Maanantaina 16. joulukuuta 2013

Olen tässä soitellut joululauluja ja taas kerran on alkanut näyttää siltä, että niiden jälkeen paluu tavallisiin lauluihin tuntuu lättänältä. Olen ihmetellyt, että miksi niin, kunnes keksin soittaa joululaulumaisesti tenhoa tavoitellen tavallisia lauluja. Näyttää kuin joululaulut voisivat näin opettaa paremman soittotaidon ja suuremman musikkalisuuden. Mutta silloin ehkä tarvitsee jo soittaa tuohon tapaan tavallisia lauluja aina silloin tällöin joululaulujen väliin, jotta osaa ottaa mallia.

Perjantaina 13.9.2013

Eilisen Itä-Savossa oli näyttävä kuva Dave "Isokynä" Lindholmista ja innostuin maalaamaan sen, mutta eihän siitä kummoinen tullut, ei edes näköinen,
 , mutta jotenkin tunnelmallinen ja jäin miettimään, että mikä meni maalatessa pieleen ja mikä onnistui ja miksi. Sain tuosta niin paljon vaikutetta, että aloin ymmärtää, miten hän kyhää laulujen sanoja: käyttäälaulun meiningin hahmottamiseen lättänää kuivaa näkökulmaa kuin kuka hyvänsä kuuntelisi laulua siihen suuremmin uppoutumatta, hyvä meno vain kuulostaa mukavalta, ja poimii sitten ne sanat jotka luontevimmin sitä arkisessa kielenkäytössä kuvaisivat. No, tällaista ainakin opin, kun ennen en osannut kyhätä minkäänlaisia sanoja mihinkään lauluun.

Sunnuntaina 8.9.2013

Radiossa haastateltiin kapellimestari Lintua, mikä sai kapellimestarin työn kuulostamaan kiinostavalta. Jäin kuuntelemaan haastattelun jälkeen soivaa klassista musiikkia, jota kai jokin sinfoniaorkesteri soitti, ja kun mielessäni kokeeksi koetin johtaa orkesteria, niin hämmästyksekseni se ei ollutkaan monimutkainen musiikkimaisema vaan useammat instrumentit kuvasivat yhtä tai kahta samaa eläintä tai puuta tms. jokin askelia, toinen tunteita, komas ihanteita. Ihanteiden ja vaikuttavuuden kohdat oli soitettu liian vikkelään. Mutta mielenkiintoista kyllä.
Mutta voihan se olla, että musiikkimaisema on parempi ymmärrykselle. Ja ihmisluonnossa on kaipuu siihen, että elämänkokemus muodostaisi musiikkimaiseman. Joten ehkä hyvä näin kuin on perinteisesti soitettu.

Lauantaina 13. heinäkuuta 2013 - Näin saat elämänkokemuksesi soimaan

Onkohan olemassa huhu, että liikunta häiritsee musikaalisuutta? Totuus on päinvastainen: vaihtelevainen mieltymysten mukainen liikunta saa koko elämänkokemuksen soimaan, vaikkei muuten olisi erityisen musikaalinen. Liikunnallisuus tyuo lisää elintilaa, karkottaa ahdistavat viholliset kauemmaksi ja rauhallisemmille linjauksille ja tuo tervehenkistä tilaa tunteille sekä tekee toimeliaisuuden helposti sujuvaksi ja miellyttäväksi. Sosiaalisxuudelle ja elämänviisaudellekin se on erityisen hyväksi. Mutta liikkua ei pidä koulumaisen kaavamaisesti vaan vaihdellen koko kapasiteetillaan moneenlaiseen viehättävään ryhtyen. Liikunnallisten lahjojen oppiminen on helppoa seuraavan laatimani ohjeen avulla:
"Tässä laatimani paljon onnellistuttava kaikille sopiva liikunnallisia lahjoja kasvattava ohje:
"Do not make plans about how to move but decide each second and each fraction of a second anew what right now feels like the best idea about where to move, how to move, in which style, in which attitude, in which mood, with how much eager interest and quickness resulting from that or relaxed awareness or emotionally motivated force,... So you change all the time, your plans change and you learn to pick each fraction of a second just the things that you like best right then to be your goalsetting right then in practice in your movements. So you feel happy and fulfilled. Be wary of boredom and habits."
Ehkä tusinan urautumattoman kokeilukerran tuoman kokemuksen myötä tämä liikkumistapaohje yleistyy elämänohjeeksi muille elämänaloille ja auttaa Sinua yltämään jatkuvasti parhaimpaasi, tai ainakin melkein. Et siis jää käytännön olosuhteittesi sanelemalle laatutasolle, vaan yllät haaveenasi olevaan tyylilajiin arjessasi.
 (Lisää onnellistuttavien elämäntapojen ohjeita blogissani http://happinesstipsblog.blogspot.com .)"

* * *
22. maaliskuuta 2016
Vuodenaikojen elämisen taito saa elämänkokemusta soimaan: http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html . 

17. lokakuuta 2016
Katso myös http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2016/03/torstaina-24-maaliskuuta-2016.html ja sieltä linkki terveistä elämäntavoista.

Sunnuntaina 7. heinäkuuta 2013

Olen tässä itsekseni mietti8nyt, miltä kuulostaisi porukan laulukommunikaatio, jos kukin tekisi laulua omasta näkökulmastaan, omasta meiningistään ja nuo laulut nivoutuisivat yhteen musiikkikudelmaksi, joka olisi porukan yhteisen meningin kuvaus. Vaikkapa talkoissa yksi laulaisi hiio-hoi, toinen hidasjärkinen mies vastaisi että tässäpä teen näitä bumbudibumbumtsum, joku tekemisiin tykästynyt nainen huomauttaisi siihen, että kivoja nämä tekemiset tosiaan tsi- daadaa - tsi-daa, joku kauniskatseisempi nainen, että kiva meininki tsi diid dii tsi diidatsum jne. Jos se olisi vähän kuin että me ollaan tällaisia ja muodostetaan tällanen meidän motivoituneita tekemisiä tekevä ryhmä.
Se olisi siis vähän kuin mikä hyvänsä musiikkikappale eri melodioineen, teemoineen ja säestyksineen, mutta olennaista olisi, että kukin saisi laulaa oman teemansa, jotenkin toteuttaa itseään siten kuin kokee elämän musiikillista olevan ja juuri tuollaisen kokemuksellisuuden ja tuollaisen kommunikaatiotaidon tärkeitä.
Lieneekö tuo tavallisen vapaamuotoisen hyväntuulisenystävällisen tekeväisen porukan tavallinen vapaamuotoinen sosiaalinen kommunikaatio äänensävyin ja äännähdyksin, huudahduksin, huomautuksin, tokaisuin ja heitoin, kun vain laulutaito tai meiningin vapaamuotoisuus ja painotuskokemuksellisuudessa ja musiikkimaisessa ihanteiden, motivaatioiden, tunteiden, sosiaalisuuden ja tekemisen meiningin kielessä antaen niille tilaa äänensävyllisessä ja muussa ilmaisussa - esim. laulaen tunnetiloja ilmaisten voisi moista ainakin oppia, ehkä muutenkin monella tapaa, kun se kerran kai luonnollista on ja suomalaisuutta sosiaalisuutta ja sosiaalista silmää lähellä, suomalaisten ryhmien sosiaalisuuden ja toimivuuden tärkeä edellytys, josta vain tuo ilmaisun vapaamuotoisuus puuttuu - kuin olisi oltu sisätiloissa kirjastossa ja koulussa eikä ulkona riehumassa.
Oppiskohan tuollaista ilmaisua parhaiten kun porukka ei tee yhdessä vaan on vain koolla rattoisaa aikaa viettämässä ja kullakin on omat tekemisensä, oma motivaationsa ja vain ilmaisusta kiinnostumisen teema on napattu muilta kokeilun kohteeksi: tässäpä puuhailen tällaisia ja laulelen huvikseni kokeeksi sitä sun tätä mieleen juolahtavaa ja ihan hienoakin yritän.
Onkohan "Tein minä pillin pajupuusta" pajupillinveistelylaulu? Varmaan pitäisi pajupilli veistell' laulaen, jotta tulisi hyvä pilli. Sama pätee varmaan muuhunkin työhön: saa lisää puhtia, jos keskittyy omaan vakuuttuneisuuteensa siitä, miksi työ on tärkeä ja tekeminen kivaa ja tunteet antavat puhtia ja näyttävät hyviä onnistunia reittejä yms. onnistuvia valintoja.

Elämänkokemuksen saa soimaan, kun liikkuu vapaamuotoisesti ja vaihtelevasti aika reippaasti kehon ehdoilla ja tunteiden mukaan paikassa, jossa on luontoa katseltavana ja koettavana.

Perjantaina 28. kesäkuuta 2013

Perinteisissä suomalaisissa lauluissa ja kuuluisissa vanhoissa maalauksissa on näkökulma, jossa ihminen luonnon keskellä katselee maisemaa, elämän ilmiöitä siinä ja näkee samalla elämän rajuuden ja tunteidenmukaisuuden kauneuden tavoittaen jotakin olennaista maailmasta, elämän perusvirrasta ja elämänviisaasta tavasta elää yhteiskunnan jäsenenä.

Sunnuntaina 16. kesäkuuta 2013

Soittelin taas pitkästä aikaa ja lauloin samalla. Huomasin, että soittamista ei saa ajatella kosketinten painamisena vaan on kokonaisuutena mentävä mukaan musiikin herkkään hienovaraiseen tunnelmatajuiseen meininkiin ja siitä kasvaa suurempi hienovaraisempi soittotaito, joka saa soittimen soimaan musikaalisemmin.

NÄIN OPIT LAULAMAAN - 29. huhtikuuta 2013

Kirjoitin tällaisen:

"Keväinen auringonpaiste, puiden oksat ja linnunlaulukonsertti saavat
sydämen soimaan toimeliaan tunnelmallisen avaramielisen mökkeily- ja
matkailukauden arjen aarioita.
Huhtikuu on vasta alkua

Savonlinnassa asuu paljon oopperasta pitäviä ja seudulla mökkeilee ja
matkailee monen monta musiikin ystävää joka kesä. Kaikissa asuu kaiho
musikaalisuuteen, sävellys- ja laulutaitoon, elämänkokemuksen tunteita
koskettavaan kiehtovuuteen, jota voi kyllä oppia, mutta harvoin oppii.
Tässä joitakin ohjeita:
Puiden katseleminen musiikkia ajatellessaan tuo lauluihin syvällistä
elämänviisautta ja tunteikkuutta. Laula luonnon helmassa silloisen
tunteita koskettavan näkemyksesi mukaan.
Lauluäänessä tunnelmalliset kohdat soivat ja tunnelmattomat tuottavat
vain jonkinlaisen kkrrraaahhhh-äänen tai pihinän. Anna ilmanpaineen
kohdistua lauluäänesi tunnelmallisiin kohtiin ja pidä ilmanpainetta
vailla tunnelmattomat kohdat, niin saat kauniisti soivan äänen.
Elämänviisas, ihanteikas ja tunnevoittoinen mielensisältö tuovat
kauniin laulun.
Linnunlaulu toimii oivana esikuvana edistyneemmille. Jo sekunnin pätkä
linnunlaulua jón sävyiltään rikas kuin kokonainen ihmisten
musiikkikappale. Anna musiikkimielikuviesi kehittyä osin linnunlaulun
opastuksella ja osin omien tunteidesi äänen mukaan yksinomaa.
Sävellystaidossa tunnelmalliset kohdat soivat: tummat matalina
sävelinä ja vaaleat korkeina sävelinä, joiden pituudet ja oikeat
korkeudet tunteidesi ääni yhdessä kokemuksen kanssa opettavat. Näin
syntyy musiikkimaisema, josta voit poimia teeman sävelmäksi.
Aistit avoinna elämään, avoimin mielin monenlaiseen tunteiden äänen
mukaan, lomalaisen tunnevoittoisuudella, niin elämänkokemuksesi soi
luonnostaan musiikinomaisena maisemana, jolle lisää syvyyttä ja
rikkautta antaa luonnon ihaileminen ja miellyttävä vaihtelevainen
liikunta.

Onnea matkaan!
 Yst. terv. Hannele Tervola, Savonlinna, Nätki"

(Tuli tuohon nyt kirjoitettua Savonlinnan kaupunginosa Nätki, jolla asun, mutta kauempana asuville tiedoksi, että Savonlinnassa on paljon rikollisuutta, mm. kivan (tai ikävän) kuorenalla murhaajia tai ainakin Nätkillä on. Joskus syntyy vaikutelma hyväuskoisten ihmissyöjien suuhun joutumisesta, ihan jo ekalla tapaamiskerralla tottaki kun niin helpointa on.)

Kiirastorstaina 28. maaliskuuta 2013

Kävelin tänäaamuna koirieni kanssa pikkuisen metsäpläntin läpi ja kuuntelin pikkulintujen kevättalven laulua ja yritin tavoittaa jotakin samantapaista omaa kaunista musiikkinäkemystä. Mieleeni tuli, että Yksi ruusu on kasvanut laaksossa on kauneuskäsitykseltään, sointuvuudeltaan tms. linnunlaulukonserttimainen, tuon mieleeni tulleen laulukäsityksen kanssa yhteensopiva.

Tiistaina 26. maaliskuuta 2013 - Värisevä lauluääni?

Lähemmäs vuoteen en ole laulanut melkein ollenkaan. Naapuruston pikkulinnut näyttävät tuumivan siihen, että laula ikkuna auki, jotta pikkulintu-laulunopettajat kuulevat. No, kun en ole pitkään aikaan saanut laulettua, niin päätin kokeilla.
Tänään soi radiossa jokin tunteikkaalla äänellä suomeksi vanhanaikaisen tyyppistä lasulua laulanut mieslaulaja ja minä yritin ottaa mallia tuosta tunteikkuudesta. Se näyttäisi menevän jotakuinkin niin, että tunteet ovat minulle tällä tavoin tärkeitä, näin tunnen, tunne kokemuksena on tällainen. Tähän asti olen paljolti harjoitellut vain äänen tuottamista, jotta osaisin laulaa laulumielikuvieni mukaan ja ihan nätiusti. Ja nyt haluaisin oppia laulamaan tunteella. Kokeilin tuota huvikseni ikkuna kadunpuolelta, missä on autojen meteli, muytta myös pikkulintuja, auki. Tunneilmaisusta olin hiukan mukana kärryillä, mutta en kunnolla. Laulun tokassa säkeistössä kokeilin laulaa kaunista tunteikasta mielentilaa kuvastaen, en siis vain tunnetta vaan tuntemisen ja kokemisen tapaa, elämäntapaa kuvastaen ja siitä tuli kaunis. Pikkulinnut olivat hiljaa ja kun myöhemmin kuulin niiden tirskuttavan, niin ne olivat omaksuneet laulun tyylin osaksi laulutyyliään näin väliaikaisesti, kiva.

Torstaina 21.2.2013

Sävelmän palasta hyräillessä voi siihen lisätä tarkemman kuvauksen jostakin ihanteesta tms. sävelmän osasta. Korkeat ihaavemaiset kohdat mennään mukaan kuin pörriäisen lento ja sävelletään kuin oma kokemus, mutta matalissa vaikuttavissa kohdissa tulee ensin matala perussävel ja sitten kuin kaikuna sille korkeampi aksentti, luulen, tai siis siltä näytti äsken jotakin oamsta päästäni hyräillessäni.
Lauloin tänää pitkästä aikaa, jotakin vanhaa laulua, taisi olla Uralinpihlaja, ja jotenkin se, etten ole laulanut pitkään aikaan, poisti monta maneerin tapaista oppia, joita ole onnistunut keräämään, ja jäljelle jäi itse laulun näkökulman viehättävyys ja jotenkin eloisampi ääni, kina!

Tein aiemmin päiv'ällä kommentin tämän blogin merkintään venäläisten naisten elämänviisaudesta, jota käytännönläheisen näkökulman korostaminen tuo: Lauantaina 8.9.2013.