Vuosi sitten keväälläsävelsin sävelmänpätykiä keväästä pitkään vuodenaikakirjoitukseeni http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2019/11/vuodenaikojen-elamisen-ohjeita.html . Tänä vuonna olen automaattisesti yrittänyt kuulostella, ovatko jotkut soittaneet tai kuunnelleet sävelmiäni. Kun oli vielä talvi, oli joskus vaikutelma kuin ne olisivat soineet radiossa jossakin etelämmässä maassa, kenties Kiinassa ja Armeniassa, mikä kai olisi johtunut siitä, kun ne yrittävät tehdä tavallisesti kaupunkin keväästä hyvin sujuvan ja viihtyvän, ei liian raadoillisen eikä kraahh-mallisen, eikä niin kauniin että meininkin romahtaisi raadolliseksi. Ja nyt myöhemmin on ollut tunnelma kuin jotkut soitonoppilaat olisivat niitä soittaneet. Muttei se säveltäjälle itselleen tuo niin hyvin soivaa kevättä kuin tavallisesti, sillä juuri noilta kohdinhan säveltäjän oma elämä tavallisesti soi hyvin. Niin olen alkanut miettiä, ettei säveltäjään niin vahvasti pitäisi yhdistääs ävellyksiään vaan vain jokin niiden tyyppinen soiva elämänkokemus, josta säveltäjä kyllä pystyy toimimaan mallina, jollei elämäntapa ole jotenkin huonontunut soivuuden kannalta katsottuna.
(10.9.2020 Vaihdoin otsikon.)
2.1.2021 "Musiikissa kia ylipäätään on se,
kun sen tekijöillä on omaa elämänviisautta, josta vain osa välittyy
musiikissa, niin sitten tekijän asema on tavalalan musiikista
irrallisesti korkeampi kuin musiikin myötä, ja kai jos on yhtään
kuuluisa, niin asema alkaa romahdella, tai ainakin sensuuntaisesti on
tuntunut käyvän minulle, mutten kai ole niin kuuluisa säveltäjnä, vaan
kirjoitusteni myötä lähinnä."
10.3.2021 Minua on ihmetyttänyt muusikoiden aseman heikkous, kun hyvää laatua on vaikea ruokatauko, varmistaa jos aihe on jotenkin liian eteerinen omalle havaintokyvylle. Sen sijaan asiakurjoittajan asema on vankempi, sillä laatu on helppo varmista tekstistä uudelleen. Mutta tuli mieleeni, että jos säveltäjänä selitän, miksi valitsin juuri sen hienon aiheen ja mitä taitoja aihe sinällään vaati, niin eikö siitä samalla tulisi vankempi asema vähän kuin taidemaalarin objektiivisuus.
13.4.2021 Sävellyksillä on kai objektiivinen maine siinä mielessä, että ne voivat olla ihan viisaita. Muttei niistä voi noin vain lukea tuota viisautta, vaan kommunikaatio jää epävarmemmaksi ja yleisemmälle tasolle, monimutkaisempiin hahmoihin jotka voivat kuvastella elämänviisautta mutta kertovat enemmänkin aistimuksista ja tunteista yms.
18.4.2022 Laitoin sävellysaiheiseen blohiini composingmelodies.blogspot.com youtubesta löytämiänk musiikkivideoita, joissa vaikuttaa olevan samantapainen tai sama melodia kuin säveltämänu, joissakin useampiakkn melodioita mutta jonkjn toisen kokoamina ja sovittamina, osin muuden melidioihin yhdistettynä. Mutta siitä jäi vaikutelma kuin laulaja yhdistäisi säveltäjään nuottipaperin eikä nuotin melodiaa ja henkeä, eli siitä voi tulla tosi lättämää rauhallista vaikutetta säveltäjälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti