikkunallani olevaa kukkaa, niin ensin oli kävelyn ja toimeliaisuuden laulu olemuksessani, sitten siihen tuli yhtä aikaa palmun vehreyden ja sen näyttävyyden teema - niin kuin kaksi eri sävelkulkua ja teemaa laulussa, esim. säestys tai jonkin elokuvan musiikki - jotka vaihtuivat paikoilleen hiljentymisen rytmiin ja ikkunan kukan kauneuden teemaan. Löytäisikö musiikki silloin paikkansa, eläisinkö eläväisemmin ja viisaammin, enemmän täyden näkemykseni mukaisesti? Kuuluisiko minun sillä tavoin täydemmin kiinnittää huomiota elämisen tunnelmapuoleen ja tekemisen vaistomaisesti eriluonteisina koettujen elämänalueiden huomaamiseen tuolla vaistomaisella ymmärryksellä, joka kai olisi olennainen osa ihmisten käyttöohjetta?

torstai 11. helmikuuta 2016

Torstaina 11. helmikuuta 2016 - Lintujen kevätlaulu

Tässä olikohan pari viikkoa sitten vai milloin, oli pitkän kovan pakkasjakson jälkeen kai toista päivää lämpötila nollan tienoilla, niin minulla oli ikkuna raollaan ja ulkona linnut kokeilivat laulaa kevättä. Jostakin tuli mieliteko sanoa jotakin sellaista kuin "tsirp viuh", laulaa itsekin kevättä, mikä oli kamalan hauskaa. Se minua hämmästytti, ettei laulu lähtenyt kohdasta titityy vaan pikemminkin tuollaisesta säkäti säkäti sanoilla sompailua hiukan muistuttaen. Ja sitten oli toki tuo viuh-tyyli, joka olis sitä kun on kiva, kun om kevättä ilmassa ja aurinko paistaa.

lauantai 6. helmikuuta 2016

Lauantaina 6.2.2016 - Värisevästä lauluäänestä

Löysin youtubesta Pauli Räsäsen laulaman Kotkan ruusun ja siinä oli ainakin värisevä ääni. Laulu jäi soimaan mielessäni ja huomasin, että värisevää ääntä voi oppia, vaikkakin haluaisin laulun äänen soivan elämänmakuisemmin, jotenkin aidommin kuin tuolla videolla, mikä kai tarkoittaa, että elämän pitäisi soida ja tunteen olevan omaa elämää koskettava eikä vain haave niin kuin tuossa.
Kotkan ruusun alussa laulu soi korkealta kuin pop tai perinteinen suomalainen laulukirjan laulu, ja sitten jatkuu matalalta heti parin sävelen jälkeen, missä tulee helposti värisevä ääni. Näyttäisi siltä, että värisevä ääni syntyy helposti paitsi tunteikkuudesta, myös siitä, että laulaa tuntein korkealta ja korkea teema jää soimaan äänessä vaikka laulaa tietyn verran matalammalta. Kauneus ja koskettava tunnelmallisuus soivat kai sillä tavoin äänen värissä, minkä kuuluisi olla ideana eikä tietyn sävelkorkeuseron, tunteita koskettava kauneus siis.
Lauloi kanssa jotakin muuta ja mm Tulipunaruusuja: "Illoin luokse pienne kapakan, ratsuani juoksuun hoputan, kuiskaa hiljaa arotuuli..." Ulkona käveli kolhon näköinen mies tummassa asussa ja mietin, että tuohon kun Tulipunaruusu-teema ja sillä teemalla vaikka (tummanruskean?) tuulipuvun housuihins ivuun punaiset Tulipunaruyusu-tyyliset raidat, niin jo olisi paljon vetävämmän näköinen, jotenkin tunteisiin vetoavan tenhoava, mutten tuosta nyt sitten tiedä, että miten miehen saisi sillä teemalla olemaan, kai pitäisi laulusta pitää hänen itse.