Ukulelenuotit katkaisivat kevättalvella musiikinharrastukseni, niissä kun on kappaleita Tyynen valtameren saarilta ja alakuloinen rikollisuutta, lähinnä turistien murhia, täynnä oleva meininki, meni jotenkin maku musiikista. Olen tuota kuitenkin suomalaisia kappaleita silloin tällöin ukulelella soittanut ja miettinyt musiikin silmin, miksei suomaslainen kulttuuri ole onnellisempi, paratiisimaisempi kuin on. Ukulele soi parhaiten viileällä säällä, kauniin kaihoisasti, mutta helteellä sen ääni ei ole kaunis, ei tee mieli soittaa. Sama on kai Tyynen valtameren paratiisisaarten paratiisimaisuudessakin: kaiho parempaan on paljon onnistuneempi kuin varsinainen paratiisiversio, jonka kai pilaa liika yksittäisiin kohtiin ja itselle sopivaan takertuminen, missä unohdetaans ivistyneet ratkaisut ja saarille muuttaneiden ihmisten lasten omat toiveet. Suomessa on hyvin tuo, että arkea yritetään parantaa. Jokapäiväisiksi valinnoiksi sopivat juuri ne parhaiten onnistuneet ja siksi arki on hyvä lähtökohta. Kaiho on hyvä myös siksi, että kun eri ihmiset kaipaavat paljon eri asioita, niin jos arki on tervehenkinen ja jokainen saa itse valita ammattinsa ym. harrastuksensa, niin on käytössä sekä sivistyneet ratkaisut että kunkin oam näkemys.
Mutta suomalainen musiikki, vaikka monin paikoin viisasta onkin, näyttäisi takertuvan johonkin perässä huosti eläen raahautuvaan perspektiiviin, joka toisaalta on masentuneen ihmisen arjen tasdo ja tuo tunteisiin aitoa, omakohtaisuutta ja ratkaisuihin arkea koskettavuutta, mutta toisaalta joka paikassa toistuessaan ei luo tilaa iän myötä oppimiselle, parempaan päin elämäntavaltaan kasvamiselle tuyon musiikin luoman kiinnekohdan osalta. On hyvä, että jotkut - surullisille elämänviisautta tuovat? - laulut päättyvät mataliin säveliin, mutta miksi joka laulu? Eikö lopun tulisi olla niin elämänviisas arjen ohje kuin mihin arki tuolta pohjalta kuulijalla tavallisesti nousee, eikä aina laulua matalampi?!
sunnuntai 20. heinäkuuta 2014
lauantai 3. toukokuuta 2014
Lauantaina 3. 5. 2014
Ukulelensoittoon tuli taukoa, kun ukulelenuotit olivat "paratiisi"saarten loppuun asti kyllästyneen ja perin juurin pottuuntuneen elämäntavan kuvausta/ilmausta. Ja mitä ukulelen soittoa videolta katsoin, oli se rämpytystä, kun taas oman ukuleleni sointi on kaunis ja tuo mieleeni suomalaisen Sibeliuksen(?) sävelmän Soi kunniaksi luojan, jonka tunteita arvostavuudesta ja suojaavuudesta juuri haluaisinkin oppia. Ukulelen sointi on jotenkin positiivisemmin tunteva kuin suomalainen kaihoisa ja osin surumielinen musiikki. Mutta kun tänää soittelin Jätkän humppaa kosketinsoittimella, niin taisin keksiä, mistä suomalaisen musiikin masentuneet sävyt johtuvat. Jätkän humpassa on reilu tervehenkinen meno, mutta sillä se tulee motivoineeksi miesnäjkökulman käytön naisillekin. Siis yhteiselon sujuvuuden varjolla on ujutettu mukaan miestenkeskinen meininki puutteineen kaikkien yhteiseksi kommunikaatiokieleksi ja yhteisön näkökulmaksi - ei siis miesten ja naisten välisen elämän kieli ja näkökulma vaan puhtaasti miehistä koostuvien porukoiden usein epäviisas, lyhytnäköinen ja kömpelö taso alkuperäisen tervehenkisen elämänviisaan tuntevan naisnäkökulmaakin ymmärtävän yhteisen meiningin ja näkökulman sijasta. Oikea kehityssuunta musiikin avulla olisi juuri päinvastainen!
maanantai 3. maaliskuuta 2014
Maanantaina 3. maaliskuuta 2014
Tuosta sointujen soittamisesta musiikkimielikuvansa ja herkkyyden varassa, etta miten sitten oppii sormien liikkeet, jos niita ei kerran mieti? Kasittaakseni pitaisi hahmottaa musiikki ja kaden liike yhtena monimutkaisena kimpaleena: nain soi sointu ja sen tuo savel soi noin ja kaden liike tuntuu tuolta ja nayttaa talta. Eli hahmotetaan isompi klimppi, jossa soinnun tunnelma ja savelen sointi ovat avainasemassa, ikaan kuin etualalla, ja niiden taustalla hahmottuvat seka kielet ja miten vasermman kaden sormet painavat kielia, mitka nuotit ja mika sointu, mika on soinnun ilme yleensa onnistuessaan, miten oikea kasi liikkuu, mika on mielen sisalto, hetken tunnelma, millainen keskittyminen musiikkiin. Eli valinnat, joiden avulla pyritaan onnistuneempaan soittoon, tehdaan tallaisista erityyppisista isoista klimpeista, joiden henki on hyva, ja niiden variaatioista. Nainajaa mekaaninen kasitys soitosta, nuoteista (ajattele musiikia sen sijaan ja kokemuksellisesti), kaden liikuttamisesta, kielista ja sointujen synnysta pois ja tilalle tulee hyva henkinen mielikuva, joka korostaa musiikin soivuutta ja selviaa hyvin noista aiemmin mekaanisesti hahmotetuista asioista. Kasi ei ole kone, sita ei tarvitse liikuttaa mekaanisesti, vaan usein tunnelma riittaa, tuorytmin ja hengen.
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Sunnuntaina 2. maaliskuuta 2014 - Soinnut
Sointujen soittamisessa ukulelella nakyy olevan sama juttu kuin tikku-ukkojen piirustelemisessa paperin reunaan tai maalaamisessa: se, mika on mielentila sina hetkena, kun soittaa soinnun, kuvastuu aanen soinnissa. Jos on koulumainen tekemisentapa, etta ensin nama kielet ja sitten tuollaisen tauonjaljeen tuo, niin aani on mekaaninen, koulumainen, soinniton, jotenkin lattana ja ei-inspiroitunut. Mutta joson mielessa oma musiikki-ihanne, elaytyy siihen koko olemuksellaan ja tekemisentavallaan ja soittaa musiikki-ihannettaan pitkin eika nuotteja, kielia ja katta miettien, niin soinnun sointiin tulee varia omasta musiikki-ihanteesta. Sitten vain korjataan tyylia omaan ihanteeseen pain: upotaan siihen taydemmin, jatetaan koulumaisuus ja sormien tai kielien miettiminen pois, ei etsita nuottikirjoituksen rytmia tai jotakin sentapaista vaan on vain tunnelma, musiikin maailma ja soitin soi mita soi mutta kauniista, sita kauniimmin mita kauemmas musiikin maailmaan oma tie kay, musiikin, tunteiden, tuntemusten, elamanviisauden, kokemuksellisen sosiaalisen kommunikaation, vaikuttavuudentunteiden, olennaisuuksien, niiden aksenttina olevan kauneuden, renon elavaisen kehon, kaytannon toimealiaan ihmisen tapaan soivan elamankokemuksen maailmaan ja soittimen laatijoiden musiikkioriebntotuneisuuden tunteita korostavaan elaman virtaan... Ja soitin vain soi, sita ei mekaanisesti soiteta vaan musiikkimielikuva siirtyy kasien rytmiin, soittimen sointiin, oman elaman vireeseen ja sen myota musiikkiin, jota tuotan.
Talla tavoin soittamista opetellessa soitetaan ensin vain ihan helppoja, esim. vain yhta helppoa sointua, vaikkapa kaikki kielet vapaina ja sitten kokeeksi jotakin ihan helppoa sointua ja koetetaan saada sointi kauniiksi ja sille soinnulle sopivaksi, vaikkapa muutama erilainen sointuva versio kustakin. Herkkyys ja hienovireisyys tuovat musiikki-ihanteeseen uppoutumisen kanssa lisaa taitoa. Helpossa onnistuminen nayttaa oikeaa henkea, oikeaa tekemisentapaaniin, etta jonkun verran vaikeammatkin alkavat sujua hetken verran paremmin, ja sitten on taas soitettava helppoja hyvin kauniisti ja otettava siita mallia muihin sointuihin. Vastaavasti kappaleita voi nappaillen soittaa muutamanhelpon nuotin patkissa, jotta oppii kauniimmin soivuutta ja sormien liikuttaminen soittamiseen hyvalla tyylilla ja hengella helpottuu. Harjoittelutuokion lopuksi soittaisi jotakin onnistunutta kauniisti soivaa,jotta musiikki- ja taitomielikuva jaa mahdollisimman hyvaksi, musiikkimaiseksi.
Kokeilin siis eilen kosketinsoittimen ukuleleaanella ja ukulelen vapaat kielet soivat kuin erikorkuisten oktaavien vastaavat koskettimet, eli ukulelessa on nelja oktaavia, mutta valista puuttuu kaksi, puolitoista ja yksi savelaskel. Nappailemalla voi sottaa kappaleita, yhdella kielella kerrallaan, jos valitsee kielen kappaleen ylimpien ja alimpien nuottien mukaan. Kai tuohon sitten saa kaksi nuottia kerrallaan helposti, kun on toinen kieli melkein samoja savelia mutta eri oktaavista.
Talla tavoin soittamista opetellessa soitetaan ensin vain ihan helppoja, esim. vain yhta helppoa sointua, vaikkapa kaikki kielet vapaina ja sitten kokeeksi jotakin ihan helppoa sointua ja koetetaan saada sointi kauniiksi ja sille soinnulle sopivaksi, vaikkapa muutama erilainen sointuva versio kustakin. Herkkyys ja hienovireisyys tuovat musiikki-ihanteeseen uppoutumisen kanssa lisaa taitoa. Helpossa onnistuminen nayttaa oikeaa henkea, oikeaa tekemisentapaaniin, etta jonkun verran vaikeammatkin alkavat sujua hetken verran paremmin, ja sitten on taas soitettava helppoja hyvin kauniisti ja otettava siita mallia muihin sointuihin. Vastaavasti kappaleita voi nappaillen soittaa muutamanhelpon nuotin patkissa, jotta oppii kauniimmin soivuutta ja sormien liikuttaminen soittamiseen hyvalla tyylilla ja hengella helpottuu. Harjoittelutuokion lopuksi soittaisi jotakin onnistunutta kauniisti soivaa,jotta musiikki- ja taitomielikuva jaa mahdollisimman hyvaksi, musiikkimaiseksi.
Kokeilin siis eilen kosketinsoittimen ukuleleaanella ja ukulelen vapaat kielet soivat kuin erikorkuisten oktaavien vastaavat koskettimet, eli ukulelessa on nelja oktaavia, mutta valista puuttuu kaksi, puolitoista ja yksi savelaskel. Nappailemalla voi sottaa kappaleita, yhdella kielella kerrallaan, jos valitsee kielen kappaleen ylimpien ja alimpien nuottien mukaan. Kai tuohon sitten saa kaksi nuottia kerrallaan helposti, kun on toinen kieli melkein samoja savelia mutta eri oktaavista.
lauantai 1. maaliskuuta 2014
Lauantaina 1. maaliskuuta 2014
Voi etta! Tanaan koirien kanssa kavelylla kaydessani vaikutti silta,e tta pikkuinnut ja kyyhkyset olivat pitaneet ukulelensoitostani, ainakin pitivta moista harrastustani hyvana ideana, :)...
Voiko olla, etta soitinta ostamaan ryhtyessa kannataa ostaa soitin paikkakunnalta, jonka kulttuurin kokee tenhoavana ja hyvaatekevana itselleen, kuin elamanviisaan hengenheimolaisen? Ehka silloin tulee soittimen sointiin mukaan jotakin musiikin kanssa yhteen sopivaa leamanviisautta ja soittimen tyyli on paremmin omaan makuun sopiva...
Voiko olla, etta soitinta ostamaan ryhtyessa kannataa ostaa soitin paikkakunnalta, jonka kulttuurin kokee tenhoavana ja hyvaatekevana itselleen, kuin elamanviisaan hengenheimolaisen? Ehka silloin tulee soittimen sointiin mukaan jotakin musiikin kanssa yhteen sopivaa leamanviisautta ja soittimen tyyli on paremmin omaan makuun sopiva...
perjantai 28. helmikuuta 2014
Perjantaina 28. helmikuuta 2014 Kalevalan paivana
Sointuja soittaessa, kun en ole niin tottunut, osuuoikea kasi kieliin milloin millakin tyylilla ja painotuksella ja noista hienoisista eroista syntyy ihan eri tulkinta soinnulle, rytmi, kosketus, kuulostelevaisuus ja tyyli, jolla kasi osuu kieliin: Hawaiji tai linnunlaulu vapaista kielista ja F kuulosti sateelta jotenkin kauniisti toiveikkaasti. Etta kai sita pitaisi opetella paljon herkemmaksi soittotyyliltaa, mika on kylla kiva suunta kehittya...
torstai 27. helmikuuta 2014
Torstaina 27. helmikuuta 2014
Ostin eilen ukulelen ja tulin kirjoittaneeksi tuollaisen tayden tunteidenmukaisuuden mahdollisuudesta: http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2014/02/tunteiden-viisauden-mukaan-elaminen.html .
Ukuleleni on kuvallinenja se nayttaisi auttavan soittamaan oppimisessa. Kitaralla en oppinut sointuja, mutta ukulelen soinnut nayttavat luonnistuvan ja eilen soitin jo kolme kappalettakin nappailemalla mutta alimmat nuotit eivat soineet, kun ukulelen alin nuotti on C ja aanialaa vajaat kaksi oktaavia A:han asti. Ukulele on hawaijilainen soitin, kaunis sointuva aani paratiisisaarten tyyliin, nelikielinen pikkukitaramainen mutta sointuvampi ja helpompi oppia, ja halvempi. Kiva!
Jaa, eipas olekaan ukulelessa pieni aaniala vaan suuri, mutta valista puuttuu nuotteja, jotka voi korvata oktaavia ylempaa soittmalla, kun kielten aanen vari soi alempana.
Vaikuttaa silta,e tta ukulelen soittamisen oppimisessa auttaa olennaisesti, kun uppoutuu paratiisisaarten viehatykseen, saa siita tuulahduksen ukulelen soinnissa. Siksikin kuvallinen soitin oli ihan hyva valinta.
Tama ukulele maksoi 79 euroa, mutta kun netista katsoin, niin myynnissa on Suomessakin esim. 30 euron ukuleleja, mutten nyt sitten tieda, soivatko miten erilailla tai eiko viritys niissa pysy. Paratiisdi kai vaatii jatkuvaa saatamista etenkin aloittelijoilta, niinpa uudelleen viritettava soitin, ja ylemmas yrittamista, niinpa korkeammalta soitettuja savelia, ja ikavien juttujen karsimista pois, niinpa sopraanoukulele tavallisin. Ihan kun vain soittaa soinnun mitaan kielia painamatta, niin tulee kevainen linnunlaulu mieleen.
Ukuleleni on kuvallinenja se nayttaisi auttavan soittamaan oppimisessa. Kitaralla en oppinut sointuja, mutta ukulelen soinnut nayttavat luonnistuvan ja eilen soitin jo kolme kappalettakin nappailemalla mutta alimmat nuotit eivat soineet, kun ukulelen alin nuotti on C ja aanialaa vajaat kaksi oktaavia A:han asti. Ukulele on hawaijilainen soitin, kaunis sointuva aani paratiisisaarten tyyliin, nelikielinen pikkukitaramainen mutta sointuvampi ja helpompi oppia, ja halvempi. Kiva!
Jaa, eipas olekaan ukulelessa pieni aaniala vaan suuri, mutta valista puuttuu nuotteja, jotka voi korvata oktaavia ylempaa soittmalla, kun kielten aanen vari soi alempana.
Vaikuttaa silta,e tta ukulelen soittamisen oppimisessa auttaa olennaisesti, kun uppoutuu paratiisisaarten viehatykseen, saa siita tuulahduksen ukulelen soinnissa. Siksikin kuvallinen soitin oli ihan hyva valinta.
Tama ukulele maksoi 79 euroa, mutta kun netista katsoin, niin myynnissa on Suomessakin esim. 30 euron ukuleleja, mutten nyt sitten tieda, soivatko miten erilailla tai eiko viritys niissa pysy. Paratiisdi kai vaatii jatkuvaa saatamista etenkin aloittelijoilta, niinpa uudelleen viritettava soitin, ja ylemmas yrittamista, niinpa korkeammalta soitettuja savelia, ja ikavien juttujen karsimista pois, niinpa sopraanoukulele tavallisin. Ihan kun vain soittaa soinnun mitaan kielia painamatta, niin tulee kevainen linnunlaulu mieleen.
keskiviikko 29. tammikuuta 2014
Keskiviikkona 29. tammikuuta 2014
Loysin laulukirjasta kappaleen Kuinka paljon rakkautta, jonka sanat menevat "Kuinka paljon rakkautta mulle suotkin, sen voin sulle kaksinverroin lahjoittaa..." Mutta laulu kuvaa kivasti onnistuneesti toimeliaan ihmisen hyvantuulista auttamisenhalua, kun han ohimennen auttaa jossakin toisen elaman kannalta tarkeassa kysymyksessa, ja niin oikeammat sanat kuuluisivat "moniverroin lahjoittaa". Tyypillisesti tati jeesaa nuorempaa ja tyhmempaa, mutta voihan samanikaisten valillakin, jos on tarpeeksi eli tosi paljon tilaa omalle elamalle kaikkine omine tekemisineen. Kiva, kun tuollainen ohje, ideaali, on toimiva, :)
maanantai 16. joulukuuta 2013
Maanantaina 16. joulukuuta 2013
Olen tässä soitellut joululauluja ja taas kerran on alkanut näyttää siltä, että niiden jälkeen paluu tavallisiin lauluihin tuntuu lättänältä. Olen ihmetellyt, että miksi niin, kunnes keksin soittaa joululaulumaisesti tenhoa tavoitellen tavallisia lauluja. Näyttää kuin joululaulut voisivat näin opettaa paremman soittotaidon ja suuremman musikkalisuuden. Mutta silloin ehkä tarvitsee jo soittaa tuohon tapaan tavallisia lauluja aina silloin tällöin joululaulujen väliin, jotta osaa ottaa mallia.
perjantai 13. syyskuuta 2013
Perjantaina 13.9.2013
Eilisen Itä-Savossa oli näyttävä kuva Dave "Isokynä" Lindholmista ja innostuin maalaamaan sen, mutta eihän siitä kummoinen tullut, ei edes näköinen,
, mutta jotenkin tunnelmallinen ja jäin miettimään, että mikä meni maalatessa pieleen ja mikä onnistui ja miksi. Sain tuosta niin paljon vaikutetta, että aloin ymmärtää, miten hän kyhää laulujen sanoja: käyttäälaulun meiningin hahmottamiseen lättänää kuivaa näkökulmaa kuin kuka hyvänsä kuuntelisi laulua siihen suuremmin uppoutumatta, hyvä meno vain kuulostaa mukavalta, ja poimii sitten ne sanat jotka luontevimmin sitä arkisessa kielenkäytössä kuvaisivat. No, tällaista ainakin opin, kun ennen en osannut kyhätä minkäänlaisia sanoja mihinkään lauluun.
, mutta jotenkin tunnelmallinen ja jäin miettimään, että mikä meni maalatessa pieleen ja mikä onnistui ja miksi. Sain tuosta niin paljon vaikutetta, että aloin ymmärtää, miten hän kyhää laulujen sanoja: käyttäälaulun meiningin hahmottamiseen lättänää kuivaa näkökulmaa kuin kuka hyvänsä kuuntelisi laulua siihen suuremmin uppoutumatta, hyvä meno vain kuulostaa mukavalta, ja poimii sitten ne sanat jotka luontevimmin sitä arkisessa kielenkäytössä kuvaisivat. No, tällaista ainakin opin, kun ennen en osannut kyhätä minkäänlaisia sanoja mihinkään lauluun.
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
Sunnuntaina 8.9.2013
Radiossa haastateltiin kapellimestari Lintua, mikä sai kapellimestarin työn kuulostamaan kiinostavalta. Jäin kuuntelemaan haastattelun jälkeen soivaa klassista musiikkia, jota kai jokin sinfoniaorkesteri soitti, ja kun mielessäni kokeeksi koetin johtaa orkesteria, niin hämmästyksekseni se ei ollutkaan monimutkainen musiikkimaisema vaan useammat instrumentit kuvasivat yhtä tai kahta samaa eläintä tai puuta tms. jokin askelia, toinen tunteita, komas ihanteita. Ihanteiden ja vaikuttavuuden kohdat oli soitettu liian vikkelään. Mutta mielenkiintoista kyllä.
Mutta voihan se olla, että musiikkimaisema on parempi ymmärrykselle. Ja ihmisluonnossa on kaipuu siihen, että elämänkokemus muodostaisi musiikkimaiseman. Joten ehkä hyvä näin kuin on perinteisesti soitettu.
Mutta voihan se olla, että musiikkimaisema on parempi ymmärrykselle. Ja ihmisluonnossa on kaipuu siihen, että elämänkokemus muodostaisi musiikkimaiseman. Joten ehkä hyvä näin kuin on perinteisesti soitettu.
lauantai 13. heinäkuuta 2013
Lauantaina 13. heinäkuuta 2013 - Näin saat elämänkokemuksesi soimaan
Onkohan olemassa huhu, että liikunta häiritsee musikaalisuutta? Totuus on päinvastainen: vaihtelevainen mieltymysten mukainen liikunta saa koko elämänkokemuksen soimaan, vaikkei muuten olisi erityisen musikaalinen. Liikunnallisuus tyuo lisää elintilaa, karkottaa ahdistavat viholliset kauemmaksi ja rauhallisemmille linjauksille ja tuo tervehenkistä tilaa tunteille sekä tekee toimeliaisuuden helposti sujuvaksi ja miellyttäväksi. Sosiaalisxuudelle ja elämänviisaudellekin se on erityisen hyväksi. Mutta liikkua ei pidä koulumaisen kaavamaisesti vaan vaihdellen koko kapasiteetillaan moneenlaiseen viehättävään ryhtyen. Liikunnallisten lahjojen oppiminen on helppoa seuraavan laatimani ohjeen avulla:
"Tässä laatimani paljon onnellistuttava kaikille sopiva liikunnallisia lahjoja kasvattava ohje:
"Do not make plans about how to move but decide each second and each fraction of a second anew what right now feels like the best idea about where to move, how to move, in which style, in which attitude, in which mood, with how much eager interest and quickness resulting from that or relaxed awareness or emotionally motivated force,... So you change all the time, your plans change and you learn to pick each fraction of a second just the things that you like best right then to be your goalsetting right then in practice in your movements. So you feel happy and fulfilled. Be wary of boredom and habits."
Ehkä tusinan urautumattoman kokeilukerran tuoman kokemuksen myötä tämä liikkumistapaohje yleistyy elämänohjeeksi muille elämänaloille ja auttaa Sinua yltämään jatkuvasti parhaimpaasi, tai ainakin melkein. Et siis jää käytännön olosuhteittesi sanelemalle laatutasolle, vaan yllät haaveenasi olevaan tyylilajiin arjessasi.
(Lisää onnellistuttavien elämäntapojen ohjeita blogissani http://happinesstipsblog.blogspot.com .)"
* * *
22. maaliskuuta 2016
Vuodenaikojen elämisen taito saa elämänkokemusta soimaan: http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html .
17. lokakuuta 2016
Katso myös http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2016/03/torstaina-24-maaliskuuta-2016.html ja sieltä linkki terveistä elämäntavoista.
"Tässä laatimani paljon onnellistuttava kaikille sopiva liikunnallisia lahjoja kasvattava ohje:
"Do not make plans about how to move but decide each second and each fraction of a second anew what right now feels like the best idea about where to move, how to move, in which style, in which attitude, in which mood, with how much eager interest and quickness resulting from that or relaxed awareness or emotionally motivated force,... So you change all the time, your plans change and you learn to pick each fraction of a second just the things that you like best right then to be your goalsetting right then in practice in your movements. So you feel happy and fulfilled. Be wary of boredom and habits."
Ehkä tusinan urautumattoman kokeilukerran tuoman kokemuksen myötä tämä liikkumistapaohje yleistyy elämänohjeeksi muille elämänaloille ja auttaa Sinua yltämään jatkuvasti parhaimpaasi, tai ainakin melkein. Et siis jää käytännön olosuhteittesi sanelemalle laatutasolle, vaan yllät haaveenasi olevaan tyylilajiin arjessasi.
(Lisää onnellistuttavien elämäntapojen ohjeita blogissani http://happinesstipsblog.blogspot.com .)"
* * *
22. maaliskuuta 2016
Vuodenaikojen elämisen taito saa elämänkokemusta soimaan: http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html .
17. lokakuuta 2016
Katso myös http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2016/03/torstaina-24-maaliskuuta-2016.html ja sieltä linkki terveistä elämäntavoista.
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Sunnuntaina 7. heinäkuuta 2013
Olen tässä itsekseni mietti8nyt, miltä kuulostaisi porukan laulukommunikaatio, jos kukin tekisi laulua omasta näkökulmastaan, omasta meiningistään ja nuo laulut nivoutuisivat yhteen musiikkikudelmaksi, joka olisi porukan yhteisen meningin kuvaus. Vaikkapa talkoissa yksi laulaisi hiio-hoi, toinen hidasjärkinen mies vastaisi että tässäpä teen näitä bumbudibumbumtsum, joku tekemisiin tykästynyt nainen huomauttaisi siihen, että kivoja nämä tekemiset tosiaan tsi- daadaa - tsi-daa, joku kauniskatseisempi nainen, että kiva meininki tsi diid dii tsi diidatsum jne. Jos se olisi vähän kuin että me ollaan tällaisia ja muodostetaan tällanen meidän motivoituneita tekemisiä tekevä ryhmä.
Se olisi siis vähän kuin mikä hyvänsä musiikkikappale eri melodioineen, teemoineen ja säestyksineen, mutta olennaista olisi, että kukin saisi laulaa oman teemansa, jotenkin toteuttaa itseään siten kuin kokee elämän musiikillista olevan ja juuri tuollaisen kokemuksellisuuden ja tuollaisen kommunikaatiotaidon tärkeitä.
Lieneekö tuo tavallisen vapaamuotoisen hyväntuulisenystävällisen tekeväisen porukan tavallinen vapaamuotoinen sosiaalinen kommunikaatio äänensävyin ja äännähdyksin, huudahduksin, huomautuksin, tokaisuin ja heitoin, kun vain laulutaito tai meiningin vapaamuotoisuus ja painotuskokemuksellisuudessa ja musiikkimaisessa ihanteiden, motivaatioiden, tunteiden, sosiaalisuuden ja tekemisen meiningin kielessä antaen niille tilaa äänensävyllisessä ja muussa ilmaisussa - esim. laulaen tunnetiloja ilmaisten voisi moista ainakin oppia, ehkä muutenkin monella tapaa, kun se kerran kai luonnollista on ja suomalaisuutta sosiaalisuutta ja sosiaalista silmää lähellä, suomalaisten ryhmien sosiaalisuuden ja toimivuuden tärkeä edellytys, josta vain tuo ilmaisun vapaamuotoisuus puuttuu - kuin olisi oltu sisätiloissa kirjastossa ja koulussa eikä ulkona riehumassa.
Oppiskohan tuollaista ilmaisua parhaiten kun porukka ei tee yhdessä vaan on vain koolla rattoisaa aikaa viettämässä ja kullakin on omat tekemisensä, oma motivaationsa ja vain ilmaisusta kiinnostumisen teema on napattu muilta kokeilun kohteeksi: tässäpä puuhailen tällaisia ja laulelen huvikseni kokeeksi sitä sun tätä mieleen juolahtavaa ja ihan hienoakin yritän.
Onkohan "Tein minä pillin pajupuusta" pajupillinveistelylaulu? Varmaan pitäisi pajupilli veistell' laulaen, jotta tulisi hyvä pilli. Sama pätee varmaan muuhunkin työhön: saa lisää puhtia, jos keskittyy omaan vakuuttuneisuuteensa siitä, miksi työ on tärkeä ja tekeminen kivaa ja tunteet antavat puhtia ja näyttävät hyviä onnistunia reittejä yms. onnistuvia valintoja.
Elämänkokemuksen saa soimaan, kun liikkuu vapaamuotoisesti ja vaihtelevasti aika reippaasti kehon ehdoilla ja tunteiden mukaan paikassa, jossa on luontoa katseltavana ja koettavana.
Se olisi siis vähän kuin mikä hyvänsä musiikkikappale eri melodioineen, teemoineen ja säestyksineen, mutta olennaista olisi, että kukin saisi laulaa oman teemansa, jotenkin toteuttaa itseään siten kuin kokee elämän musiikillista olevan ja juuri tuollaisen kokemuksellisuuden ja tuollaisen kommunikaatiotaidon tärkeitä.
Lieneekö tuo tavallisen vapaamuotoisen hyväntuulisenystävällisen tekeväisen porukan tavallinen vapaamuotoinen sosiaalinen kommunikaatio äänensävyin ja äännähdyksin, huudahduksin, huomautuksin, tokaisuin ja heitoin, kun vain laulutaito tai meiningin vapaamuotoisuus ja painotuskokemuksellisuudessa ja musiikkimaisessa ihanteiden, motivaatioiden, tunteiden, sosiaalisuuden ja tekemisen meiningin kielessä antaen niille tilaa äänensävyllisessä ja muussa ilmaisussa - esim. laulaen tunnetiloja ilmaisten voisi moista ainakin oppia, ehkä muutenkin monella tapaa, kun se kerran kai luonnollista on ja suomalaisuutta sosiaalisuutta ja sosiaalista silmää lähellä, suomalaisten ryhmien sosiaalisuuden ja toimivuuden tärkeä edellytys, josta vain tuo ilmaisun vapaamuotoisuus puuttuu - kuin olisi oltu sisätiloissa kirjastossa ja koulussa eikä ulkona riehumassa.
Oppiskohan tuollaista ilmaisua parhaiten kun porukka ei tee yhdessä vaan on vain koolla rattoisaa aikaa viettämässä ja kullakin on omat tekemisensä, oma motivaationsa ja vain ilmaisusta kiinnostumisen teema on napattu muilta kokeilun kohteeksi: tässäpä puuhailen tällaisia ja laulelen huvikseni kokeeksi sitä sun tätä mieleen juolahtavaa ja ihan hienoakin yritän.
Onkohan "Tein minä pillin pajupuusta" pajupillinveistelylaulu? Varmaan pitäisi pajupilli veistell' laulaen, jotta tulisi hyvä pilli. Sama pätee varmaan muuhunkin työhön: saa lisää puhtia, jos keskittyy omaan vakuuttuneisuuteensa siitä, miksi työ on tärkeä ja tekeminen kivaa ja tunteet antavat puhtia ja näyttävät hyviä onnistunia reittejä yms. onnistuvia valintoja.
Elämänkokemuksen saa soimaan, kun liikkuu vapaamuotoisesti ja vaihtelevasti aika reippaasti kehon ehdoilla ja tunteiden mukaan paikassa, jossa on luontoa katseltavana ja koettavana.
perjantai 28. kesäkuuta 2013
Perjantaina 28. kesäkuuta 2013
Perinteisissä suomalaisissa lauluissa ja kuuluisissa vanhoissa maalauksissa on näkökulma, jossa ihminen luonnon keskellä katselee maisemaa, elämän ilmiöitä siinä ja näkee samalla elämän rajuuden ja tunteidenmukaisuuden kauneuden tavoittaen jotakin olennaista maailmasta, elämän perusvirrasta ja elämänviisaasta tavasta elää yhteiskunnan jäsenenä.
sunnuntai 16. kesäkuuta 2013
Sunnuntaina 16. kesäkuuta 2013
Soittelin taas pitkästä aikaa ja lauloin samalla. Huomasin, että soittamista ei saa ajatella kosketinten painamisena vaan on kokonaisuutena mentävä mukaan musiikin herkkään hienovaraiseen tunnelmatajuiseen meininkiin ja siitä kasvaa suurempi hienovaraisempi soittotaito, joka saa soittimen soimaan musikaalisemmin.
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
NÄIN OPIT LAULAMAAN - 29. huhtikuuta 2013
Kirjoitin tällaisen:
"Keväinen auringonpaiste, puiden oksat ja linnunlaulukonsertti saavat
sydämen soimaan toimeliaan tunnelmallisen avaramielisen mökkeily- ja
matkailukauden arjen aarioita.
Huhtikuu on vasta alkua
Savonlinnassa asuu paljon oopperasta pitäviä ja seudulla mökkeilee ja
matkailee monen monta musiikin ystävää joka kesä. Kaikissa asuu kaiho
musikaalisuuteen, sävellys- ja laulutaitoon, elämänkokemuksen tunteita
koskettavaan kiehtovuuteen, jota voi kyllä oppia, mutta harvoin oppii.
Tässä joitakin ohjeita:
Puiden katseleminen musiikkia ajatellessaan tuo lauluihin syvällistä
elämänviisautta ja tunteikkuutta. Laula luonnon helmassa silloisen
tunteita koskettavan näkemyksesi mukaan.
Lauluäänessä tunnelmalliset kohdat soivat ja tunnelmattomat tuottavat
vain jonkinlaisen kkrrraaahhhh-äänen tai pihinän. Anna ilmanpaineen
kohdistua lauluäänesi tunnelmallisiin kohtiin ja pidä ilmanpainetta
vailla tunnelmattomat kohdat, niin saat kauniisti soivan äänen.
Elämänviisas, ihanteikas ja tunnevoittoinen mielensisältö tuovat
kauniin laulun.
Linnunlaulu toimii oivana esikuvana edistyneemmille. Jo sekunnin pätkä
linnunlaulua jón sävyiltään rikas kuin kokonainen ihmisten
musiikkikappale. Anna musiikkimielikuviesi kehittyä osin linnunlaulun
opastuksella ja osin omien tunteidesi äänen mukaan yksinomaa.
Sävellystaidossa tunnelmalliset kohdat soivat: tummat matalina
sävelinä ja vaaleat korkeina sävelinä, joiden pituudet ja oikeat
korkeudet tunteidesi ääni yhdessä kokemuksen kanssa opettavat. Näin
syntyy musiikkimaisema, josta voit poimia teeman sävelmäksi.
Aistit avoinna elämään, avoimin mielin monenlaiseen tunteiden äänen
mukaan, lomalaisen tunnevoittoisuudella, niin elämänkokemuksesi soi
luonnostaan musiikinomaisena maisemana, jolle lisää syvyyttä ja
rikkautta antaa luonnon ihaileminen ja miellyttävä vaihtelevainen
liikunta.
Onnea matkaan!
Yst. terv. Hannele Tervola, Savonlinna, Nätki"
(Tuli tuohon nyt kirjoitettua Savonlinnan kaupunginosa Nätki, jolla asun, mutta kauempana asuville tiedoksi, että Savonlinnassa on paljon rikollisuutta, mm. kivan (tai ikävän) kuorenalla murhaajia tai ainakin Nätkillä on. Joskus syntyy vaikutelma hyväuskoisten ihmissyöjien suuhun joutumisesta, ihan jo ekalla tapaamiskerralla tottaki kun niin helpointa on.)
"Keväinen auringonpaiste, puiden oksat ja linnunlaulukonsertti saavat
sydämen soimaan toimeliaan tunnelmallisen avaramielisen mökkeily- ja
matkailukauden arjen aarioita.
Huhtikuu on vasta alkua
Savonlinnassa asuu paljon oopperasta pitäviä ja seudulla mökkeilee ja
matkailee monen monta musiikin ystävää joka kesä. Kaikissa asuu kaiho
musikaalisuuteen, sävellys- ja laulutaitoon, elämänkokemuksen tunteita
koskettavaan kiehtovuuteen, jota voi kyllä oppia, mutta harvoin oppii.
Tässä joitakin ohjeita:
Puiden katseleminen musiikkia ajatellessaan tuo lauluihin syvällistä
elämänviisautta ja tunteikkuutta. Laula luonnon helmassa silloisen
tunteita koskettavan näkemyksesi mukaan.
Lauluäänessä tunnelmalliset kohdat soivat ja tunnelmattomat tuottavat
vain jonkinlaisen kkrrraaahhhh-äänen tai pihinän. Anna ilmanpaineen
kohdistua lauluäänesi tunnelmallisiin kohtiin ja pidä ilmanpainetta
vailla tunnelmattomat kohdat, niin saat kauniisti soivan äänen.
Elämänviisas, ihanteikas ja tunnevoittoinen mielensisältö tuovat
kauniin laulun.
Linnunlaulu toimii oivana esikuvana edistyneemmille. Jo sekunnin pätkä
linnunlaulua jón sävyiltään rikas kuin kokonainen ihmisten
musiikkikappale. Anna musiikkimielikuviesi kehittyä osin linnunlaulun
opastuksella ja osin omien tunteidesi äänen mukaan yksinomaa.
Sävellystaidossa tunnelmalliset kohdat soivat: tummat matalina
sävelinä ja vaaleat korkeina sävelinä, joiden pituudet ja oikeat
korkeudet tunteidesi ääni yhdessä kokemuksen kanssa opettavat. Näin
syntyy musiikkimaisema, josta voit poimia teeman sävelmäksi.
Aistit avoinna elämään, avoimin mielin monenlaiseen tunteiden äänen
mukaan, lomalaisen tunnevoittoisuudella, niin elämänkokemuksesi soi
luonnostaan musiikinomaisena maisemana, jolle lisää syvyyttä ja
rikkautta antaa luonnon ihaileminen ja miellyttävä vaihtelevainen
liikunta.
Onnea matkaan!
Yst. terv. Hannele Tervola, Savonlinna, Nätki"
(Tuli tuohon nyt kirjoitettua Savonlinnan kaupunginosa Nätki, jolla asun, mutta kauempana asuville tiedoksi, että Savonlinnassa on paljon rikollisuutta, mm. kivan (tai ikävän) kuorenalla murhaajia tai ainakin Nätkillä on. Joskus syntyy vaikutelma hyväuskoisten ihmissyöjien suuhun joutumisesta, ihan jo ekalla tapaamiskerralla tottaki kun niin helpointa on.)
torstai 28. maaliskuuta 2013
Kiirastorstaina 28. maaliskuuta 2013
Kävelin tänäaamuna koirieni kanssa pikkuisen metsäpläntin läpi ja kuuntelin pikkulintujen kevättalven laulua ja yritin tavoittaa jotakin samantapaista omaa kaunista musiikkinäkemystä. Mieleeni tuli, että Yksi ruusu on kasvanut laaksossa on kauneuskäsitykseltään, sointuvuudeltaan tms. linnunlaulukonserttimainen, tuon mieleeni tulleen laulukäsityksen kanssa yhteensopiva.
tiistai 26. maaliskuuta 2013
Tiistaina 26. maaliskuuta 2013 - Värisevä lauluääni?
Lähemmäs vuoteen en ole laulanut melkein ollenkaan. Naapuruston pikkulinnut näyttävät tuumivan siihen, että laula ikkuna auki, jotta pikkulintu-laulunopettajat kuulevat. No, kun en ole pitkään aikaan saanut laulettua, niin päätin kokeilla.
Tänään soi radiossa jokin tunteikkaalla äänellä suomeksi vanhanaikaisen tyyppistä lasulua laulanut mieslaulaja ja minä yritin ottaa mallia tuosta tunteikkuudesta. Se näyttäisi menevän jotakuinkin niin, että tunteet ovat minulle tällä tavoin tärkeitä, näin tunnen, tunne kokemuksena on tällainen. Tähän asti olen paljolti harjoitellut vain äänen tuottamista, jotta osaisin laulaa laulumielikuvieni mukaan ja ihan nätiusti. Ja nyt haluaisin oppia laulamaan tunteella. Kokeilin tuota huvikseni ikkuna kadunpuolelta, missä on autojen meteli, muytta myös pikkulintuja, auki. Tunneilmaisusta olin hiukan mukana kärryillä, mutta en kunnolla. Laulun tokassa säkeistössä kokeilin laulaa kaunista tunteikasta mielentilaa kuvastaen, en siis vain tunnetta vaan tuntemisen ja kokemisen tapaa, elämäntapaa kuvastaen ja siitä tuli kaunis. Pikkulinnut olivat hiljaa ja kun myöhemmin kuulin niiden tirskuttavan, niin ne olivat omaksuneet laulun tyylin osaksi laulutyyliään näin väliaikaisesti, kiva.
Tänään soi radiossa jokin tunteikkaalla äänellä suomeksi vanhanaikaisen tyyppistä lasulua laulanut mieslaulaja ja minä yritin ottaa mallia tuosta tunteikkuudesta. Se näyttäisi menevän jotakuinkin niin, että tunteet ovat minulle tällä tavoin tärkeitä, näin tunnen, tunne kokemuksena on tällainen. Tähän asti olen paljolti harjoitellut vain äänen tuottamista, jotta osaisin laulaa laulumielikuvieni mukaan ja ihan nätiusti. Ja nyt haluaisin oppia laulamaan tunteella. Kokeilin tuota huvikseni ikkuna kadunpuolelta, missä on autojen meteli, muytta myös pikkulintuja, auki. Tunneilmaisusta olin hiukan mukana kärryillä, mutta en kunnolla. Laulun tokassa säkeistössä kokeilin laulaa kaunista tunteikasta mielentilaa kuvastaen, en siis vain tunnetta vaan tuntemisen ja kokemisen tapaa, elämäntapaa kuvastaen ja siitä tuli kaunis. Pikkulinnut olivat hiljaa ja kun myöhemmin kuulin niiden tirskuttavan, niin ne olivat omaksuneet laulun tyylin osaksi laulutyyliään näin väliaikaisesti, kiva.
torstai 21. helmikuuta 2013
Torstaina 21.2.2013
Sävelmän palasta hyräillessä voi siihen lisätä tarkemman kuvauksen jostakin ihanteesta tms. sävelmän osasta. Korkeat ihaavemaiset kohdat mennään mukaan kuin pörriäisen lento ja sävelletään kuin oma kokemus, mutta matalissa vaikuttavissa kohdissa tulee ensin matala perussävel ja sitten kuin kaikuna sille korkeampi aksentti, luulen, tai siis siltä näytti äsken jotakin oamsta päästäni hyräillessäni.
Lauloin tänää pitkästä aikaa, jotakin vanhaa laulua, taisi olla Uralinpihlaja, ja jotenkin se, etten ole laulanut pitkään aikaan, poisti monta maneerin tapaista oppia, joita ole onnistunut keräämään, ja jäljelle jäi itse laulun näkökulman viehättävyys ja jotenkin eloisampi ääni, kina!
Tein aiemmin päiv'ällä kommentin tämän blogin merkintään venäläisten naisten elämänviisaudesta, jota käytännönläheisen näkökulman korostaminen tuo: Lauantaina 8.9.2013.
Lauloin tänää pitkästä aikaa, jotakin vanhaa laulua, taisi olla Uralinpihlaja, ja jotenkin se, etten ole laulanut pitkään aikaan, poisti monta maneerin tapaista oppia, joita ole onnistunut keräämään, ja jäljelle jäi itse laulun näkökulman viehättävyys ja jotenkin eloisampi ääni, kina!
Tein aiemmin päiv'ällä kommentin tämän blogin merkintään venäläisten naisten elämänviisaudesta, jota käytännönläheisen näkökulman korostaminen tuo: Lauantaina 8.9.2013.
maanantai 31. joulukuuta 2012
Uudenvuodenaattona ma 31. joulukuuta 2012
Joululaulujen jälkeen tavalliset laulut kuulostavat lättäniltä. Siinä, missä joululaulu vastaa tunteisiin lohduttaen ja luoden haavekuvan, tavallinen laulu vain kuvaa mielentilan, ja tähän aikaan vuodestahan ne ovat aika puhdittomia, kun kesä on niin kaukana ja rankka pimeä kausi vasta juuri isolta osin takana. Mutta voihan tavalliseenkin lauluun lisätä tenhoavuutta, jos sitä kerran kaipaa. Olen soitellut melodioita vain oikealla kädellä ja niin nyt koetin lisätä säestyksen. Ja säestyksiäkin voi kai olla hienommin soitettuja ja sitten niitä lättänämpiä tavallisia.
Samaan tapaan kuin voi laulua säveltäessään kuvata mielentilan, voi kuvata myös haaveen herättämiä tuntemuksia. Jos kaipaa lohtua, niin se on tavallaan haave paremmasta, jonkinlainen käsitys siitä, mikä olisi parempi, ja sen voi melodiaan laitaa vastaukseksi, niin tulee kovin hyvä mieli itselle.
Joululaulut eivät kai ole sävellettyjä joulun mielentilan kuvauksina vaan joulua rakentamaan. Ne siis ymmärtää paremmin sävellystavan osalta ennen joulua kuin jouluna tai joulun jälkeen. Jos palaa muistelemaan joululauluja, niin näkökulma ei enää tuokaan soivaa elämänkokemusta, kuten ennen joulua samat laulut, vaan puhdittomuutta, kun viite joulun tunnelmaan on väärä. Joululaulu on joulun rakentaja eikä joulun kuvaaja.
Tähän aikaan vuodesta tunnelmataju lättnöityy, koska toimeliasta käytännön elämää, liikuntaa, luontokontakteja ja positiivisia kokemuksia säästä on paljon vähemmän kuin lämpiminä vuodenaikoina. Niinpä urheilun tärkeys korostuu, se kun saa elämänkokemuksen soimaan vahvasti. Tässä lainaus Haaveammattiin-blogistani: "Tässä laatimani paljon onnellistuttava kaikille sopiva liikunnallisia lahjoja kasvattava ohje:
"Do not make plans about how to move but decide each second and each fraction of a second anew what right now feels like the best idea about where to move, how to move, in which style, in which attitude, in which mood, with how much eager interest and quickness resulting from that or relaxed awareness or emotionally motivated force,... So you change all the time, your plans change and you learn to pick each fraction of a second just the things that you like best right then to be your goalsetting right then in practice in your movements. So you feel happy and fulfilled. Be wary of boredom and habits."
Ehkä tusinan urautumattoman kokeilukerran tuoman kokemuksen myötä tämä liikkumistapaohje yleistyy elämänohjeeksi muille elämänaloille ja auttaa Sinua yltämään jatkuvasti parhaimpaasi, tai ainakin melkein. Et siis jää käytännön olosuhteittesi sanelemalle laatutasolle, vaan yllät haaveenasi olevaan tyylilajiin arjessasi.
(Lisää onnellistuttavien elämäntapojen ohjeita blogissani http://happinesstipsblog.blogspot.com .)"
Kun joulu on rakennettu juhla, hyvä aika eikä luonnostaan syntyvä upea juttu kuten kesä, niin ehkä puhti katoaa tammi-helmikuussa siihen, että muistelee kesän sijasta vii´meisimpänä hyvänä aikana joulua eikä kesää. Ja puhti palautuu, kun maaliskuussa koittaa kevät.
Samaan tapaan kuin voi laulua säveltäessään kuvata mielentilan, voi kuvata myös haaveen herättämiä tuntemuksia. Jos kaipaa lohtua, niin se on tavallaan haave paremmasta, jonkinlainen käsitys siitä, mikä olisi parempi, ja sen voi melodiaan laitaa vastaukseksi, niin tulee kovin hyvä mieli itselle.
Joululaulut eivät kai ole sävellettyjä joulun mielentilan kuvauksina vaan joulua rakentamaan. Ne siis ymmärtää paremmin sävellystavan osalta ennen joulua kuin jouluna tai joulun jälkeen. Jos palaa muistelemaan joululauluja, niin näkökulma ei enää tuokaan soivaa elämänkokemusta, kuten ennen joulua samat laulut, vaan puhdittomuutta, kun viite joulun tunnelmaan on väärä. Joululaulu on joulun rakentaja eikä joulun kuvaaja.
Tähän aikaan vuodesta tunnelmataju lättnöityy, koska toimeliasta käytännön elämää, liikuntaa, luontokontakteja ja positiivisia kokemuksia säästä on paljon vähemmän kuin lämpiminä vuodenaikoina. Niinpä urheilun tärkeys korostuu, se kun saa elämänkokemuksen soimaan vahvasti. Tässä lainaus Haaveammattiin-blogistani: "Tässä laatimani paljon onnellistuttava kaikille sopiva liikunnallisia lahjoja kasvattava ohje:
"Do not make plans about how to move but decide each second and each fraction of a second anew what right now feels like the best idea about where to move, how to move, in which style, in which attitude, in which mood, with how much eager interest and quickness resulting from that or relaxed awareness or emotionally motivated force,... So you change all the time, your plans change and you learn to pick each fraction of a second just the things that you like best right then to be your goalsetting right then in practice in your movements. So you feel happy and fulfilled. Be wary of boredom and habits."
Ehkä tusinan urautumattoman kokeilukerran tuoman kokemuksen myötä tämä liikkumistapaohje yleistyy elämänohjeeksi muille elämänaloille ja auttaa Sinua yltämään jatkuvasti parhaimpaasi, tai ainakin melkein. Et siis jää käytännön olosuhteittesi sanelemalle laatutasolle, vaan yllät haaveenasi olevaan tyylilajiin arjessasi.
(Lisää onnellistuttavien elämäntapojen ohjeita blogissani http://happinesstipsblog.blogspot.com .)"
Kun joulu on rakennettu juhla, hyvä aika eikä luonnostaan syntyvä upea juttu kuten kesä, niin ehkä puhti katoaa tammi-helmikuussa siihen, että muistelee kesän sijasta vii´meisimpänä hyvänä aikana joulua eikä kesää. Ja puhti palautuu, kun maaliskuussa koittaa kevät.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)