Torstaina 27. helmikuuta 2014

Ostin eilen ukulelen ja tulin kirjoittaneeksi tuollaisen tayden tunteidenmukaisuuden mahdollisuudesta: http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2014/02/tunteiden-viisauden-mukaan-elaminen.html .
Ukuleleni on kuvallinenja se nayttaisi auttavan soittamaan oppimisessa. Kitaralla en oppinut sointuja, mutta ukulelen soinnut nayttavat luonnistuvan ja eilen soitin jo kolme kappalettakin nappailemalla mutta alimmat nuotit eivat soineet, kun ukulelen alin nuotti on C ja aanialaa vajaat kaksi oktaavia A:han asti. Ukulele on hawaijilainen soitin, kaunis sointuva aani paratiisisaarten tyyliin, nelikielinen pikkukitaramainen mutta sointuvampi ja helpompi oppia, ja halvempi. Kiva!

Jaa, eipas olekaan ukulelessa pieni aaniala vaan suuri, mutta valista puuttuu nuotteja, jotka voi korvata oktaavia ylempaa soittmalla, kun kielten aanen vari soi alempana.
Vaikuttaa silta,e tta ukulelen soittamisen oppimisessa auttaa olennaisesti, kun uppoutuu paratiisisaarten viehatykseen, saa siita tuulahduksen ukulelen soinnissa. Siksikin kuvallinen soitin oli ihan hyva valinta.
Tama ukulele maksoi 79 euroa, mutta kun netista katsoin, niin myynnissa on Suomessakin esim. 30 euron ukuleleja, mutten nyt sitten tieda, soivatko miten erilailla tai eiko viritys niissa pysy. Paratiisdi kai vaatii jatkuvaa saatamista etenkin aloittelijoilta, niinpa uudelleen viritettava soitin, ja ylemmas yrittamista, niinpa korkeammalta soitettuja savelia, ja ikavien juttujen karsimista pois, niinpa sopraanoukulele tavallisin. Ihan kun vain soittaa soinnun mitaan kielia painamatta, niin tulee kevainen linnunlaulu mieleen.

Keskiviikkona 29. tammikuuta 2014

Loysin laulukirjasta kappaleen Kuinka paljon rakkautta, jonka sanat menevat "Kuinka paljon rakkautta mulle suotkin, sen voin sulle kaksinverroin lahjoittaa..." Mutta laulu kuvaa kivasti onnistuneesti toimeliaan ihmisen hyvantuulista auttamisenhalua, kun han ohimennen auttaa jossakin toisen elaman kannalta tarkeassa kysymyksessa, ja niin oikeammat sanat kuuluisivat "moniverroin lahjoittaa". Tyypillisesti tati jeesaa nuorempaa ja tyhmempaa, mutta voihan samanikaisten valillakin, jos on tarpeeksi eli tosi paljon tilaa omalle elamalle kaikkine omine tekemisineen. Kiva, kun tuollainen ohje, ideaali, on toimiva, :)

Maanantaina 16. joulukuuta 2013

Olen tässä soitellut joululauluja ja taas kerran on alkanut näyttää siltä, että niiden jälkeen paluu tavallisiin lauluihin tuntuu lättänältä. Olen ihmetellyt, että miksi niin, kunnes keksin soittaa joululaulumaisesti tenhoa tavoitellen tavallisia lauluja. Näyttää kuin joululaulut voisivat näin opettaa paremman soittotaidon ja suuremman musikkalisuuden. Mutta silloin ehkä tarvitsee jo soittaa tuohon tapaan tavallisia lauluja aina silloin tällöin joululaulujen väliin, jotta osaa ottaa mallia.

Perjantaina 13.9.2013

Eilisen Itä-Savossa oli näyttävä kuva Dave "Isokynä" Lindholmista ja innostuin maalaamaan sen, mutta eihän siitä kummoinen tullut, ei edes näköinen,
 , mutta jotenkin tunnelmallinen ja jäin miettimään, että mikä meni maalatessa pieleen ja mikä onnistui ja miksi. Sain tuosta niin paljon vaikutetta, että aloin ymmärtää, miten hän kyhää laulujen sanoja: käyttäälaulun meiningin hahmottamiseen lättänää kuivaa näkökulmaa kuin kuka hyvänsä kuuntelisi laulua siihen suuremmin uppoutumatta, hyvä meno vain kuulostaa mukavalta, ja poimii sitten ne sanat jotka luontevimmin sitä arkisessa kielenkäytössä kuvaisivat. No, tällaista ainakin opin, kun ennen en osannut kyhätä minkäänlaisia sanoja mihinkään lauluun.

Sunnuntaina 8.9.2013

Radiossa haastateltiin kapellimestari Lintua, mikä sai kapellimestarin työn kuulostamaan kiinostavalta. Jäin kuuntelemaan haastattelun jälkeen soivaa klassista musiikkia, jota kai jokin sinfoniaorkesteri soitti, ja kun mielessäni kokeeksi koetin johtaa orkesteria, niin hämmästyksekseni se ei ollutkaan monimutkainen musiikkimaisema vaan useammat instrumentit kuvasivat yhtä tai kahta samaa eläintä tai puuta tms. jokin askelia, toinen tunteita, komas ihanteita. Ihanteiden ja vaikuttavuuden kohdat oli soitettu liian vikkelään. Mutta mielenkiintoista kyllä.
Mutta voihan se olla, että musiikkimaisema on parempi ymmärrykselle. Ja ihmisluonnossa on kaipuu siihen, että elämänkokemus muodostaisi musiikkimaiseman. Joten ehkä hyvä näin kuin on perinteisesti soitettu.

Lauantaina 13. heinäkuuta 2013 - Näin saat elämänkokemuksesi soimaan

Onkohan olemassa huhu, että liikunta häiritsee musikaalisuutta? Totuus on päinvastainen: vaihtelevainen mieltymysten mukainen liikunta saa koko elämänkokemuksen soimaan, vaikkei muuten olisi erityisen musikaalinen. Liikunnallisuus tyuo lisää elintilaa, karkottaa ahdistavat viholliset kauemmaksi ja rauhallisemmille linjauksille ja tuo tervehenkistä tilaa tunteille sekä tekee toimeliaisuuden helposti sujuvaksi ja miellyttäväksi. Sosiaalisxuudelle ja elämänviisaudellekin se on erityisen hyväksi. Mutta liikkua ei pidä koulumaisen kaavamaisesti vaan vaihdellen koko kapasiteetillaan moneenlaiseen viehättävään ryhtyen. Liikunnallisten lahjojen oppiminen on helppoa seuraavan laatimani ohjeen avulla:
"Tässä laatimani paljon onnellistuttava kaikille sopiva liikunnallisia lahjoja kasvattava ohje:
"Do not make plans about how to move but decide each second and each fraction of a second anew what right now feels like the best idea about where to move, how to move, in which style, in which attitude, in which mood, with how much eager interest and quickness resulting from that or relaxed awareness or emotionally motivated force,... So you change all the time, your plans change and you learn to pick each fraction of a second just the things that you like best right then to be your goalsetting right then in practice in your movements. So you feel happy and fulfilled. Be wary of boredom and habits."
Ehkä tusinan urautumattoman kokeilukerran tuoman kokemuksen myötä tämä liikkumistapaohje yleistyy elämänohjeeksi muille elämänaloille ja auttaa Sinua yltämään jatkuvasti parhaimpaasi, tai ainakin melkein. Et siis jää käytännön olosuhteittesi sanelemalle laatutasolle, vaan yllät haaveenasi olevaan tyylilajiin arjessasi.
 (Lisää onnellistuttavien elämäntapojen ohjeita blogissani http://happinesstipsblog.blogspot.com .)"

* * *
22. maaliskuuta 2016
Vuodenaikojen elämisen taito saa elämänkokemusta soimaan: http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html . 

17. lokakuuta 2016
Katso myös http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2016/03/torstaina-24-maaliskuuta-2016.html ja sieltä linkki terveistä elämäntavoista.

Sunnuntaina 7. heinäkuuta 2013

Olen tässä itsekseni mietti8nyt, miltä kuulostaisi porukan laulukommunikaatio, jos kukin tekisi laulua omasta näkökulmastaan, omasta meiningistään ja nuo laulut nivoutuisivat yhteen musiikkikudelmaksi, joka olisi porukan yhteisen meningin kuvaus. Vaikkapa talkoissa yksi laulaisi hiio-hoi, toinen hidasjärkinen mies vastaisi että tässäpä teen näitä bumbudibumbumtsum, joku tekemisiin tykästynyt nainen huomauttaisi siihen, että kivoja nämä tekemiset tosiaan tsi- daadaa - tsi-daa, joku kauniskatseisempi nainen, että kiva meininki tsi diid dii tsi diidatsum jne. Jos se olisi vähän kuin että me ollaan tällaisia ja muodostetaan tällanen meidän motivoituneita tekemisiä tekevä ryhmä.
Se olisi siis vähän kuin mikä hyvänsä musiikkikappale eri melodioineen, teemoineen ja säestyksineen, mutta olennaista olisi, että kukin saisi laulaa oman teemansa, jotenkin toteuttaa itseään siten kuin kokee elämän musiikillista olevan ja juuri tuollaisen kokemuksellisuuden ja tuollaisen kommunikaatiotaidon tärkeitä.
Lieneekö tuo tavallisen vapaamuotoisen hyväntuulisenystävällisen tekeväisen porukan tavallinen vapaamuotoinen sosiaalinen kommunikaatio äänensävyin ja äännähdyksin, huudahduksin, huomautuksin, tokaisuin ja heitoin, kun vain laulutaito tai meiningin vapaamuotoisuus ja painotuskokemuksellisuudessa ja musiikkimaisessa ihanteiden, motivaatioiden, tunteiden, sosiaalisuuden ja tekemisen meiningin kielessä antaen niille tilaa äänensävyllisessä ja muussa ilmaisussa - esim. laulaen tunnetiloja ilmaisten voisi moista ainakin oppia, ehkä muutenkin monella tapaa, kun se kerran kai luonnollista on ja suomalaisuutta sosiaalisuutta ja sosiaalista silmää lähellä, suomalaisten ryhmien sosiaalisuuden ja toimivuuden tärkeä edellytys, josta vain tuo ilmaisun vapaamuotoisuus puuttuu - kuin olisi oltu sisätiloissa kirjastossa ja koulussa eikä ulkona riehumassa.
Oppiskohan tuollaista ilmaisua parhaiten kun porukka ei tee yhdessä vaan on vain koolla rattoisaa aikaa viettämässä ja kullakin on omat tekemisensä, oma motivaationsa ja vain ilmaisusta kiinnostumisen teema on napattu muilta kokeilun kohteeksi: tässäpä puuhailen tällaisia ja laulelen huvikseni kokeeksi sitä sun tätä mieleen juolahtavaa ja ihan hienoakin yritän.
Onkohan "Tein minä pillin pajupuusta" pajupillinveistelylaulu? Varmaan pitäisi pajupilli veistell' laulaen, jotta tulisi hyvä pilli. Sama pätee varmaan muuhunkin työhön: saa lisää puhtia, jos keskittyy omaan vakuuttuneisuuteensa siitä, miksi työ on tärkeä ja tekeminen kivaa ja tunteet antavat puhtia ja näyttävät hyviä onnistunia reittejä yms. onnistuvia valintoja.

Elämänkokemuksen saa soimaan, kun liikkuu vapaamuotoisesti ja vaihtelevasti aika reippaasti kehon ehdoilla ja tunteiden mukaan paikassa, jossa on luontoa katseltavana ja koettavana.

Perjantaina 28. kesäkuuta 2013

Perinteisissä suomalaisissa lauluissa ja kuuluisissa vanhoissa maalauksissa on näkökulma, jossa ihminen luonnon keskellä katselee maisemaa, elämän ilmiöitä siinä ja näkee samalla elämän rajuuden ja tunteidenmukaisuuden kauneuden tavoittaen jotakin olennaista maailmasta, elämän perusvirrasta ja elämänviisaasta tavasta elää yhteiskunnan jäsenenä.

Sunnuntaina 16. kesäkuuta 2013

Soittelin taas pitkästä aikaa ja lauloin samalla. Huomasin, että soittamista ei saa ajatella kosketinten painamisena vaan on kokonaisuutena mentävä mukaan musiikin herkkään hienovaraiseen tunnelmatajuiseen meininkiin ja siitä kasvaa suurempi hienovaraisempi soittotaito, joka saa soittimen soimaan musikaalisemmin.

NÄIN OPIT LAULAMAAN - 29. huhtikuuta 2013

Kirjoitin tällaisen:

"Keväinen auringonpaiste, puiden oksat ja linnunlaulukonsertti saavat
sydämen soimaan toimeliaan tunnelmallisen avaramielisen mökkeily- ja
matkailukauden arjen aarioita.
Huhtikuu on vasta alkua

Savonlinnassa asuu paljon oopperasta pitäviä ja seudulla mökkeilee ja
matkailee monen monta musiikin ystävää joka kesä. Kaikissa asuu kaiho
musikaalisuuteen, sävellys- ja laulutaitoon, elämänkokemuksen tunteita
koskettavaan kiehtovuuteen, jota voi kyllä oppia, mutta harvoin oppii.
Tässä joitakin ohjeita:
Puiden katseleminen musiikkia ajatellessaan tuo lauluihin syvällistä
elämänviisautta ja tunteikkuutta. Laula luonnon helmassa silloisen
tunteita koskettavan näkemyksesi mukaan.
Lauluäänessä tunnelmalliset kohdat soivat ja tunnelmattomat tuottavat
vain jonkinlaisen kkrrraaahhhh-äänen tai pihinän. Anna ilmanpaineen
kohdistua lauluäänesi tunnelmallisiin kohtiin ja pidä ilmanpainetta
vailla tunnelmattomat kohdat, niin saat kauniisti soivan äänen.
Elämänviisas, ihanteikas ja tunnevoittoinen mielensisältö tuovat
kauniin laulun.
Linnunlaulu toimii oivana esikuvana edistyneemmille. Jo sekunnin pätkä
linnunlaulua jón sävyiltään rikas kuin kokonainen ihmisten
musiikkikappale. Anna musiikkimielikuviesi kehittyä osin linnunlaulun
opastuksella ja osin omien tunteidesi äänen mukaan yksinomaa.
Sävellystaidossa tunnelmalliset kohdat soivat: tummat matalina
sävelinä ja vaaleat korkeina sävelinä, joiden pituudet ja oikeat
korkeudet tunteidesi ääni yhdessä kokemuksen kanssa opettavat. Näin
syntyy musiikkimaisema, josta voit poimia teeman sävelmäksi.
Aistit avoinna elämään, avoimin mielin monenlaiseen tunteiden äänen
mukaan, lomalaisen tunnevoittoisuudella, niin elämänkokemuksesi soi
luonnostaan musiikinomaisena maisemana, jolle lisää syvyyttä ja
rikkautta antaa luonnon ihaileminen ja miellyttävä vaihtelevainen
liikunta.

Onnea matkaan!
 Yst. terv. Hannele Tervola, Savonlinna, Nätki"

(Tuli tuohon nyt kirjoitettua Savonlinnan kaupunginosa Nätki, jolla asun, mutta kauempana asuville tiedoksi, että Savonlinnassa on paljon rikollisuutta, mm. kivan (tai ikävän) kuorenalla murhaajia tai ainakin Nätkillä on. Joskus syntyy vaikutelma hyväuskoisten ihmissyöjien suuhun joutumisesta, ihan jo ekalla tapaamiskerralla tottaki kun niin helpointa on.)

Kiirastorstaina 28. maaliskuuta 2013

Kävelin tänäaamuna koirieni kanssa pikkuisen metsäpläntin läpi ja kuuntelin pikkulintujen kevättalven laulua ja yritin tavoittaa jotakin samantapaista omaa kaunista musiikkinäkemystä. Mieleeni tuli, että Yksi ruusu on kasvanut laaksossa on kauneuskäsitykseltään, sointuvuudeltaan tms. linnunlaulukonserttimainen, tuon mieleeni tulleen laulukäsityksen kanssa yhteensopiva.

Tiistaina 26. maaliskuuta 2013 - Värisevä lauluääni?

Lähemmäs vuoteen en ole laulanut melkein ollenkaan. Naapuruston pikkulinnut näyttävät tuumivan siihen, että laula ikkuna auki, jotta pikkulintu-laulunopettajat kuulevat. No, kun en ole pitkään aikaan saanut laulettua, niin päätin kokeilla.
Tänään soi radiossa jokin tunteikkaalla äänellä suomeksi vanhanaikaisen tyyppistä lasulua laulanut mieslaulaja ja minä yritin ottaa mallia tuosta tunteikkuudesta. Se näyttäisi menevän jotakuinkin niin, että tunteet ovat minulle tällä tavoin tärkeitä, näin tunnen, tunne kokemuksena on tällainen. Tähän asti olen paljolti harjoitellut vain äänen tuottamista, jotta osaisin laulaa laulumielikuvieni mukaan ja ihan nätiusti. Ja nyt haluaisin oppia laulamaan tunteella. Kokeilin tuota huvikseni ikkuna kadunpuolelta, missä on autojen meteli, muytta myös pikkulintuja, auki. Tunneilmaisusta olin hiukan mukana kärryillä, mutta en kunnolla. Laulun tokassa säkeistössä kokeilin laulaa kaunista tunteikasta mielentilaa kuvastaen, en siis vain tunnetta vaan tuntemisen ja kokemisen tapaa, elämäntapaa kuvastaen ja siitä tuli kaunis. Pikkulinnut olivat hiljaa ja kun myöhemmin kuulin niiden tirskuttavan, niin ne olivat omaksuneet laulun tyylin osaksi laulutyyliään näin väliaikaisesti, kiva.

Torstaina 21.2.2013

Sävelmän palasta hyräillessä voi siihen lisätä tarkemman kuvauksen jostakin ihanteesta tms. sävelmän osasta. Korkeat ihaavemaiset kohdat mennään mukaan kuin pörriäisen lento ja sävelletään kuin oma kokemus, mutta matalissa vaikuttavissa kohdissa tulee ensin matala perussävel ja sitten kuin kaikuna sille korkeampi aksentti, luulen, tai siis siltä näytti äsken jotakin oamsta päästäni hyräillessäni.
Lauloin tänää pitkästä aikaa, jotakin vanhaa laulua, taisi olla Uralinpihlaja, ja jotenkin se, etten ole laulanut pitkään aikaan, poisti monta maneerin tapaista oppia, joita ole onnistunut keräämään, ja jäljelle jäi itse laulun näkökulman viehättävyys ja jotenkin eloisampi ääni, kina!

Tein aiemmin päiv'ällä kommentin tämän blogin merkintään venäläisten naisten elämänviisaudesta, jota käytännönläheisen näkökulman korostaminen tuo: Lauantaina 8.9.2013.

Uudenvuodenaattona ma 31. joulukuuta 2012

Joululaulujen jälkeen tavalliset laulut kuulostavat lättäniltä. Siinä, missä joululaulu vastaa tunteisiin lohduttaen ja luoden haavekuvan, tavallinen laulu vain kuvaa mielentilan, ja tähän aikaan vuodestahan ne ovat aika puhdittomia, kun kesä on niin kaukana ja rankka pimeä kausi vasta juuri isolta osin takana. Mutta voihan tavalliseenkin lauluun lisätä tenhoavuutta, jos sitä kerran kaipaa. Olen soitellut melodioita vain oikealla kädellä ja niin nyt koetin lisätä säestyksen. Ja säestyksiäkin voi kai olla hienommin soitettuja ja sitten niitä lättänämpiä tavallisia.
Samaan tapaan kuin voi laulua säveltäessään kuvata mielentilan, voi kuvata myös haaveen herättämiä tuntemuksia. Jos kaipaa lohtua, niin se on tavallaan haave paremmasta, jonkinlainen käsitys siitä, mikä olisi parempi, ja sen voi melodiaan laitaa vastaukseksi, niin tulee kovin hyvä mieli itselle.
Joululaulut eivät kai ole sävellettyjä joulun mielentilan kuvauksina vaan joulua rakentamaan. Ne siis ymmärtää paremmin sävellystavan osalta ennen joulua kuin jouluna tai joulun jälkeen. Jos palaa muistelemaan joululauluja, niin näkökulma ei enää tuokaan soivaa elämänkokemusta, kuten ennen joulua samat laulut, vaan puhdittomuutta, kun viite joulun tunnelmaan on väärä. Joululaulu on joulun rakentaja eikä joulun kuvaaja.
Tähän aikaan vuodesta tunnelmataju lättnöityy, koska toimeliasta käytännön elämää, liikuntaa, luontokontakteja ja positiivisia kokemuksia säästä on paljon vähemmän kuin lämpiminä vuodenaikoina. Niinpä urheilun tärkeys korostuu, se kun saa elämänkokemuksen soimaan vahvasti. Tässä lainaus Haaveammattiin-blogistani: "Tässä laatimani paljon onnellistuttava kaikille sopiva liikunnallisia lahjoja kasvattava ohje:
"Do not make plans about how to move but decide each second and each fraction of a second anew what right now feels like the best idea about where to move, how to move, in which style, in which attitude, in which mood, with how much eager interest and quickness resulting from that or relaxed awareness or emotionally motivated force,... So you change all the time, your plans change and you learn to pick each fraction of a second just the things that you like best right then to be your goalsetting right then in practice in your movements. So you feel happy and fulfilled. Be wary of boredom and habits."
Ehkä tusinan urautumattoman kokeilukerran tuoman kokemuksen myötä tämä liikkumistapaohje yleistyy elämänohjeeksi muille elämänaloille ja auttaa Sinua yltämään jatkuvasti parhaimpaasi, tai ainakin melkein. Et siis jää käytännön olosuhteittesi sanelemalle laatutasolle, vaan yllät haaveenasi olevaan tyylilajiin arjessasi.
 (Lisää onnellistuttavien elämäntapojen ohjeita blogissani http://happinesstipsblog.blogspot.com .)"

Kun joulu on rakennettu juhla, hyvä aika eikä luonnostaan syntyvä upea juttu kuten kesä, niin ehkä puhti katoaa tammi-helmikuussa siihen, että muistelee kesän sijasta vii´meisimpänä hyvänä aikana joulua eikä kesää. Ja puhti palautuu, kun maaliskuussa koittaa kevät.

Keskiviikkona 19.12.2012

Toive oppia laatimaan joululaulu vei pohtimaan tarkemmin, mitä joulu on, ja se tai vei pohtimaan, millainen perheen yhteisen juhlan pitäisi olla. Vanhemmat ovat keskenään samanhenkiset. Onko sittenkään hyväksi, että he lahjovat lapsensa ajattelemaan, että he ovat ok väkeä myös lasten oman erilaisen suuntautumisen kannalta: jäädään ikään kuin vanhempien seuraa odottamaan niissäkin asioissa, joissa pitäisi kulkea omia teitä, kun eivät ne muuten suju. En osaa tuosta muuta tuumia kuin, että lapsia ei pitäisi kasvattaa oman itsensä kopioiksi vaan enemmänkin keskivertotyylillä kummemmitta ambitioitta mutta yksilöllisesti eikä toisten lasten tai vanhempien itsensä perusteella vapaudet, oikeudet ja velvoitteet asettaen. Onko joulu pimeänä vuodenaikana perhejuhla siksi, että vanhempien ja lasten erilaisuuden vuoksi yhteiselo voi olla synkkää ja epäonnistunutta, minkä voi sysätä vuodenajan syyksi? "Elä ja anna toisten elää!" olisi kai tähänkin paras ratkaisu. Ja lasten ystävien ja nuoren oman uuden parin/perheen korostaminen. Eli joululaulun pitäisi kai antaa kunkin kasvaa omien haaveidensa suuntaan ja vähentää painotusta perheen yhdessäolon lämmölle. Pitäisikö lahjoja antaa enemmän samanhenkisille tuttaville esim. samoin harrastuneille lapsille ja vähemmän erihenkisten välillä? Ja pitäisi kai osata laittaa joulu eikä vain löytää se kuin kaikki olisi vakaana pysyvää ikiaikaista ja onnistunutta kuin luonto.

Maanantaina 10. joulukuuta 2012 - sävelmän valitsemisesta

Olisi kiva oppia laatimaan joululaulu. Ruotsalaista alkuperää olevat joululaulut hukkaavat tajuni siitä, miten laulun voi ylipäätään säveltää. Mutta suomalaisten säveltämät joululaulut tuovat tajun siitä, miten mielentila puetaan säveliksi. Tänään soittelin "En etsi valtaa, loistoa" ja siinä näkyisi olevan mielentila, joka on puettu säveiksi siltä kannalta kuin on sosiaalinen ja itsekseen tuntee - jotakin hyvin suomalaista: ihan hyvin voisi uskoa, että kaikki suomalaiset oppisivat säveltämään noin, mutta säveltäjänä on Sibelius - missä vika, koulun lättänyydessäkö, ulkomaalaisilla ulkoa lukeneilla ajattelutavoillako, ruotsinkielisen muodollisen tyylin ylivallalla mediassa, tietokoneiden ajattelutyypin matkimisessa, siinä että radion suomenkieliset laulajat ovat useimmat eri kulttuurista kun ovat romaaneja, vai missä? Kuitenkin perinteinen suomalainen sosiaalisuus, arkijärkinen kokonaiskuvallinen oma ajattelu (Elä ja annan toisten Elää!) ja elämän hahmottaminen kokemuksellisesti ylipäätään (esim. urheiluharrastajan tapaan) ovat juuri valmiiksi jo tuolla sävellystaidon ja suuren musikaalisuuden tunnelmasävyt ja tunteet hahmottavalla kielellä - siitä ei ole kuin minimaalisen pieni askel sävellystaitoon, hienoonkaan sävellystaitoon! Musiikki voisi olla suomalaisten yhteinen kieli, kaikkien hallitsema: Mikä on se puuttuva palanen? Täytyy miettiä ja katsoa, osaanko itsekin opettaa jo jotakin, esim. sävellystaidosta tämä blogin alussa.

Eli sen lisäksi, että osaa pukea kokemuksensa säveliksi tunnistamalla, ovatko mitkäkin tunnelmasävyt tummia (=matalat sävelet) vai vaaleita (=korkeat sävelet), täytyy harjaantua kokemuksen lisääntymisen myötä siinä, että tunnistaa sävelet tarkemmin. Kokemuksellisen rikkauden tavoittelu tuo sävelmiin monimuotisuutta ja rikkautta. Usein kokemuksellisuus syvenee elämänviisaamman elämäntavan myötä ja muutenkin elämänv iisaus on tavoiteltavaa ja tekee sävelmänpalasista kauniimpia ja tunteiden kannalta eheämpiä. Kokemuksellisuutta syventävät urheily, elämänviisaus, uskonnollisuus, luonto, ystävällinen sosiaalisuus, elämänmyönteinen moraali, eläinystävät, akuneudesta ja tunnelmista se3kä aistimuksista nauttiminen, ja varmaan moni muukin asia.
Kokemuksellisesta maisemasta poimitaan sävelmä tunteiden kauneusaksenttien mukaan eli mikä koskettaa, koskettavuuden tunne, valitaan sävelmään. Kun kokemus on rikkaampi, voi valita elämäntavan eheäksi ja saada siten eheämmän sävelmän. Myös haaveet ym. soivat sävelmänpätkinä. Niin kuin voi viitata, että tämä esine, asia, kokemus, tunne kokonaisuudessaan, niin voi myös sävelmänpätkän valita niin, että se kuvaa kokemuksen, tunteen, haaveen tai sosiaalisen tunnevireen hahmotuksellisena kokonaisuutena. Kun ei mene ihan maata myöten, että tämä kokemus, joka minulla on tässä juuri, vaan hiukan teoreettisemmin, että tämä kokemus tässä, jonka haluan sinulle juuri kommunikoida, niin sävelmästä tulee yleispätevämpi, useammalle sopiva, ajattomampi.

Kun soittelee laulukirjasta vanhoja sävelmiä, oppii paljon säveltämisestä: Mieti, millaista elämänkokemusta laulu kuvaa, mitä mielialaa, tunnetta, elämäntilannetta jne. Mieti sitten tuosta kokemuksesta lähtien, miten laulun sävelmä on poimittu elämänkokemuksen maisemasta, mitä siinä vaalittu.

Sunnuntaina 18.11.2012

Tänään aamupäivällä kuulin radiosta loppuosan jostakin harvemmin soitetusta kappaleesta ja sain siitä jotenkin langan päästä kiinni, että miten sävelletään mielestäni hienoja sävelmiä: On kokemuksellinen maisema, jossa kauneuden ja tanhoavuuden aksentit soittavat sävelmän. Eli olennaisinta on, ettei ole urautunut tai tee reunoja kokemuksilleen, olemukselleen eikä ajatuksilleen, vaan heittäytyy elämänkokemukseen kokemus kerrallaan jonkinlaisena maisemamaisena kimpaleena ja on samalla tenhoutunut sitern kuin musiikista kiehtoutuva tuppaa olemaan musiikkiin päin kääntynyt, että hei täsdsäpä kiva kappale, lähdetäänpäs soittamaan.
Tuosta muutaman pätkän itsekseni laulelin omia tavallista hienomman kuuloisia, jotenkin eheämpiä kokonaisuuksia, mutta sitten taas hukkasin idean ja kompastuin johonkin ankeaan meininkiin, joka musiikkiaharrastustani koko kesän on vaivannut - voiko olla, että melkein koko tässä asunnossa asumiseni ajan, olisiko siksi, että ikkunasta näkyy paljon rakennettua, vaikka on paljon puitakin?Ehkäpä jos tuon tiedostan ja katselen vain puita, niin auttaisikohan se?

Maanantaina 24.9.2012

Kuulin tänään radiosta oikein tenhoavalla värisevällä naisenäänellä lauletun kappaleen, ja jäin miettimään, miten tuon voisi oppia. Tenhoavuus kai tulee siitä, kun itse tenhoutuu ja antaa sen soida äänessä. Värinä taas liittyy eheyteen ja onneen, kun huomio on kääntynyt tunteisiin. Jotain kokeilin itse laulaa, löysin jotakin oikean kaltaista mutten kunnolla onnistunut. Korskea oman tunnevoittoisen elämänviisauden mukaan eläminen näyttäisi tuovan jotakin tuollaista.

Lauantaina 8.9.2012

Musïkinharrastuksessa on ollut taukoa monta kuukautta, kun jotenkin vain ei ole sujunut. Luulen, etten tunnista kaikkia täällä asuvia venäläisiä, kun jostakin aina tulee venäläinen tyyli, jota en osaa, jolla elämä ei soi. Pari päivää sitten hoksasin, että venäläisen naisen tyylin voi avata käytännönläheisyyden kautta, jolloin tulee oikein kaunis tunteva, taiteelinen, taitava ja elämänviisas tyyli jumiutuneen teoriaperspektiivin sijaan. Siksikö täällä Savonlinnassa ollaan kulttuurilta juuri tällaisia, venäläisten eduksi? Radiossa soi suomalainen pop, mutta se on jotenkin karheaa ja käheää ja vie musikaalisuuden lahjan suomalaisilta pois. Ovatkohan musiikista poispäin suuntautuneita romaaneja ja huonolaatuista teoreettisuutta yli suomalaisuuden arvostavia ulkomaalaissyntyisiä?
Perinteinen suomalainen meininki soi tunnelmallisena luonnostaan: radio pois ja ylös, ulos ja lenkille, suomalaiseen luontoon ja "Elä ja anna toisten Elää!"-tyylin ystävällisen sosiaalisuuden pariin, niin oma elämä soi kauniimpana, syvällisempänä ja tunteita koskettavampana kuin mikään suomenkielinen radiopop!
Oisko tuo Yhdysvaltain Texas ranch naistentyyli, sellainen elämänviisas, uai mikä osavaltio se on? Pitäisi venäläisten opetella mm. juuri se tyyli usalaisuudesta, tietäen, että se juurh on venäläinen valinta!
Kun hakee sävelet sille, miten kaipaa tunteilleen tukea, ikään kuin siinä itse olisi tosiystävän tapaan itsensä kaltaista tukemassa, niin sävelmästä ei vle ohut vaan tunteita miellyttävä.
voiko olla, euä monen radiomuusikon elämä ei soi vaan he tekevät lauluja vain toisten elämänmenosta? Suuri vahinko, olennainen erehdys, eiväthän he silloin ole esikuviksi sopivia edes sen vertaa kuin keskivertosuomalainen, jonka elämänkokemus sentään on tunnelmallinen, siksihän mushikki häntä koskettaa, oppisi vähällä vaivalla itse säveltämään!

Torstaina 5. heinäkuuta 2012

Tämän päivän Itä-Savossa kerrottiin pienen naislaulajan karisman tai läsnäolon täyttävän ihmeesti koko näyttämön. Mietin, kuinka tuon itse oppisi. Ilmeisesti olisi ensin mietittävä läsnäoloa laulamatta, etsittävä jokin kaunis ajatus, toive, mielentila, tunne, sosiaalinen edesottamus, joka on tilassa laajempi, eläväinen ja sointuva, tunteita koskettava (toivon hyvää, kylläpä täällä on kaunista, jne.), sitten eläydyttävä, upottava tuohon kauniiseen mielen sisältöön niin että se ilmenee olemuksessa ja tyylissä, ja laululla ilmaistava samaa kiehtovuutta.