Itä-Savossa oli juttu oopperalaulajasta, joka oli Saksasta tullut talvilomalle lapsuudenkotiinsa Juvalle. Oli tosi luksuksen näköistä, kun on ammatti, jossa saa olla elämänviisas ja tunteva. Katselin lehtikuvaa ja jäin miettimään, miten hän mahtaa laulaa. Syntyi mielikuva, että järkivoittoista hyvän ideaalisen terveen ikiaikaisen tekemisentavan mielikuvaansa ilmaisten. Kokeilin kokeeksi laulaa Volgan lauttureita ja niin ainakin tuli kiva ääni ja tunsin oppineeni jotakin laulusta. Eksyin miettimään, voisiko Volgan lauttureita laulaa amerikkalaiselle ja jos niin miten. Tuo terveen tekemisentavan ideaali tuntuisi toimivan siltana kulttuurien välillä.
Aiemmin päivällä soittelin kappaletta Sydämen suru ja mietin, että elämänviisaampi näkökulma olisi kivempi. Koetin kehitellä jotakin omaa, mutta sain aikaan vain lyhyen pätkän kunnes hukkasin näkökulman, mutta kiva aluevaltaus silti! Ensi kertaa rustasin joitakin nuotteja paperillekin, eihän niillä mitään virkaa ole mutta jännää yrittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti