Näytetään tekstit, joissa on tunniste opi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opi. Näytä kaikki tekstit

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Pe 28. heinä 2017 - omasta päästä tunnelman mukaan laulellen

En ole nyt niinlaulellut tai soittanut, kun on ollut kuuma auringonpuoleisessa asunnossani, mutta mietin, että saiskohan tuosta kevään laulamisesta ("Tunnelman inspiroima laulu") oman laulun sävellystaidon, kun on vahva tunnelma, ja siihen sitten kenties sanatkin, että mitä mieleen juolahtaa, ei runomittaa eikä samaa kaavaa mutta paikoitellen voi kyllä, milloin minkäkin laulukäsityksen tai runotyypin mukaan, vähän kuin lapsi loruilisi, jos siitä löytäisi heti sanat ainakin osaan sävelistä, jo laulellessaan. Joskus olen kokeillut, mutten nyt viime viikkoina, ja jotakin niin syntyy, mutteivät sanat niin osuvia, minuntyylisiäni ollenkaan, ja vaihtuu teemaa miten sattuu, mutta kai niin oppisi.
Niin sitä piti kirjoittamani, että pääsiskös tuosta siihen, että jos on tuttuja jossakin hienossa tapahtumassa ollut läsnä, niin kotiin tullessaan ja jälkeenpäin keroilisivat siitä lauluin, itse sävelletyin? Mutta kuinkas ne muistaisi? Kenties vieressä kulkenut muistaisi jotakin, että se oli vähän tähän tapaan ja sitten siinä oli se osuus, yms. Mutta mites siitä kehittyisi se, että musitaisimme tapahtumat musiikkina, oppisimme niistä sen myötä rikkaasti niin kuin musiikista hyvin voi, jos musiikki on hyvällaatuista? Olisiko se laulutavassa, äänen väreissä ja tuntevuudessa ihanteita kohtaan, kertoa omasta motivaatiostaan tuohon aihepiiriin eikä vain kokemuksesta, että olin siellä ja siellä?

Jos tuolleen joskus tekee mieli laulella, niin jos siitä videoisi jonkin värssyn ja sävelmän pätkän (sisäkuvaa niiden kanssa tai jotakin rakennettua, niin ei ole niin lättänän motivoitumattoman oloinen), missä on hyvä tunnelma, ja jatkaisi luontokuvaan ympäristöstä, etenkin kai jos on kukkia ja kaunista, niin saisiko siitä kivan onnitteluvideonpätkän, ainakin jos on luontoaiheiset sanat tms runoklisheemäistä, esim. kesämuistosta muulle vuodelle johonkin juhlapäivään?



Sanoista tulee kai runoklisheemäiset, jos koko ajan tavoittaa hienoimpaan, mikä tuon kokemuksen tyyppistä on. (Mutta silloin kai ne juuri sopisivat onnitteluvärssyyn tms, missä täysiä kymmeniä vuosiaan juhliva tms saa itse päättää, mitä hienoa tavoittelee, ikään kuin täydentää viestin oikein edulliseksi.) Sen sijaan tulisi tavoitella samaan aihepiiriin, sen koskettavimpiin osatekijöihin. Äsken kun olin kävelylläkoirieni kanssa, niin en ollut kovin laulutuulella, mutta aiheesta kirjoitettuani mietin sanoittamista ja tuotin jotakin tällaista jonkinaliseen säveleen:
on maa kaunis kulkea,
yli niittyjen kuljen vaan
mikä edelleen on runoklisheemäistä eikä oikein kuvaavaa kokemuksellekaan, mutat mainitsee sen päätekijöitä niin, että on helpompi muistaa kokemus, jos jälkikäteen sanoittaa sen uudelleen. Niinpä siinä kulkiessani kokeilin tuon värssyn ja kokemuksen muiston pohjalta muodostaa uusia sanoja, mistä tuli jotakin tällaista
On tunnelmallista askeltaa,
tienvarren heinät komeasti metsikön puita korostavat.
Mikä jo kuvastaa kokemustani, sen kiehtovuutta, joka sävelessäkin oli ideana, pääjuonteena, mutten sitten tiedä, kelpaisivatko ne laulun sanoiksi, ja mitä kävi sävelelle, oliko se ollenkaan kyllin tunnelmaan uppoutuen sävelletty - ja sitä paitsi se unohtui melkein heti, kun mietin sanoja. Toisaalta osuvat sanat olisivat auttaneet kokemuksen musitamisessa ja sitä kautta sävelmän muistelemisessa.
Jos nyt olettaa, että olis laulua tekemässä ja tuo olisi ohje laulu tunnelmasta, niin olisiko runebergmäinenr uno se, miten tuo laulu pitäisi sanoittaa? Mutten osaa laatia runebergmäisiä runoja, kyhäelmästäni tuli huono, kai siinä on männikön tunnelmaa plus puppua:
Käy ukkojen, mähikäisten ja kettujen luo,
hämärtyvän illan tunnelmaan peittyy maa.
No jaa, voi voi. Ei tuo oikein minuntyyliseni ole.

22.10.2017   Oiskohan näistä iloa vähälumisen tai lumettoman talven maissa: levittää elämänviisautta laajemmalle?

Viisaammaksi oppimisesta kirjoitin joskus tuollaisen ja lisäyskin on tavallaan viisaammaksi oppimisesta, http://einoleinopoems.blogspot.fi/2017/09/learning-wisdom.html

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Ohje: opi soittamaan kosketinsoitinta ja pianoa - opi soittamaan 5-rivistä näppäinhaitaria

Tässä koskettimet ja nuottien luku, mutta soita vain summittain nuottien mukaan ja käytännössä musiikinkuuloisuutta tavoitellen, mikä itsestäsi on tenhoavaa ja vaikuttavaa, tunteita koskettavaa, rikkaasti hahmotettua. Valitse kappaleet mielenkiintosi mukaan joka kerran erikseen eikä kaavamaisesti sillä kaavamisuus ei soi yhtä kauniisti eikä kiehdo niin, että oppisi yhtä paljon.

Kirjoittelin joskus tällaisen:

Opi soittamaan kosketinsoittimella

kivan harrastuksen, jollei
hän ole aiemmin soittanut mitään soitinta. Yksi, mitä tulee mieleeni,
on, että etsisitte jostakin tavallisen laulukirjan, jossa olisi häntä
kiinnostavia kappaleita sanoineen ja nuotteineen. Nuotinlukutaito ei
varmaankaan ole aikuiselle ihmiselle niin vaikea kuin lapselle:

Nuottiviivastossa on viisi viivaa, joiden avulla hahmotetaan sävelten
korkeudet. Nuotti voi olla joko viivalla tai viivojen välissä. Mitä
ylempänä nuotti on, sitä korkeampi sävel. Eli askel nuottiviivastolla
viivalta sen viereen merkitsee siirtymistä valkoiselta koskettimelta
sen viereiselle valkoiselle koskettimelle. Ylöspäin viivastolla
tarkoittaa kimeämpiin ääniin päin eli oikealle koskettimistolla, ja
alaspäin vastaavasti vasemmalle.
Aluksi varmaan riittä osata lukea
oikean käden nuotteja, mutta myöhemmän varalta voisi kai aloittaa
laskemisen keski-C:stä, joka on kahden mustan koskettimen
vasemmanpuoleinen valkea ja nuottiviivastolla ensimmäisellä sen
alapuolisella apuviivalla, jotka siis lasketaan ihan samoin kuin itse
viivat: yksi siirtymä viivastolla viivalta viivan viereen vastaa
siirtymistä viereiseen valkeaan.

Nuottien pituuden eli kuinka kauan nuotin annetaan soida, ovat seuraavat:
keskeltä ontto jossa ei ole vartta: koko tahdin
keskeltä ontto, jolla on varsi: puoli tahtia
keskeltä täytetty eli siis yksivärinen, jossa on varsi: neljännestahdin
keskeltä täytetty varrellinen, jolla on yksi häntä: kahdeksasosatahdin
vierekkäiset kaltevilla viivoilla yhteen liitetyt nuotit vastaavat hännällisiä.

Riittä soittaa pituudet summittain ja korvakuulolta sitten päättää
oikea pituus sen mukaan, mikä kuuloistaa kivalta.

Mustat koskettimet merkitään valkoisten avulla:
Valkeasta yksi oikealle: ylennetty nuotti, merkitään risuaidan
kappaleella valkoista nuottia vastaavassa merkinnässä
Valkeasta yksi vasemmalle: alennettu nuotti, merkitään b valkoista
nuottia vastaavassa merkinnässä.
Usein ylennykset ja alennukset pysyvät koko kappaleen samoina, jolloin
ne merkitään nuottiviivaston vasempaan reunaan valmiiksi ja koskevat
kaikkia sillä korkeudella olevia nuotteja sillä rivillä.
Tuossapa olikin kaikki. Sitten vain etsimään kiva helppo laulu...
Yst. terv.







Ai niin:
viivan vierestä viivalle on siis ihan sama juttu: siirtymä viereisee3n
valkoiseen koskettimeen.
Printtaisitko tämän ohjeen äidillesi (kyllin iso fontti jotta on
helppo ohimennen lukea), niin hän voisi siitä katsoa, jos sattuu
unohtamaan.
Kahdesti päivässä olisi sopiva harjoittelutahti. Harjoitukset voivat
ollan minkä mittaisia vain: mikä kivalta tuntuu ja minkä hyvin jaksaa.
Se että ylipäätään yrittää jotakin samasta aihepiiristä, pitää jo
opitun muistissa niin ettei tarvitse uudelleen kerrata samoja vaan voi
edistyä vähäsen.
Yst. terv. Hannele





13. tammikuuta 2011 klo 15.01


Hei vielä,
Yksi nuottimerkintä unohtui:
Piste nuotin perässä merkitsee, että nuotti soitetaan pituudeltaan
puolitoistakertaisena,
eli esim tavallinen varrellinen yksivärinen nuotti on yksinään
neljännestahdin eli se on sama kuin kaksi kahdeksasosatahtia, mutta
pisteen kanssa se soi kolme kahdeksasosatahtia.
Hannele





Hei
Tuli mieleeni, että itse ainakin hahmotan nuotit helpommin maamerkkien
avulla, mutta toki ajan myötä oppii kaikkien nuottien paikat.
Itselläni maamerkkejä ovat C:n lisäksi H eli kolmen mustan oikealla
puolella oleva valkoinen sävel, joka on nuottiviivaston keskimmäisellä
viivalla, ja F eli kolmen mustan vasemmanpuoleinen valkea sävel, joka
on alhaalta katsoen ensimmäisen ja toisen viivan välissä.
Tyypillisesti, kun nuotteja ylennetään, niin ylennetään vain F tai
sitten F ja C. Tyypillisesti, kun nuotteja alennetaan, niin alennetaan
vain H tai sitten H ja E. Toki on mahdollista ylentää tai alentaa
useampiakin nuotteja.
Nuottien kirjaimet menevät siis: C, D, E, F, G, A, H  ja taas C, D,
E,... Niinpä ylennykset ja alennukset koskevat kaikkia samannimisiä
säveliä, vaikka olisivat eri korkeuksilla. Kirjaimet vastaavat
kosketinten rytmitystä. (Yksi jakso on nimeltään oktaavi, esim. C -
C.)
Monissa kappaleissa soitetaan aika lailla liukuvasti suunnilleen
samalta korkeudelta, mutta kaikissa ei. Kaipa se tekee kappaleen
helpommaksi soittaa. Luulisin, että ensimmäisen kappaleen kannattaisi
olla helppo ja tenhoava, mitä se nyt sitten oman maun mukaan onkaan.
Yli 150 kappaleen joukosta luulisi jotakin löytyvän...
Rattoisia hetkiä uuden harrastuksen parissa...
Yst. terv. Hannele

J.K. Ehkä musiikkipäiväkirjani tarjoaisi jotakin innostusta, vaikka
olenkin jo lapsena soittanut pianoa ja harmonikkaa:
http://musiikkipaivakirja.blogspot.com/
Hannele




Opi soittamaan 5-rivistä haitaria

Haitarilla on helppo soittaa. Ensin opettelet oikean käden ja säestyksen vasemmalla kädellä myöhemmin. Haitarissa on viisi riviä näppäimiä, mutta kullakin viiden näppäimen rivillä nousevia säveliuä kaksi viimeistä niistä on samaa kuin seuraavan rivin kaksi ensimmäistä. Riittää siis opetella soittamaan vaikkapa kolmella keskimmäisellä rivillä, niin loput kaksi riviä ovat vain kosketinten valinnan helpottamiseksi. Näppäimet ovat puolen sävelaskeleen välein samoin kuin pianossa mutta mustat ja valkeat samanmuotoisia. Kun on noustu ensimmäiset kolme, niin siirrät kättäsi sen alapuolella oleville kolmelle ja ne jatkavat siitä sitten seuraavat kome ylöspäin. Jne! Helppo juttu. Näppäimistön värityksestä pianoon vertaamalla löytää nuottiviivaston keski-C:n ja muut voi laskea siitä tai pianon koskettimistoon vertaamalla opetella visuaalisesti niiden paikat. Sitten vain soittelemaan. Nuotteihin on siis merkitty vain valkeat, vuorotellen viivalle ja viivan väliin noustessa tai laskiessa nuoteilla tai koskettimilla. Risuaita nuotin edessä tai rivin alussa nuotin korkeudella meinaa, että nuotin sijasta soitetaan sitä puoli sävelastetta ylempi nuotti, siis musta kosketin. Vastaavasti b nuottiviivastolla merkkaa yhtä puolisävelaskelta alempaa nuottia/kosketinta. Sävelten pituudet korvakuulolta niin, että kuulostaa kivalta tai etsi ne netistä.
Yritä! Vain yrittämällä voi onnistua!

** *
to 11.2.2016 En tiedä, onko väärinkäsitys vai mikä vai muistivirhe, mutta kun nämä ohjeet kosketinsoittimella soiton oppimisesta lähetin ruotsinkieliselle vanhalle naiselle, joka ei ollut kai ennen soittanut mitään, niin muutamassa päivässä - vai parissa viikossa? - oppi omin päin soittelemaan tenhoavasti vaikka mitä niin, ettei voinut uskoa, ettei hänellä ollut ollut soittotaitoa ennestään. Jos käsitin oikein sanoi äänittäneensäkin, ja että ehkä radiossa soisi, mutta tavallaan voihan se olla niinkin, jos hyvin oppi, niin olisi ollut hyvä malli muille. Mutta voi olla väärinkäsityskin.
Kai olin sanonut, että ihan hyvin oppii varmaankin, jos käyttää elämänkokemustaan eikä kovin kaavamaisesti opettele. Nuoremmalle ohje olisi kai, että jso seuraa omaa näkemystään musiikista ja elämän musiikkimaisista puolista eikä tee kovin mekaanisesti vaan pikemminkin omien tunteiden mukaan.
Opettamisen kannalta juuri tuon ohjeen kyllä mietin. Siinä on se, että nuotinlukuun kompastumisen sijaan hahmottaisi sävelkorkeudet summittain ja olisi jonkinlainen käsitys nuottien pituudesta mutta oikeastaan soittelisi musiikinkuuloisuuden perusteella ja hakisi sitä, mitä itse kaipaa musiikilta, mitä tenhoa, kaihoa, vaikuttavuutta, tunteita ja tunnelmia, kauneuttakin, tuntemusten ja aistimusten musiikkia. Niin ei olisi nuotit kaavana musiikin ja itsen välissä vaan nuotit vain summittain luettuina ja musiikki vapaasti sydämellä kuultuna, omien toiveiden tietä kuljettuna kappaleenvalinnassa ja soittotavassa.