En ole nyt niinlaulellut tai soittanut, kun on ollut kuuma auringonpuoleisessa asunnossani, mutta mietin, että saiskohan tuosta kevään laulamisesta ("Tunnelman inspiroima laulu") oman laulun sävellystaidon, kun on vahva tunnelma, ja siihen sitten kenties sanatkin, että mitä mieleen juolahtaa, ei runomittaa eikä samaa kaavaa mutta paikoitellen voi kyllä, milloin minkäkin laulukäsityksen tai runotyypin mukaan, vähän kuin lapsi loruilisi, jos siitä löytäisi heti sanat ainakin osaan sävelistä, jo laulellessaan. Joskus olen kokeillut, mutten nyt viime viikkoina, ja jotakin niin syntyy, mutteivät sanat niin osuvia, minuntyylisiäni ollenkaan, ja vaihtuu teemaa miten sattuu, mutta kai niin oppisi.
Niin sitä piti kirjoittamani, että pääsiskös tuosta siihen, että jos on tuttuja jossakin hienossa tapahtumassa ollut läsnä, niin kotiin tullessaan ja jälkeenpäin keroilisivat siitä lauluin, itse sävelletyin? Mutta kuinkas ne muistaisi? Kenties vieressä kulkenut muistaisi jotakin, että se oli vähän tähän tapaan ja sitten siinä oli se osuus, yms. Mutta mites siitä kehittyisi se, että musitaisimme tapahtumat musiikkina, oppisimme niistä sen myötä rikkaasti niin kuin musiikista hyvin voi, jos musiikki on hyvällaatuista? Olisiko se laulutavassa, äänen väreissä ja tuntevuudessa ihanteita kohtaan, kertoa omasta motivaatiostaan tuohon aihepiiriin eikä vain kokemuksesta, että olin siellä ja siellä?
Jos tuolleen joskus tekee mieli laulella, niin jos siitä videoisi jonkin värssyn ja sävelmän pätkän (sisäkuvaa niiden kanssa tai jotakin rakennettua, niin ei ole niin lättänän motivoitumattoman oloinen), missä on hyvä tunnelma, ja jatkaisi luontokuvaan ympäristöstä, etenkin kai jos on kukkia ja kaunista, niin saisiko siitä kivan onnitteluvideonpätkän, ainakin jos on luontoaiheiset sanat tms runoklisheemäistä, esim. kesämuistosta muulle vuodelle johonkin juhlapäivään?
Sanoista tulee kai runoklisheemäiset, jos koko ajan tavoittaa hienoimpaan, mikä tuon kokemuksen tyyppistä on. (Mutta silloin kai ne juuri sopisivat onnitteluvärssyyn tms, missä täysiä kymmeniä vuosiaan juhliva tms saa itse päättää, mitä hienoa tavoittelee, ikään kuin täydentää viestin oikein edulliseksi.) Sen sijaan tulisi tavoitella samaan aihepiiriin, sen koskettavimpiin osatekijöihin. Äsken kun olin kävelylläkoirieni kanssa, niin en ollut kovin laulutuulella, mutta aiheesta kirjoitettuani mietin sanoittamista ja tuotin jotakin tällaista jonkinaliseen säveleen:
on maa kaunis kulkea,
yli niittyjen kuljen vaan
mikä edelleen on runoklisheemäistä eikä oikein kuvaavaa kokemuksellekaan, mutat mainitsee sen päätekijöitä niin, että on helpompi muistaa kokemus, jos jälkikäteen sanoittaa sen uudelleen. Niinpä siinä kulkiessani kokeilin tuon värssyn ja kokemuksen muiston pohjalta muodostaa uusia sanoja, mistä tuli jotakin tällaista
On tunnelmallista askeltaa,
tienvarren heinät komeasti metsikön puita korostavat.
Mikä jo kuvastaa kokemustani, sen kiehtovuutta, joka sävelessäkin oli ideana, pääjuonteena, mutten sitten tiedä, kelpaisivatko ne laulun sanoiksi, ja mitä kävi sävelelle, oliko se ollenkaan kyllin tunnelmaan uppoutuen sävelletty - ja sitä paitsi se unohtui melkein heti, kun mietin sanoja. Toisaalta osuvat sanat olisivat auttaneet kokemuksen musitamisessa ja sitä kautta sävelmän muistelemisessa.
Jos nyt olettaa, että olis laulua tekemässä ja tuo olisi ohje laulu tunnelmasta, niin olisiko runebergmäinenr uno se, miten tuo laulu pitäisi sanoittaa? Mutten osaa laatia runebergmäisiä runoja, kyhäelmästäni tuli huono, kai siinä on männikön tunnelmaa plus puppua:
Käy ukkojen, mähikäisten ja kettujen luo,
hämärtyvän illan tunnelmaan peittyy maa.
No jaa, voi voi. Ei tuo oikein minuntyyliseni ole.
22.10.2017 Oiskohan näistä iloa vähälumisen tai lumettoman talven maissa: levittää elämänviisautta laajemmalle?
Viisaammaksi oppimisesta kirjoitin joskus tuollaisen ja lisäyskin on tavallaan viisaammaksi oppimisesta, http://einoleinopoems.blogspot.fi/2017/09/learning-wisdom.html
Näin opit musikaaliseksi: aloita blogin ensimmäisistä merkinnöistä! Joitakin ohjeita myöhempänä blogissa on merkitty otsikkoon: näin opit laulamaan (kevät 2013) ja näin opit säveltämään (joulukuu 2012) sekä näin saat elämänkokemuksesi soimaan (heinäkuu 2013) ja kauniisti soivat soinnut (maaliskuu 2014). * * * Melodies I have composed https://composingmelodies.blogspot.com
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opi. Näytä kaikki tekstit
perjantai 28. heinäkuuta 2017
Pe 28. heinä 2017 - omasta päästä tunnelman mukaan laulellen
Lähettänyt
Kaisa Hannele Tervola, f, age55, thinking, wisdom of life, atmospheres (1971AugHki>2005MayEspoo>2009JuneSavonlinna>2021JanEspoo)>2026MayLohjan Virkkala Finland, North-East Europe
klo
8.49
Ei kommentteja:
Tunnisteet:
Eesti,
idea,
itse,
Japani,
juhlapäivä,
kesäpuuhia,
Kiina,
kukkakauppa,
lahjaksi kukkia,
muisto,
onnittelu,
onnitteluvideo,
onnitteluvärssy,
opi,
sanoittaminen,
Suomi 100 vuotta,
säveltäminen,
tapahtuma
maanantai 13. heinäkuuta 2015
Ohje: opi soittamaan kosketinsoitinta ja pianoa - opi soittamaan 5-rivistä näppäinhaitaria
Tässä koskettimet ja nuottien luku, mutta soita vain summittain nuottien mukaan ja käytännössä musiikinkuuloisuutta tavoitellen, mikä itsestäsi on tenhoavaa ja vaikuttavaa, tunteita koskettavaa, rikkaasti hahmotettua. Valitse kappaleet mielenkiintosi mukaan joka kerran erikseen eikä kaavamaisesti sillä kaavamisuus ei soi yhtä kauniisti eikä kiehdo niin, että oppisi yhtä paljon.
Kirjoittelin joskus tällaisen:
Opi soittamaan kosketinsoittimella
J.K. Ehkä musiikkipäiväkirjani tarjoaisi jotakin innostusta, vaikka
olenkin jo lapsena soittanut pianoa ja harmonikkaa:
http://musiikkipaivakirja. blogspot.com/
Hannele
Opi soittamaan 5-rivistä haitaria
Haitarilla on helppo soittaa. Ensin opettelet oikean käden ja säestyksen vasemmalla kädellä myöhemmin. Haitarissa on viisi riviä näppäimiä, mutta kullakin viiden näppäimen rivillä nousevia säveliuä kaksi viimeistä niistä on samaa kuin seuraavan rivin kaksi ensimmäistä. Riittää siis opetella soittamaan vaikkapa kolmella keskimmäisellä rivillä, niin loput kaksi riviä ovat vain kosketinten valinnan helpottamiseksi. Näppäimet ovat puolen sävelaskeleen välein samoin kuin pianossa mutta mustat ja valkeat samanmuotoisia. Kun on noustu ensimmäiset kolme, niin siirrät kättäsi sen alapuolella oleville kolmelle ja ne jatkavat siitä sitten seuraavat kome ylöspäin. Jne! Helppo juttu. Näppäimistön värityksestä pianoon vertaamalla löytää nuottiviivaston keski-C:n ja muut voi laskea siitä tai pianon koskettimistoon vertaamalla opetella visuaalisesti niiden paikat. Sitten vain soittelemaan. Nuotteihin on siis merkitty vain valkeat, vuorotellen viivalle ja viivan väliin noustessa tai laskiessa nuoteilla tai koskettimilla. Risuaita nuotin edessä tai rivin alussa nuotin korkeudella meinaa, että nuotin sijasta soitetaan sitä puoli sävelastetta ylempi nuotti, siis musta kosketin. Vastaavasti b nuottiviivastolla merkkaa yhtä puolisävelaskelta alempaa nuottia/kosketinta. Sävelten pituudet korvakuulolta niin, että kuulostaa kivalta tai etsi ne netistä.
Yritä! Vain yrittämällä voi onnistua!
** *
to 11.2.2016 En tiedä, onko väärinkäsitys vai mikä vai muistivirhe, mutta kun nämä ohjeet kosketinsoittimella soiton oppimisesta lähetin ruotsinkieliselle vanhalle naiselle, joka ei ollut kai ennen soittanut mitään, niin muutamassa päivässä - vai parissa viikossa? - oppi omin päin soittelemaan tenhoavasti vaikka mitä niin, ettei voinut uskoa, ettei hänellä ollut ollut soittotaitoa ennestään. Jos käsitin oikein sanoi äänittäneensäkin, ja että ehkä radiossa soisi, mutta tavallaan voihan se olla niinkin, jos hyvin oppi, niin olisi ollut hyvä malli muille. Mutta voi olla väärinkäsityskin.
Kai olin sanonut, että ihan hyvin oppii varmaankin, jos käyttää elämänkokemustaan eikä kovin kaavamaisesti opettele. Nuoremmalle ohje olisi kai, että jso seuraa omaa näkemystään musiikista ja elämän musiikkimaisista puolista eikä tee kovin mekaanisesti vaan pikemminkin omien tunteiden mukaan.
Opettamisen kannalta juuri tuon ohjeen kyllä mietin. Siinä on se, että nuotinlukuun kompastumisen sijaan hahmottaisi sävelkorkeudet summittain ja olisi jonkinlainen käsitys nuottien pituudesta mutta oikeastaan soittelisi musiikinkuuloisuuden perusteella ja hakisi sitä, mitä itse kaipaa musiikilta, mitä tenhoa, kaihoa, vaikuttavuutta, tunteita ja tunnelmia, kauneuttakin, tuntemusten ja aistimusten musiikkia. Niin ei olisi nuotit kaavana musiikin ja itsen välissä vaan nuotit vain summittain luettuina ja musiikki vapaasti sydämellä kuultuna, omien toiveiden tietä kuljettuna kappaleenvalinnassa ja soittotavassa.
Kirjoittelin joskus tällaisen:
Opi soittamaan kosketinsoittimella
| ||||||||
Hei
Tuli mieleeni, että itse ainakin hahmotan nuotit helpommin maamerkkien avulla, mutta toki ajan myötä oppii kaikkien nuottien paikat. Itselläni maamerkkejä ovat C:n lisäksi H eli kolmen mustan oikealla puolella oleva valkoinen sävel, joka on nuottiviivaston keskimmäisellä viivalla, ja F eli kolmen mustan vasemmanpuoleinen valkea sävel, joka on alhaalta katsoen ensimmäisen ja toisen viivan välissä.
Tyypillisesti, kun nuotteja ylennetään, niin ylennetään vain F tai
sitten F ja C. Tyypillisesti, kun nuotteja alennetaan, niin alennetaan vain H tai sitten H ja E. Toki on mahdollista ylentää tai alentaa useampiakin nuotteja.
Nuottien kirjaimet menevät siis: C, D, E, F, G, A, H ja taas C, D,
E,... Niinpä ylennykset ja alennukset koskevat kaikkia samannimisiä säveliä, vaikka olisivat eri korkeuksilla. Kirjaimet vastaavat kosketinten rytmitystä. (Yksi jakso on nimeltään oktaavi, esim. C - C.)
Monissa kappaleissa soitetaan aika lailla liukuvasti suunnilleen
samalta korkeudelta, mutta kaikissa ei. Kaipa se tekee kappaleen helpommaksi soittaa. Luulisin, että ensimmäisen kappaleen kannattaisi olla helppo ja tenhoava, mitä se nyt sitten oman maun mukaan onkaan. Yli 150 kappaleen joukosta luulisi jotakin löytyvän... Rattoisia hetkiä uuden harrastuksen parissa... Yst. terv. Hannele | |
J.K. Ehkä musiikkipäiväkirjani tarjoaisi jotakin innostusta, vaikka
olenkin jo lapsena soittanut pianoa ja harmonikkaa:
http://musiikkipaivakirja.
Hannele
Opi soittamaan 5-rivistä haitaria
Haitarilla on helppo soittaa. Ensin opettelet oikean käden ja säestyksen vasemmalla kädellä myöhemmin. Haitarissa on viisi riviä näppäimiä, mutta kullakin viiden näppäimen rivillä nousevia säveliuä kaksi viimeistä niistä on samaa kuin seuraavan rivin kaksi ensimmäistä. Riittää siis opetella soittamaan vaikkapa kolmella keskimmäisellä rivillä, niin loput kaksi riviä ovat vain kosketinten valinnan helpottamiseksi. Näppäimet ovat puolen sävelaskeleen välein samoin kuin pianossa mutta mustat ja valkeat samanmuotoisia. Kun on noustu ensimmäiset kolme, niin siirrät kättäsi sen alapuolella oleville kolmelle ja ne jatkavat siitä sitten seuraavat kome ylöspäin. Jne! Helppo juttu. Näppäimistön värityksestä pianoon vertaamalla löytää nuottiviivaston keski-C:n ja muut voi laskea siitä tai pianon koskettimistoon vertaamalla opetella visuaalisesti niiden paikat. Sitten vain soittelemaan. Nuotteihin on siis merkitty vain valkeat, vuorotellen viivalle ja viivan väliin noustessa tai laskiessa nuoteilla tai koskettimilla. Risuaita nuotin edessä tai rivin alussa nuotin korkeudella meinaa, että nuotin sijasta soitetaan sitä puoli sävelastetta ylempi nuotti, siis musta kosketin. Vastaavasti b nuottiviivastolla merkkaa yhtä puolisävelaskelta alempaa nuottia/kosketinta. Sävelten pituudet korvakuulolta niin, että kuulostaa kivalta tai etsi ne netistä.
Yritä! Vain yrittämällä voi onnistua!
** *
to 11.2.2016 En tiedä, onko väärinkäsitys vai mikä vai muistivirhe, mutta kun nämä ohjeet kosketinsoittimella soiton oppimisesta lähetin ruotsinkieliselle vanhalle naiselle, joka ei ollut kai ennen soittanut mitään, niin muutamassa päivässä - vai parissa viikossa? - oppi omin päin soittelemaan tenhoavasti vaikka mitä niin, ettei voinut uskoa, ettei hänellä ollut ollut soittotaitoa ennestään. Jos käsitin oikein sanoi äänittäneensäkin, ja että ehkä radiossa soisi, mutta tavallaan voihan se olla niinkin, jos hyvin oppi, niin olisi ollut hyvä malli muille. Mutta voi olla väärinkäsityskin.
Kai olin sanonut, että ihan hyvin oppii varmaankin, jos käyttää elämänkokemustaan eikä kovin kaavamaisesti opettele. Nuoremmalle ohje olisi kai, että jso seuraa omaa näkemystään musiikista ja elämän musiikkimaisista puolista eikä tee kovin mekaanisesti vaan pikemminkin omien tunteiden mukaan.
Opettamisen kannalta juuri tuon ohjeen kyllä mietin. Siinä on se, että nuotinlukuun kompastumisen sijaan hahmottaisi sävelkorkeudet summittain ja olisi jonkinlainen käsitys nuottien pituudesta mutta oikeastaan soittelisi musiikinkuuloisuuden perusteella ja hakisi sitä, mitä itse kaipaa musiikilta, mitä tenhoa, kaihoa, vaikuttavuutta, tunteita ja tunnelmia, kauneuttakin, tuntemusten ja aistimusten musiikkia. Niin ei olisi nuotit kaavana musiikin ja itsen välissä vaan nuotit vain summittain luettuina ja musiikki vapaasti sydämellä kuultuna, omien toiveiden tietä kuljettuna kappaleenvalinnassa ja soittotavassa.
Lähettänyt
Kaisa Hannele Tervola, f, age55, thinking, wisdom of life, atmospheres (1971AugHki>2005MayEspoo>2009JuneSavonlinna>2021JanEspoo)>2026MayLohjan Virkkala Finland, North-East Europe
klo
21.50
Ei kommentteja:
Tunnisteet:
aloittelijoille,
ensikertalaiselle,
haitaria,
harmonikkaa,
helppo ohje,
hyvin,
kosketinsoitin,
kotona,
nopeasti,
opi,
opi kiehtovan helposti,
piano,
soittamaan,
soittotunti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
