Säveltämisestä

Tänään on suomalaisen musiikin päivä ja soittelin laulua Lennä mun lempeni laulu, mistä tuli mieleeni, että sitä säveltäess on ihmisellä aika tasainen perusvire mutta laulu, vaikka se kuvasteleekin sitä, on kuitenkin huomion piirin asioista kai sävellettyä, huomion kulun mukaan. Eli jos itse säveltää, etsii sävelmän pätkää jonakin hetkenä, jolloin elämä sujuu ihan hyvin, on sövelmän aiheeksi sopiva, niin sävelmää ei etsittäisikään perusvireen kohdalta, siis ihan omalta kohdalta öö-öö, vaan huomion piirin asioita kuvailemalla niin, että siinä kuvastuu tuo kiva perusvire, ajankohdan mieliala. Ei siis sävelletä hidasta oerusvirettä eikä ihan siitä erillisesti vaan nostetaan esille, mikä on kivaa tuon perusvireen mukaan elämisessä ja millaienn sellainen elämä on. Ja ideana siis olisi valita hetki tenhon ja iisauden mukaan viisautta ja tervehenkistä elämänviisautta tuovaksi eikä joka hetki vaan. Eli jos omassa elämässä ei ole mitään kummoista, arkea vain, niin joko se on liian ankeaa sävellyksen aiheeksi tai sitten on jokin kiva aihepiiri, joka nostaa elämän paremmaksi, esim. puisto tai aamun tunnelma, kiva harrastus, tms.