Kiirastorstaina 28. maaliskuuta 2013

Kävelin tänäaamuna koirieni kanssa pikkuisen metsäpläntin läpi ja kuuntelin pikkulintujen kevättalven laulua ja yritin tavoittaa jotakin samantapaista omaa kaunista musiikkinäkemystä. Mieleeni tuli, että Yksi ruusu on kasvanut laaksossa on kauneuskäsitykseltään, sointuvuudeltaan tms. linnunlaulukonserttimainen, tuon mieleeni tulleen laulukäsityksen kanssa yhteensopiva.

Tiistaina 26. maaliskuuta 2013 - Värisevä lauluääni?

Lähemmäs vuoteen en ole laulanut melkein ollenkaan. Naapuruston pikkulinnut näyttävät tuumivan siihen, että laula ikkuna auki, jotta pikkulintu-laulunopettajat kuulevat. No, kun en ole pitkään aikaan saanut laulettua, niin päätin kokeilla.
Tänään soi radiossa jokin tunteikkaalla äänellä suomeksi vanhanaikaisen tyyppistä lasulua laulanut mieslaulaja ja minä yritin ottaa mallia tuosta tunteikkuudesta. Se näyttäisi menevän jotakuinkin niin, että tunteet ovat minulle tällä tavoin tärkeitä, näin tunnen, tunne kokemuksena on tällainen. Tähän asti olen paljolti harjoitellut vain äänen tuottamista, jotta osaisin laulaa laulumielikuvieni mukaan ja ihan nätiusti. Ja nyt haluaisin oppia laulamaan tunteella. Kokeilin tuota huvikseni ikkuna kadunpuolelta, missä on autojen meteli, muytta myös pikkulintuja, auki. Tunneilmaisusta olin hiukan mukana kärryillä, mutta en kunnolla. Laulun tokassa säkeistössä kokeilin laulaa kaunista tunteikasta mielentilaa kuvastaen, en siis vain tunnetta vaan tuntemisen ja kokemisen tapaa, elämäntapaa kuvastaen ja siitä tuli kaunis. Pikkulinnut olivat hiljaa ja kun myöhemmin kuulin niiden tirskuttavan, niin ne olivat omaksuneet laulun tyylin osaksi laulutyyliään näin väliaikaisesti, kiva.

Torstaina 21.2.2013

Sävelmän palasta hyräillessä voi siihen lisätä tarkemman kuvauksen jostakin ihanteesta tms. sävelmän osasta. Korkeat ihaavemaiset kohdat mennään mukaan kuin pörriäisen lento ja sävelletään kuin oma kokemus, mutta matalissa vaikuttavissa kohdissa tulee ensin matala perussävel ja sitten kuin kaikuna sille korkeampi aksentti, luulen, tai siis siltä näytti äsken jotakin oamsta päästäni hyräillessäni.
Lauloin tänää pitkästä aikaa, jotakin vanhaa laulua, taisi olla Uralinpihlaja, ja jotenkin se, etten ole laulanut pitkään aikaan, poisti monta maneerin tapaista oppia, joita ole onnistunut keräämään, ja jäljelle jäi itse laulun näkökulman viehättävyys ja jotenkin eloisampi ääni, kina!

Tein aiemmin päiv'ällä kommentin tämän blogin merkintään venäläisten naisten elämänviisaudesta, jota käytännönläheisen näkökulman korostaminen tuo: Lauantaina 8.9.2013.

Uudenvuodenaattona ma 31. joulukuuta 2012

Joululaulujen jälkeen tavalliset laulut kuulostavat lättäniltä. Siinä, missä joululaulu vastaa tunteisiin lohduttaen ja luoden haavekuvan, tavallinen laulu vain kuvaa mielentilan, ja tähän aikaan vuodestahan ne ovat aika puhdittomia, kun kesä on niin kaukana ja rankka pimeä kausi vasta juuri isolta osin takana. Mutta voihan tavalliseenkin lauluun lisätä tenhoavuutta, jos sitä kerran kaipaa. Olen soitellut melodioita vain oikealla kädellä ja niin nyt koetin lisätä säestyksen. Ja säestyksiäkin voi kai olla hienommin soitettuja ja sitten niitä lättänämpiä tavallisia.
Samaan tapaan kuin voi laulua säveltäessään kuvata mielentilan, voi kuvata myös haaveen herättämiä tuntemuksia. Jos kaipaa lohtua, niin se on tavallaan haave paremmasta, jonkinlainen käsitys siitä, mikä olisi parempi, ja sen voi melodiaan laitaa vastaukseksi, niin tulee kovin hyvä mieli itselle.
Joululaulut eivät kai ole sävellettyjä joulun mielentilan kuvauksina vaan joulua rakentamaan. Ne siis ymmärtää paremmin sävellystavan osalta ennen joulua kuin jouluna tai joulun jälkeen. Jos palaa muistelemaan joululauluja, niin näkökulma ei enää tuokaan soivaa elämänkokemusta, kuten ennen joulua samat laulut, vaan puhdittomuutta, kun viite joulun tunnelmaan on väärä. Joululaulu on joulun rakentaja eikä joulun kuvaaja.
Tähän aikaan vuodesta tunnelmataju lättnöityy, koska toimeliasta käytännön elämää, liikuntaa, luontokontakteja ja positiivisia kokemuksia säästä on paljon vähemmän kuin lämpiminä vuodenaikoina. Niinpä urheilun tärkeys korostuu, se kun saa elämänkokemuksen soimaan vahvasti. Tässä lainaus Haaveammattiin-blogistani: "Tässä laatimani paljon onnellistuttava kaikille sopiva liikunnallisia lahjoja kasvattava ohje:
"Do not make plans about how to move but decide each second and each fraction of a second anew what right now feels like the best idea about where to move, how to move, in which style, in which attitude, in which mood, with how much eager interest and quickness resulting from that or relaxed awareness or emotionally motivated force,... So you change all the time, your plans change and you learn to pick each fraction of a second just the things that you like best right then to be your goalsetting right then in practice in your movements. So you feel happy and fulfilled. Be wary of boredom and habits."
Ehkä tusinan urautumattoman kokeilukerran tuoman kokemuksen myötä tämä liikkumistapaohje yleistyy elämänohjeeksi muille elämänaloille ja auttaa Sinua yltämään jatkuvasti parhaimpaasi, tai ainakin melkein. Et siis jää käytännön olosuhteittesi sanelemalle laatutasolle, vaan yllät haaveenasi olevaan tyylilajiin arjessasi.
 (Lisää onnellistuttavien elämäntapojen ohjeita blogissani http://happinesstipsblog.blogspot.com .)"

Kun joulu on rakennettu juhla, hyvä aika eikä luonnostaan syntyvä upea juttu kuten kesä, niin ehkä puhti katoaa tammi-helmikuussa siihen, että muistelee kesän sijasta vii´meisimpänä hyvänä aikana joulua eikä kesää. Ja puhti palautuu, kun maaliskuussa koittaa kevät.

Keskiviikkona 19.12.2012

Toive oppia laatimaan joululaulu vei pohtimaan tarkemmin, mitä joulu on, ja se tai vei pohtimaan, millainen perheen yhteisen juhlan pitäisi olla. Vanhemmat ovat keskenään samanhenkiset. Onko sittenkään hyväksi, että he lahjovat lapsensa ajattelemaan, että he ovat ok väkeä myös lasten oman erilaisen suuntautumisen kannalta: jäädään ikään kuin vanhempien seuraa odottamaan niissäkin asioissa, joissa pitäisi kulkea omia teitä, kun eivät ne muuten suju. En osaa tuosta muuta tuumia kuin, että lapsia ei pitäisi kasvattaa oman itsensä kopioiksi vaan enemmänkin keskivertotyylillä kummemmitta ambitioitta mutta yksilöllisesti eikä toisten lasten tai vanhempien itsensä perusteella vapaudet, oikeudet ja velvoitteet asettaen. Onko joulu pimeänä vuodenaikana perhejuhla siksi, että vanhempien ja lasten erilaisuuden vuoksi yhteiselo voi olla synkkää ja epäonnistunutta, minkä voi sysätä vuodenajan syyksi? "Elä ja anna toisten elää!" olisi kai tähänkin paras ratkaisu. Ja lasten ystävien ja nuoren oman uuden parin/perheen korostaminen. Eli joululaulun pitäisi kai antaa kunkin kasvaa omien haaveidensa suuntaan ja vähentää painotusta perheen yhdessäolon lämmölle. Pitäisikö lahjoja antaa enemmän samanhenkisille tuttaville esim. samoin harrastuneille lapsille ja vähemmän erihenkisten välillä? Ja pitäisi kai osata laittaa joulu eikä vain löytää se kuin kaikki olisi vakaana pysyvää ikiaikaista ja onnistunutta kuin luonto.

Maanantaina 10. joulukuuta 2012 - sävelmän valitsemisesta

Olisi kiva oppia laatimaan joululaulu. Ruotsalaista alkuperää olevat joululaulut hukkaavat tajuni siitä, miten laulun voi ylipäätään säveltää. Mutta suomalaisten säveltämät joululaulut tuovat tajun siitä, miten mielentila puetaan säveliksi. Tänään soittelin "En etsi valtaa, loistoa" ja siinä näkyisi olevan mielentila, joka on puettu säveiksi siltä kannalta kuin on sosiaalinen ja itsekseen tuntee - jotakin hyvin suomalaista: ihan hyvin voisi uskoa, että kaikki suomalaiset oppisivat säveltämään noin, mutta säveltäjänä on Sibelius - missä vika, koulun lättänyydessäkö, ulkomaalaisilla ulkoa lukeneilla ajattelutavoillako, ruotsinkielisen muodollisen tyylin ylivallalla mediassa, tietokoneiden ajattelutyypin matkimisessa, siinä että radion suomenkieliset laulajat ovat useimmat eri kulttuurista kun ovat romaaneja, vai missä? Kuitenkin perinteinen suomalainen sosiaalisuus, arkijärkinen kokonaiskuvallinen oma ajattelu (Elä ja annan toisten Elää!) ja elämän hahmottaminen kokemuksellisesti ylipäätään (esim. urheiluharrastajan tapaan) ovat juuri valmiiksi jo tuolla sävellystaidon ja suuren musikaalisuuden tunnelmasävyt ja tunteet hahmottavalla kielellä - siitä ei ole kuin minimaalisen pieni askel sävellystaitoon, hienoonkaan sävellystaitoon! Musiikki voisi olla suomalaisten yhteinen kieli, kaikkien hallitsema: Mikä on se puuttuva palanen? Täytyy miettiä ja katsoa, osaanko itsekin opettaa jo jotakin, esim. sävellystaidosta tämä blogin alussa.

Eli sen lisäksi, että osaa pukea kokemuksensa säveliksi tunnistamalla, ovatko mitkäkin tunnelmasävyt tummia (=matalat sävelet) vai vaaleita (=korkeat sävelet), täytyy harjaantua kokemuksen lisääntymisen myötä siinä, että tunnistaa sävelet tarkemmin. Kokemuksellisen rikkauden tavoittelu tuo sävelmiin monimuotisuutta ja rikkautta. Usein kokemuksellisuus syvenee elämänviisaamman elämäntavan myötä ja muutenkin elämänv iisaus on tavoiteltavaa ja tekee sävelmänpalasista kauniimpia ja tunteiden kannalta eheämpiä. Kokemuksellisuutta syventävät urheily, elämänviisaus, uskonnollisuus, luonto, ystävällinen sosiaalisuus, elämänmyönteinen moraali, eläinystävät, akuneudesta ja tunnelmista se3kä aistimuksista nauttiminen, ja varmaan moni muukin asia.
Kokemuksellisesta maisemasta poimitaan sävelmä tunteiden kauneusaksenttien mukaan eli mikä koskettaa, koskettavuuden tunne, valitaan sävelmään. Kun kokemus on rikkaampi, voi valita elämäntavan eheäksi ja saada siten eheämmän sävelmän. Myös haaveet ym. soivat sävelmänpätkinä. Niin kuin voi viitata, että tämä esine, asia, kokemus, tunne kokonaisuudessaan, niin voi myös sävelmänpätkän valita niin, että se kuvaa kokemuksen, tunteen, haaveen tai sosiaalisen tunnevireen hahmotuksellisena kokonaisuutena. Kun ei mene ihan maata myöten, että tämä kokemus, joka minulla on tässä juuri, vaan hiukan teoreettisemmin, että tämä kokemus tässä, jonka haluan sinulle juuri kommunikoida, niin sävelmästä tulee yleispätevämpi, useammalle sopiva, ajattomampi.

Kun soittelee laulukirjasta vanhoja sävelmiä, oppii paljon säveltämisestä: Mieti, millaista elämänkokemusta laulu kuvaa, mitä mielialaa, tunnetta, elämäntilannetta jne. Mieti sitten tuosta kokemuksesta lähtien, miten laulun sävelmä on poimittu elämänkokemuksen maisemasta, mitä siinä vaalittu.

Sunnuntaina 18.11.2012

Tänään aamupäivällä kuulin radiosta loppuosan jostakin harvemmin soitetusta kappaleesta ja sain siitä jotenkin langan päästä kiinni, että miten sävelletään mielestäni hienoja sävelmiä: On kokemuksellinen maisema, jossa kauneuden ja tanhoavuuden aksentit soittavat sävelmän. Eli olennaisinta on, ettei ole urautunut tai tee reunoja kokemuksilleen, olemukselleen eikä ajatuksilleen, vaan heittäytyy elämänkokemukseen kokemus kerrallaan jonkinlaisena maisemamaisena kimpaleena ja on samalla tenhoutunut sitern kuin musiikista kiehtoutuva tuppaa olemaan musiikkiin päin kääntynyt, että hei täsdsäpä kiva kappale, lähdetäänpäs soittamaan.
Tuosta muutaman pätkän itsekseni laulelin omia tavallista hienomman kuuloisia, jotenkin eheämpiä kokonaisuuksia, mutta sitten taas hukkasin idean ja kompastuin johonkin ankeaan meininkiin, joka musiikkiaharrastustani koko kesän on vaivannut - voiko olla, että melkein koko tässä asunnossa asumiseni ajan, olisiko siksi, että ikkunasta näkyy paljon rakennettua, vaikka on paljon puitakin?Ehkäpä jos tuon tiedostan ja katselen vain puita, niin auttaisikohan se?

Maanantaina 24.9.2012

Kuulin tänään radiosta oikein tenhoavalla värisevällä naisenäänellä lauletun kappaleen, ja jäin miettimään, miten tuon voisi oppia. Tenhoavuus kai tulee siitä, kun itse tenhoutuu ja antaa sen soida äänessä. Värinä taas liittyy eheyteen ja onneen, kun huomio on kääntynyt tunteisiin. Jotain kokeilin itse laulaa, löysin jotakin oikean kaltaista mutten kunnolla onnistunut. Korskea oman tunnevoittoisen elämänviisauden mukaan eläminen näyttäisi tuovan jotakin tuollaista.

Lauantaina 8.9.2012

Musïkinharrastuksessa on ollut taukoa monta kuukautta, kun jotenkin vain ei ole sujunut. Luulen, etten tunnista kaikkia täällä asuvia venäläisiä, kun jostakin aina tulee venäläinen tyyli, jota en osaa, jolla elämä ei soi. Pari päivää sitten hoksasin, että venäläisen naisen tyylin voi avata käytännönläheisyyden kautta, jolloin tulee oikein kaunis tunteva, taiteelinen, taitava ja elämänviisas tyyli jumiutuneen teoriaperspektiivin sijaan. Siksikö täällä Savonlinnassa ollaan kulttuurilta juuri tällaisia, venäläisten eduksi? Radiossa soi suomalainen pop, mutta se on jotenkin karheaa ja käheää ja vie musikaalisuuden lahjan suomalaisilta pois. Ovatkohan musiikista poispäin suuntautuneita romaaneja ja huonolaatuista teoreettisuutta yli suomalaisuuden arvostavia ulkomaalaissyntyisiä?
Perinteinen suomalainen meininki soi tunnelmallisena luonnostaan: radio pois ja ylös, ulos ja lenkille, suomalaiseen luontoon ja "Elä ja anna toisten Elää!"-tyylin ystävällisen sosiaalisuuden pariin, niin oma elämä soi kauniimpana, syvällisempänä ja tunteita koskettavampana kuin mikään suomenkielinen radiopop!
Oisko tuo Yhdysvaltain Texas ranch naistentyyli, sellainen elämänviisas, uai mikä osavaltio se on? Pitäisi venäläisten opetella mm. juuri se tyyli usalaisuudesta, tietäen, että se juurh on venäläinen valinta!
Kun hakee sävelet sille, miten kaipaa tunteilleen tukea, ikään kuin siinä itse olisi tosiystävän tapaan itsensä kaltaista tukemassa, niin sävelmästä ei vle ohut vaan tunteita miellyttävä.
voiko olla, euä monen radiomuusikon elämä ei soi vaan he tekevät lauluja vain toisten elämänmenosta? Suuri vahinko, olennainen erehdys, eiväthän he silloin ole esikuviksi sopivia edes sen vertaa kuin keskivertosuomalainen, jonka elämänkokemus sentään on tunnelmallinen, siksihän mushikki häntä koskettaa, oppisi vähällä vaivalla itse säveltämään!

Torstaina 5. heinäkuuta 2012

Tämän päivän Itä-Savossa kerrottiin pienen naislaulajan karisman tai läsnäolon täyttävän ihmeesti koko näyttämön. Mietin, kuinka tuon itse oppisi. Ilmeisesti olisi ensin mietittävä läsnäoloa laulamatta, etsittävä jokin kaunis ajatus, toive, mielentila, tunne, sosiaalinen edesottamus, joka on tilassa laajempi, eläväinen ja sointuva, tunteita koskettava (toivon hyvää, kylläpä täällä on kaunista, jne.), sitten eläydyttävä, upottava tuohon kauniiseen mielen sisältöön niin että se ilmenee olemuksessa ja tyylissä, ja laululla ilmaistava samaa kiehtovuutta.

Sunnuntaina 24. kesäkuuta 2012

Kevätkesällä joskus lauloin Valkoakaasioita niin, että pikkulinnut kuulivat. Kun sitten menin ulos, niin ne visersivät oman huumaavan kauniin versionsa laulun tunnelmasta. Eilen katselin lokkien lentoa ja teki mieleni hyräillä jotakin omaa sävelmää. Huvikseni kokeilin, mikä sävelmä lokkien lennosta syntyisi. Hämmästyksekseni se oli ihan tarkkaan loppupuolikas edellisenä päivänä laulamastani Nuoruustangosta. "Hieno lentonäytös", tuntui viereisten pikkulintujen viserrystyyli sanovan. Jos joku haluaisi tehdä musiikkivideon, niin linnut varmaan osallistuisivat mielellään!

Sunnuntaina 17. kesäkuuta 2012

Musiikinharrastukseni on ollut jumissa pidemmän aikaa mutta näyttäisi vähitellen palailemaan. Juju näyttäisi olevan siinä, että minun pitää arvioida itseni uudelleen musiikillisesti lahjakkaammaksi kuin monet ja sellaiseksi, joka halub panostaa musiikkiin täydellä sydämellä eikä vain harrastella jotakin vähäistä. Soittelin äsken Hymyhuulet-laulua ja hoksasin, että sävel kertoo noin 12n vanhoille, miten arkisesta elämänasenteestaan saa hyväntuulisen puuhailevaisen meiningin, jolla saa ystävällisen menestyjän sosibliset suhteet. Mutta silloin laulu lauletaan erityylisesti kuin mitä radiosta kuulee.

Lauantaina 26. toukokuuta 2012

On ollut pidemmän aikaa niin, etten ole paljoa soitellut. Mietin, että ehkä se johtuu siitä, että ystävälliset pikkulinnut ovat keskittyneet pesintäänsä ja itsekin vain ihailen lehtiä puissa ja leppeän lämmintä kesän alkamista. Tänään soittelin ja laulelin vähän jotakin tuttua. Hämmästyksekseni huomasin, että Kotimaani onpi Suomi on perinteinen vanha kantelekappale, miten paljon kauniimpi onkaan niin soitettuna!

Tiistaina 24. huhtikuuta 2012

Kirjoittelin eilen tuollaisen, lähetin OAJ:Lle.

"Väinön kannel: suomalaisuus ja musiikki
Koko ikäni olen ollut kovin järkevä arkijärkiseen suomalaiseen tapaan, jolla selvittää koulunkin ongelmitta. Järki on ollut apunani tunteidenmukaisuudessa, sekä omassa elmässäni että sosiaalisuudessa. Järjen avulla olen ratkonut sen, miten tavoitteeni käytännössä voi toteuttaa. Tunteet puolestaan ovat merkinneet elämäni mittasuhteet ja tuoneet elämänviisauden näkökulman sinnekin, missä alunpitäen oli vain koulu tai työ. Tunteet ovat kertoneet, miten elämänfilosofiset ongelmat ratkoa ja tuoda elintilaa sinne, minne koulutettu järki ei sitä osaa tuoda.
Suomalaiseen jäyhään järkiperäiseen tapaan en ole ollut kovin musikaalinen, mutta olen kokenut musiikin tärkeäksi elämässä ja maailmassa. On tärkeää antaa tilaa tunteille, elämänviisaudelle, toimivalle sosiaalisuudelle, aidolle syvällisyydelle ja vaikutelmien kielelle, johon järkikin perustuu. Tunteidenmukaiset soivat kohdat kertovat onnistuneisuudesta, kun taas lättänät soimattomat kkrrhhhh-äänet kertovat siitä, että pelkkien välineiden varaan rakentaminen on johtanut umpikujaan, on lapsi mennyt pesuveden mukana. Se, mikä soi, on tavoitteenomaista, syvällistä, toimivaa, sisällyksekästä ja onnellistuttavaa, sosiaalisuudessakin kiehtovaa. Se, mikä ei soi, on mennyt pieleen, jäänyt elottomaksi, rasittavan uuvuttomaksi, sisällyksettömäksi, onnettomaksi ja voimattomaksi, usein keskenään ristiriitaiseksi. Musiikin kieli kertoo onnistumisista, tavoitteista. Siellä, missä musiikki soi, pääsee hetken verran beesaamaan paremmilla toimivammilla tekemisentavoilla, näkökulmilla, katsomistavoilla, mielenvireillä, elämäntavoilla jne. Musiikki on kuin kartta oikeaan - kartta jonka luontomme koskettavuuden ja oikeaanosuvuuden perusteella rakentaa.
Musiikkiin saa kosketuksen paitsi kuuntelemalla, myös laulamalla: äänessä onnelliset toimivat kohdat soivat kauniisti, kun taas tunnelmattomat kkrrrhhhmaiset elämäntavan puolet eivät soi: ne kannattaa jättää pois laulusta, joka kumminkin on malli, positiivinen esimerkki muille. Ajattelussa on olennaista tavoittaa maailma sanojen takana. Samoin musiikissa tavoittaa elämänkokemuksen kiehtovuus, sen elinvoimaisuus, musiikin nuottikirjoituksen takaa, kuin nuotti olisi karttamerkki mutta elämänkokemuksen musiikki eli maasto monimutkaisessa rikkaudessaan se ainoa merkityksellinen.
Tunnelmia on synkkiä tummia ja keveitä toiveikkaita vaaleita. Vaaleat sävyt soivat korkeina sävelinä ja tummat matalina, joiden oikeat korkeudet kokemus opettaa. Tunnelmasävyjen vaihtelu elämämme rytmissä luo musiikkimaiseman, josta voimme poimia laulun. Se, mikä elämässä ja maailmassa on merkityksellistä, koskettaa vahvasti tunteina, tunnelmina ja tunteenomaisina vaikutelmina. Se myös soi vahvimmin musiikkina. Juuri siitä on olennaisinta kommunikoida, juuri sitä meidän eniten kuunnella. Ja niin musiikki vaistomaisesti opettaa meidät tekemään. Kauneus kertoo ideaaleista, koskettavuus elämän perusvirrasta ja kiehtovuus toimivimmista näkökulmista: juuri niihin sukeltaminen saa meidät olennaisten kysymysten äärelle ja johdattaa onnistumisiin..."

Lauantaina 14. huhtikuuta 2012

Eilen oli Väinämöis-aihe pinnalla (linkki 13. huhtik. 2012), joten tulin soitelleeksi jotakin kansallishenkistä, erityisesti Suomen laulua. Minua kiehtoo se, syvällinen elämänviisaus, jota suomalainen kulttuuriperintö muinaisemmilta ajoilta opettaa. Tuntuisi tähdelliseltä oppia laulamaan niin, että osaa senkin kommunikoida.

Maanantaina 8. huhtikuuta 2012, 2. pääsiäispäivänä

Finlandia-hymni olisi kai ymmärrettävä sen valossa, että se on Sibeliuksen säveltämä. Tueksi olisi soiteltava muitakin Sibeliuksen kappaleita.

Pääsiäissunnuntaina 8. huhtikuuta 2012

Soitin Jean Sibeliuksen säveltämää kappaletta Soi kunniaksi Luojan. Ihan käsittämättömän viisas ja hyväätekevä näkökulma siinä! Varmaan voisi oppia paljon ja saada elämänsä uusille paremmille urille tuollaisen elämänviisauden avulla, ja uskonnon apu tulee vielä lisäksi... Tuota pitäisi ihmisen suruunsa kuunnella eikä J. Karjalaista!

Radion sinfoniaorkesterin konserttia TV:stä katsellessani mieleeni tullutta:
"Mieleeni tulee taas kerran, että kun monta (tai harvakaan)
ammattilasta soittaa yhdessä, tulee soittoon helposti nuottienluvusta
peräisin olevia piirteitä ja ammatiin kuuluvan pitkän harjoittelun
meininkiä. Kuitenkin musiikki-ihanne, sävelmielikuva, mieleen nouseva
hahmo musiikin tunne-, meininki- ja elämäntapasisällöstä, sävellyksen
tavoittelemasta ihanteesta on omanlaisensa ja juuri sen tulisi toimia
oppaana siihen, miten lopullinen musiikkiesitys laatia ja esittää. Eli
olisi lähdettävä lomalle, rentouduttava niin, että mieli vapautuu
monenlaiseen avaramieliseen ja tunteidenmukaiseen, syntyy elämän kirjo
koulutetun kaavan sijasta. Olisi luotava uudelleen luontoyhteys, joka
tuo hengen tekemisiin. Sen valossa musiikkikin näyttää kauniit
tenhoavat puolensa, ja esitys saa uuden hehkun ja eheyden..."

Torstaina 22. maaliskuuta 2012

J.Karjalaisen kappale käsittelee surua kauniisti ja ihmiset etsivät sen, kun heillä on elämässään murhetta. Artisti siis tekee kauniin laulun ja saa raskaan tunneryöpyn palkakseen. Tarttisi osata auttaa niin kovin paljon, jos tekee laulun surullisesta aiheesta. Laulu on kaunis mutta vertautuu juuri synkkiin hetkiin. Miten määräytyvät laulun aihe ja kuulijakunta? Laulua tehdessään pitäisi osata vastata kuulijan näkökulmaan. Miten osaisi kuunnella omaa lauluaan kyllin objektiivisesti? No, kai näitä ajan myötä oppii...

Sunnuntaina 18. maaliskuuta 2012

Kuuntelin radiosta J. Karjalaisen kappaletta Hän ja mietin, miten se on tehty. Surun tunnelmaan vastaa siinä musiikin kauneus kuin aiheen musikaalisena korukuviointina - jotain samantapaista kuin mitä olen tehnyt silloin tällöin etsiessäni sävellysyritelmiini musiikin kauneuden vaikutelmaa. Kappaleen sanat vaikuttivat suoraviivaisesti lähes samaan aikaan sävelmän kanssa tehdyiltä, mutta en sittenkään osannut tehdä mallista perässä. Sävelmän tekoa tuon mallin mukaan kokeilin: valitsin kokoomuslaisen alakuloisen tunnelman ja annoin musiikin kauneuden vastata siihen jotakin elämänviisaaseen päin johtavaa korukuviointia. Hämmästyin onnistumisestani ja ajattelin äänittää tekemäni laulunpätkän, mutta melkein heti hukkasin koko jutun. Iloisempi ja onnellisempi aihe olisi kivempi ja kauniimpikin.

Tiistaina 13. maaliskuuta 2012 - sävellystaito ajatteluna

Eli koulutettu akateeminen objektiivinen ajattelu ei soi, mutta musiikin säveltäminen tuottaa sivutuotteenaan parhaimmanlaatuisia kokonaiskuvallisia objektiivisia ajatuksia, musiikin kiehtovuutta vähentämättä, tuoden vain uuden merkityksellisyyden kokemuksen.