Sunnuntaina 18. maaliskuuta 2012

Kuuntelin radiosta J. Karjalaisen kappaletta Hän ja mietin, miten se on tehty. Surun tunnelmaan vastaa siinä musiikin kauneus kuin aiheen musikaalisena korukuviointina - jotain samantapaista kuin mitä olen tehnyt silloin tällöin etsiessäni sävellysyritelmiini musiikin kauneuden vaikutelmaa. Kappaleen sanat vaikuttivat suoraviivaisesti lähes samaan aikaan sävelmän kanssa tehdyiltä, mutta en sittenkään osannut tehdä mallista perässä. Sävelmän tekoa tuon mallin mukaan kokeilin: valitsin kokoomuslaisen alakuloisen tunnelman ja annoin musiikin kauneuden vastata siihen jotakin elämänviisaaseen päin johtavaa korukuviointia. Hämmästyin onnistumisestani ja ajattelin äänittää tekemäni laulunpätkän, mutta melkein heti hukkasin koko jutun. Iloisempi ja onnellisempi aihe olisi kivempi ja kauniimpikin.

Tiistaina 13. maaliskuuta 2012 - sävellystaito ajatteluna

Eli koulutettu akateeminen objektiivinen ajattelu ei soi, mutta musiikin säveltäminen tuottaa sivutuotteenaan parhaimmanlaatuisia kokonaiskuvallisia objektiivisia ajatuksia, musiikin kiehtovuutta vähentämättä, tuoden vain uuden merkityksellisyyden kokemuksen.

Sunnuntaina 11. maaliskuuta 2012 - sävellystaito ajatteluna

Säveltämisen taidosta on minulla vielä paljon opittavaa, mutta jos tuota ajattelun ja sävellystaidon yhteyttä pohtii, niin varmaan osaisin siitä pääpalikat neuvoa: objektiivinen ajattelu aistitin maiseman tapaan löytyy ajattelukurssista Pikakoulu-blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html (helppo arkijärkinen kurssi, jonka oppii alle puolessa tunnissa), tuntein ajattelusta löytyy hiukan siellä mys ja aiemmista blogimerkinnöistäni tässä blogissa, olikohan viikko sitten, eli tunne merkitsee ilomiön tärkeäksi elämän kannalta ja ajatus/aistittu huomio kertoo, miksi ja miten se on tärkeä maailmassa; tunnelma on aistittu maisema, jossa tunteet kertovat, mitä nuo ilmiöt merkitsevät elämälle; tunnelmasävy on kaikkien havaintojesi joukko, niin maailmankuvan tason havaintojen kuin aistittujen ja tunnettujen (lisää syyt samaan tapaan kuin tuntein ajattelussa), eli tunnelma on parhaimmanlaatuinen objektiivinen havainto kustakin asiasta; maailman dynamiikan ymmärtämiseksi on tärkeää ymmärtää, mikä toimii mitenkin, mitren vahvasti ja minkä suuntaisesti, eli hahmottaa, millaisia maisemanb ilmiöt ovat terveessä ideaalimuodossaan, josta osia vain ovat niiden muut muodot, eli hahmottaa ne energisimmillään, tunteidenmukaisimmillaan, terveimmillään eli soivimmillaan; hyvin toimiva meininki soi parhaiten ja on siis toimivin ratkaisu siihen mitä strategiaa, sosiaalista meininkiä, elämänasennetta, näkökulmaa, arvovalintoja ja tekemisentapoja kannattaisi käyttää; maiseman olemmaisia piirteitä ovat maisema kokonaisuutena nähtynä rakenteineen, mittasuhteineen, yhteyksineen ja dynamiikkoineen, maiseman ilmiöiden voimadynamiikka: mikä on energistä, mikä vie mihinkin suuntaan, minkä varaan voi rakentaa ja mikä on liian voimatonta eli toimimatonta, eli mikä soi mitenkin terveen vahvasti ja luo hyvää meininkiä, joka kantaa kokonaisuuden terveelle parhaiten toimivalle tolalle, sekä mikä olisi paras strategia eli hyvä meininki valita kokonaisuudelle ohjenuoraksi tai ihan vain yhdeksi tenhoavaksi vaihtoehdoksi monen joukossa eli millainen musiikki on energistä, sopusointuista, terveen eheää ja kokonaiskuvallisen herkkää maisemaksi avautuvaa.

Sunnuntaina 4. maaliskuuta 2012 - sävellystaito ajatteluna

Olisikohan tuossa musiikin ja luonnollisen ajattelun kielen yhteydessä ajatusten elämääkoskettavuus: tämä on tärkeä ilmiö ja tämä soi, molemmat osuvimmillaan yhtä aikaa, vaikkei niitä saakaan etsiä toistensa avulla, jollei ole jo täysin perillä siitä, miten niiden yhteys menee.
Ajateltavat ilmiöt voisi hahmottaa aistivoimaisesti, jolloin vaikutelmat eli taiteen kieli eli kokemukselliset havainnot kokonaisuudessaan kertoisi asioiden objektiivisen rakenteen eikä tarvittaisi palikkajärkeä ollenkaan. Koko ajatustavan sitoo yhteen maisemakatse kuten käytännössä toimeliaalla ihmisellä. Hyvä meininki ja toimivuus ovat sama.
Joka tapauksessa, kun laulukirjani sävelmiä kuulostelee, soivuus näyttäisi olevan tekemisissä energisyyden eli toimivuuden kanssa ja ilmiöt näyttäisi hahmotetun ideaalisina kokonaisuuksina eikä sattuman kauppaa eli juuri niin kuin objektiivisimmassa ajattelussa maailman dynamiikan ymmärtämiseksi kuuluu. Siten soivuus ja parhaimmanlaatuinen objektiivisuus voisivat olla saman tekemisentavan eri puolia, joilla kummallakin on aksentti samoissa asioissa, mutta itse ilmiö on siis rikkaammin vaikutelmin hahmotettu kuin nuotit vain.
Ajattelussa ja taitojen ja onnen tavoittelussa alkavat palaset loksahdella paikoilleen ja saa uskomattoman toimivia ratkaisuja, kun vain kokeilee vastaukseksi terveitä ikiaikaisia elämäntapoja kuin aikojen alussa kaikilla elämän saroilla, mitään liiallisena pois tiputtamatta, jos se vain luontomme mieltymys on. Siksi uskon tämänkin ajatuksen toimivan ja sitä paremmin mitä enemmän siihen tutustuu, mitä paremmin sen oppii tuntemaan.
Tätä havaintojen tekotapaa ei tavoita koulumaista ajattelua noudattamalla, vaan on mietittävä, mikä soi. Se osoittautuu ajattelussakin oikeaanosuvimmaksi ilmiöiden kuvaukseksi.
Tällainen ajattelutapa olisi toiminnan ohjauksen näkökulma, jossa sävelmän kauneus kuvastaisi tekemisentavan kaikinpuolista onnistuneisuutta.

Lauantaina 3. maaliskuuta 2012 - sävellystaito ajatteluna

Joskus jo onnistun laulelemaan jotakin kivaa omasta päästä jonkin läsnä olevan aiheen tiimoilta kuten koirani, aamutunnelmia tai maaliskuun alun lämmin sää. Ei riitä laulaa tunnelma vaan on mietittävä siitä kiva eloisa olennaisuuksia korostava näkökulma ja laulettava se. Vaikka vähäistä vielä onkin, on tyydyttävää tuotta omia sävelmänkappaleita, ehkä se on jokin perustaito elämässä, joka pitäisi kaikilla luonnostaan olla, mutta mikä siitä useimmilta uupuu, tuntein ajattelemisen taito vai mikä? Joka kerran, kun huomaamme jotakin tuntein, ajatus kertoo, että tämä tunteita koskettava kokonaisuus on tärkeä tästä syystä. Jos ajattelisimme tuohon tapaan, olisiko silloin tunteidemme ja tuntemustemme musiikki ajattelumme kieli, jolla ajatellen eniten viisastuisimme ja oivaltaisimme, olennaisimpia, suurimpia, mitään laiminlyömättä: kuuntelisimme vain kokemustemme musiikkia aina, kun haluaisimme ajatella ja viisaasti reagoida.
Hyvälaatuinen objektiivinen ajattelu rakentaa kaikkien havaintojen joukon varaan: aistimukset, maailmankuva, tunteet ja elämänfilosofia. Ajattelu on siis sama kuin herkistyminen kuulostelemaan havaintojaan, havaitsemaansa maisemaa tunnereaktioineen ja filosofisine näkökulmineen siitä, mikä on hyväksi maailmassa, mikä ei ja miksi. Havaintojen, tuntemusten ja niihin liittyvää ymmärrystä vastaavien tunnereaktioiden kieli on lähellä jollei sama kuin musiikin alkumuoto tunnelmallisissa koko elämän piirin kattavissa kokemuksissa eli havainnoissa. Niin parhaimman laatuinen objektiivinen ajattelu voi olla sama kuin tunnelmasävyistä yms. vaikutelmista rikkaan musiikin säveltäminen, jonka ilmeisesti kuuluisi olla jokaisen perustaito, joka kytkee yhteen ajattelun, tunteet, kommunikaation, elämänviisauden, filosofian ja rakkauden musiikkiin.

Keskiviikkona 22. 2. 2012

Katselin nettivideolta Sweet-yhtyeen kappaletta Wig Wam Bam ja ensi kertaa aloin hahmottaa, miten jokin kappale on tehty. Kun oikein yritän, niin ehkä vielä opin itsekin tekemään laulun. Ennen pidin sitä haihatteluna mutta nyt alan uskoa voivani oppia, :)!

Torstaina 16. helmikuuta 2012

Kuinka löytää musiikki elämästään:
Joka kappaleella on oma meininkinsä. Kun jää kuulostelemaan sävelmää, se luo näkökulman jonkinlaiseen elämäntilanteeseen ja meininkiin. Tunteet ja tunnelmat korostuvat, hyvä meininki nousee keskiöön ja kkkkrrrrhhhhhh-ääänet jäävät pois. Joka kerran, kun kuulee tunteikkaan kappaleen, oppii hetkeksi myös tunteikkaan tavan elää. Se on elämänviisauden kappale, taito muiden taitojen joukossa, taito, jota noudattamalla voi saada elämänsä musikaaliseksi. Kaikki kappaleet eivät ole ihan samanlaisia, mutta kukin opettaa jonkin näkökulman ja vanhat tunteikkaat laulut niitä, jotka saavat elämän soimaan - toki vain niiltä osin kuin voi itse vaikuttaa tekemisentapaansa ja meininkiinsä! Tunteikas, hyvin soljuva, tekemisen meininki, joka on aistivoimaisen tunnelmallinen, tunnelmasävyinä soiva.

Oodi - mikä oikein on oodi? Oodi koirille luonnistuu jollain lailla, ihmisille ei lainkaan ja pikkulinnuille superhyvin. Lienee aiheena olevan musikaalisuudesta kiinni, elämän meiningin hyväntuulisesta aistivoimaisesta tunnelmallisuudesta, löytyykö säveliä helposti vai ei.
Jos jo löydän jotakin säveliä ja osaan lauluista tavoittaa hiukan sitä, mhin tapaan ne on sävelletty, niin ehkä silloin voin myös oppia ymmärtämään, miten ne on sanoitettu. Soittelin laulua Elämältä kaiken sain, ja jännää, kun sen suomenkieliset sanat ovat ihan toisentyyppiset kuin englanninkieliset. Syntyy ihan erilainen kuva koko laulusta ja siitä, mitä musiikki on, kauniimpi, haikailevaisempi, mutta vähän ohkaisempi myös. Amerikkalainen näyttäisi elevän tehdastyöläisen tapaan käytännön elämää elämänviisauden ja aistivoimaisuuden tasolla ja tavoittavan näkemyksellisyyttä ajatuksissa, jotakin, mikä kantaisi ne yli kulttuurirajojen elämän olennaisten kysymysten äärelle. Suomalainen taas on kokonaiskuvallisempi, hahmottaa laajemman maiseman kerrallaan, mutta ajattelussaan lätistyy liikaan konkreettisuuteen ja akateemistyyppisten näkökulmien ulkolukuun sen sijaan, että kylliksi antaisi kokemuksellisen näkökulman olla mukana elämänviisautta myöten - ei vain oman elämän ohjauksessa niin kuin suomenkielisillä on tapana, vaan myös muiden elämänkohtaloiden myötäelämisessä ja ymmärtämisessä, maailman markkinavoimien, kulttuurien synnyn ja erilaisten elämänkohtaloiden ja sosiaalisten kiemuroiden ymmärtämisessä.

Maanantaina 13. helmikuuta 2012

Jokaisessa laulussa on oma teemansa, oma tapansa, millä elämänkokemuksen kiehtovuudesta on poimittu sävelmä. Jokaisesta sukelluksesta jonkin laulun maailmaan voi oppia uutta säveltämisestä.
Osaan jo muuntaa jotakin kokemuksistani, tunnevireestäni ja haaveistani säveliksi, mutta monesti siihen tulee päälle vaikutelma siitä mitä silloin katselen, lättänöityy koskettimiston näköiseksi, vaan kaipa tuo enemmän soittelemalla ja monenlaista kokeilemalla... Oppimista olisi siinä, miten tavoittaa olennaista, koskettavimpia kohtia elämänkokemuksessaan. Nyt on kaikki vielä hapuilevaa, harjaantumisen alkuvaiheissa.

Sunnuntaina 12. 2. 2012

Itä-Savossa oli juttu oopperalaulajasta, joka oli Saksasta tullut talvilomalle lapsuudenkotiinsa Juvalle. Oli tosi luksuksen näköistä, kun on ammatti, jossa saa olla elämänviisas ja tunteva. Katselin lehtikuvaa ja jäin miettimään, miten hän mahtaa laulaa. Syntyi mielikuva, että järkivoittoista hyvän ideaalisen terveen ikiaikaisen tekemisentavan mielikuvaansa ilmaisten. Kokeilin kokeeksi laulaa Volgan lauttureita ja niin ainakin tuli kiva ääni ja tunsin oppineeni jotakin laulusta. Eksyin miettimään, voisiko Volgan lauttureita laulaa amerikkalaiselle ja jos niin miten. Tuo terveen tekemisentavan ideaali tuntuisi toimivan siltana kulttuurien välillä.
Aiemmin päivällä soittelin kappaletta Sydämen suru ja mietin, että elämänviisaampi näkökulma olisi kivempi. Koetin kehitellä jotakin omaa, mutta sain aikaan vain lyhyen pätkän kunnes hukkasin näkökulman, mutta kiva aluevaltaus silti! Ensi kertaa rustasin joitakin nuotteja paperillekin, eihän niillä mitään virkaa ole mutta jännää yrittää.

Torstaina 2. helmikuuta 2012

Soittelin kappaletta Thanksgiving prayer useampaan kertaan saadakseni sen soimaan oikein ja tulin sitten samaan tyyliin laulaneeksikin. Hämmästyksekseni laulun tunnelman tavoittelu sai minut laulamaan kaksi eri säveltä yhtä aikaa. Mietin, että tätäkö laulajien taidot ovat: osata kaikenlaista monimutkaisempaa, hienompaa. Mutta siitä seuraa monelle laulajalle, että hienouksien tavoittelu ja niiden noudattaminen syö koko kapasiteetin ja niin vapaamuotoinen laulamisen ilo tukahtuu ja sen myötä aitous sammuu ja jäljelle jää vain ohjelmoitu kaava. Tarvitaan irtiottoa, lomalle lähtöä kaikista vaatimuksista, elämänmakuisuuden ja vaatimusten yksinkertaisuuden myötä paremman laadun tavoittamista: yht'äkkiä onkin tilaa omille meiningeille, oman elämän tunteiden kirjolle, aidon arkisen sosiaalisuuden tunnelmarikkaudelle, omalle tahdille ja omille lisäkuvioille. Laatikkoja kantavan kädet ovat varatut, samoin käy muiden vaatimusten kanssa. Vapaasti kulkevan kapasiteetti on suurempi ja haasteiden kohtaaminen käy luovalla eheydellä.
Pianon ääni on hiukan kuiva ja kolkko kuin sotaisat laskelmat, joita lapsuudessani lasten kesken kisatessa tehtiin. Lieneekö tuo vain liikaa aikaa sisätiloissa viettäneen ärtyisää toraisuutta? Aikuisten suomalaisten luonnonrakkaus pelastaa paljolta: saa katsomaan ihaillen puita, joiden rakenteiden monimuotoinen rikkaus opettaa kuvallisen ajattelun ja sen myötä laskelmat monta vertaa kehittyneemmiksi: monimutkaisemmiksi, tarkemmiksi, oikeaanosuvammiksi, kaikenkattavammiksi, monipuolisemmiksi ja viisaammiksi, taktisesti ylivertaisiksi: syntyy sujuva lopputulos, laatutasoltaan sivistynyt ja onnistuneisuuttaan ja viisauttaan tunteikas.

Tiistaina 31. tammikuuta 2012

Meri lienee haave liikaa aikaa neljän seinän sisällä viettävälle, joka kaipaa tilaa tunteidenmukaisuudelle vaikkapa sitten rommitotin ja merimieslaulujen myötä. Meri on hänelle kosketus elementteihin, alkuperäiseen luontoon, jonka varassa kaikki viime kädessä yhä edelleen on. Mutta jo kaupungin puu on visuaalisesti näyttävämpi ja villiintynyt puutarha tuo onnellisemman olon. Rikkumaton metsäluonto pikku järvineen ja niittyineen tuo täyttymyksen tunteen ja eheyden, joka kasvattaa elämänviisaaksi. Vasta kokonaan elollisen villin luonnon ympäröimänä on ihminen löytänyt paikkansa maailmassa, ja se näkyy mm. onnellisemmissa lauluissa, jotka soivat luonnon kauneutta ja kokemuksellista rikkautta eivätkä vain merimieslaulujen turtumusta ja unhoa, joita jotkut toki myös tarvitsevat, mutta luonnonrakkauden itsestään löytänyt saa onnellisemman tyydyttyneemmän elämän ja kasvaa elämänviisaudessa.

Perjantaina 27. tammikuuta 2012

Matalien äänten laulamista auttaa paljon, kun kääntää päätään reilusti alas rintaa kohden. Koko olemuksellaan vakuuttuneesti tekemisestä saa mataliin säveliin tunnelmallisuutta, joka saa matalat sävelet soimaan.
Eilen kokeilin laulaa tavalla, joka kertoisi, millainen tulee olemaan tulevaisuuden tietokoneiden tunne-elämä, ks. blogini http://feelingcomputers.blogspot.com Tuli tietokonemaisen lättänän kuuloista tottakai. Ehkä, jos joku osaisi tehdä muuten toimeliaan hyväntuulisen kappaleen, jossa vain olisi yhtenä osana lättänämpi teema robo-robo-robocops tai mitä ikinä osaavatkaan tehdä, mutta minä en osaa!
Juttelin eilen toverini kanssa puhelimessa: Mitä ihminen etsii musiikista? Mitä hänen luontonsa siitä kaipaa? Jotakin terveen alkuperäisen elämän elementtiä tottakai, mutta mistä sen elämänsä piirissä löytää ja miten se parantaa maailmassa pärjäämistä? Luonnollista olisi etsiä musiikkia äänensävyistä ja tunnelmista, siitä mitä ne kertovat elämästä, tekemisentavoista, elämän ilmiöistä, kokemuksista ja etenkin mielenvireistä. Asiakeskusteluissa olisi silloin asiatason lisäksi tekemisten taso. Toinen olennainen musiikin lähde ovat oman elämisen tunnelmalliset positiivisia tunteita herättävät koidat. Kun uppoan kuuntelemaan, miten ne "soivat", annan elämässäni ja tekemisentavoissani tilaa juuri noille sujuvuuttaan laulaville elämänvalinnoilleni, eli rakennan onnistumisten varaan ja pärjään siksi paremmin elämässäni.

Perjantaina 30. Joulukuuta 2011

Joululaulujen soitteleminen kaksikätisesti synnytti uudenlaisen kiinnostuksen musiikkiin, mutta enemmänkin nuottipohjaisen kuin omakohtaisen. Se synnyttää kysymyksen, miten olla musiikin kanssa, jos musiikki sellaisenaan ei saa elämää soimaan. Nyt jouduin jotenkin liikaa musiikin varaan ja kappaleet jäivät käytännön elämästäni irrallisiksi, kun taas elämä soi silloin, kun tunnelmallisen elämänviisaasti katselee rennohkoa toimeliaisuuttaan. Silloin kappaleet rinnastuvat samaan teemaan elävässä elämässä ja saavat siitä uutta puhtia, koskettavuutta ja mielekkyyksiä.

Tiistaina 27.12.2011

Katselin eilen telkusta elokuvaa Mozartin siskosta Nannerl Mozartista. Kaivoin hyllystä esiin Mozartin menuetin eikä voi sanoa, että se olisi tehnyt vaikutuksen, sain vain sen kuvan, että säveltäjä oli lapsi, jolla oli musikaaliset vanhemmat. Nannerlin sävellykset elokuvassa sen sijaan kuulostivat kauniilta ja kun hän soitti aksenttia tunnevirettään kuvaavalle laululle, opin alkeet tuosta tavasta säveltää vaikuttavuutta korostavaa melodiaa. Taisi olla tosi musikaaliset näyttelijät :) Tosi kiva oppia uutta musiikista ja musikaalisuudesta!
Mutta niin vain soivat tutut laulut korvissani kauniimmin kuin Mozart!

Tapaninpäivänä 26.12.2011

Soittelin joululauluja vaihteeksi kaikki oikean käden nuotit soittaen ja vaikka oli takeltelevaista niin soi kyllä kauniimmin. Ja kun lisäsin hitaasti vasemman käden, niin kylläpä oli paljon paremman kuuloista, jotenkin täydempää entisen ohkaisen sijaan. Sain siis uuden urakan: oppia soittamaan molemmin käsin kaikki nuotit. Nyt jo olen oppinut soittamaan musiikin kuuloista enkä kaavamaista. Kun vain huolehdin, etten koulumaisesti harjoittele vaan aina tunnelmallisesti, niin varmaan opin ajan myötä soittamaan omiin korviini nautittavan kauniisti soiden. Liika pakertaminen luo lättänän tyylin, joten parasta soitella lyhyitä pätkiä vain, niin kuin eniten kiehtoo.

Joulupäivänä 25. joulukuuta 2011

Itsekseen soitellessa ja laulellessa on upeaa, kun aina löytää jotakin uutta, aukeaa kokonaan uusi musiikin maailma. Koulumaisuus tappaa itse löytämisen, mutta kun hakee juuri elämänmakuisuutta, ei niinkään musiikkia siten kuin se on nuotteihin kirjoitettu, vaan jotakin sen alkumuotoa elävässä elämässä, sen kiehtovuudessa ja elämänviisaudessa, joka koskettaa tunnetasolla, niin silloin on niin rikkaan näkökulman kanssa tekemisissä, että sen myötä musiikki aukeaa aina vain uuteen rikkauteen, kiehtovien uusien näkökulmien ja punaisten lankojen suuntaan. Sillä vaikkei itse nuoteista tavoittaisi kuin tietyt tutut asiat, niin elämän tuomat mielekkyydet antavat uusia kiehtovia teemoja, jotka tuovat syvyyttä ja monimuotoisuutta entisten mielekkyyksien lisäksi.
Tähän liittyen: Katselin pari viikkoa sitten videolta Bruce Springsteenin Dancing in the dark - esitystä ja kommentoin: "Maybe it is wrong to try to understand Bruce's skills via rough realism or via music. High skill is born from reaching for the ages old correct way to live that is encoded in the human nature. That fine sensitivity and vivid aliveness is music in its original form and has a strong lively touch with reality."

Laulamisesta: Kaunis ääni ei ole tekninen taito vaan tunnelmalliset hyväntuulisen toimeliaat mielentilat soivat äänessä kauniisti. Ei siis rauhoituta laulamaan vaan pikemminkin riehaannutaan toimeliaiksi ja sivutuotteena syntyy kaunis sointi. Olennaista on, ettei tee reunoja olemukselleen tai muuten uraudu, sillä tuohon tukahtuneeseen voimattomuuteen uupuu äänikin. Anna laulaessasi virtaavan ilman soida juuri eläväisissä kohdissa ja jätä uupuneet työmäiset kohdat hiljaisiksi!

Perjantaina 16. Joulukuuta 2011

Marketissa käydessäni kuljin sävellystaitoiselta näyttävän miehen ohi ja on kuin jo niin lyhyessä ajassa hän olisi onnistunut jättämään mieleeni kuvan siitä, miten sävelletään joululauluja: Kun eläytyy johonkin tunteeseen tai tunteenomaisesti hahmotettuun maisemaan eli johonkin joulumeininkiin niin että tuo elämisentapa tunteiden elämänviisauden näkökulmasta on samanlainen kuin erilaisten laulujen synnyttämät tunnevoittoiset mielikuvat, niin riittää pukea se säveliksi ja joululaulu on valmis. Luultavasti säveliksi puetaan kuin soittelisi kilkati kalkati -soittimella tunnelmasävyjä mikä tumma ja matala ja mikä vaalea ja korkea, rytmi ja sävelkulut tuon elämäntavan tunnevireen mukaan. Joulumielialaa taas tavoittaa vaalimalla niitä tekijöitä, jotka muutenkin tekevät elämästä tunteiden kannalta hyvän, kuten esim. luontoteema joulukoristeissa ja ystävällisyys.
Yleensä taitoja ei opi koulumaisesti oppia toistamalla, jollei opettele erilaisia asioita ihan eri lähteistä, jolloin esim. elämänviisauden opit auttavat musiikissa ja urheilu ja luonto elämänviisaudessa ja uskonnossa. Paras on, jos voi kulkea ihan niin kuin huvittaa ja omasta itsestä mielekkäältä tuntuu, omia haaveita kohden mielekkäimpiä teitä, sillä silloin voi luottaa omiin vahvuuksiinsa ja bodata heikkoutensa paljon pienemmiksi, vaikka toisilla olisi ihan toinen rytmi. Parempi siis yksin kuin koulumaisesti. Koulumaisia opintoja tekisi paremmiksi se että toistojen sijaan kuljettaisiin innostuksenkohteita myöten monenlaisesta erilaisesta oppien.

Torstaina 15. Joulukuuta 2011

Jotenkin olen vasta viime aikoina äkännyt, että mustalaisethan ovat kovin taiteellisia ja mustalaistaiteilijat kelpaavat loistaviksi malleiksi taiteellisuudessa. Jotakin olen jo oppinut: Upota kokemaan tunnelmat ja tunteet vahvasti, niin että on niiden taso kokemuksessa keskeisin - niin kuin toki haltankin elää, mutta joka arjen paineessa usein unohtuu, mutta on mustalaisesikuvien avulla helppo ottaa missiokseen. Huomio vaikutelmiin, tuntein koettuihin merkityksellisyyksiin ja näyttävyyteen, jonka koen olevan kyse ikiaikaisen oikean elämäntavan palasista. Niin laulukin soi useampia huomioita myöten kauniisti polveillen.
(Mallista opitaan huomaamalla, mihin perustoimintoihin taitava jakaa huomionsa tehdessään jotakin taitonsa piiriin kuuluvaa, ja keskitytään itse samoin hyvällä huomiolla yrittäen saada tuon taidon piirin asiat kohdalleen.)

Keskiviikkona 7. Joulukuuta 2011

Huomasin, ettei hyvä lauluääni synny toimettomuudesta tai lintujen matkimisesta vaan hyväntuulisesta toimeliaisuudesta yhdistettynä mallin ottamiseen pikkulinnuista.

Torstaina 1. Joulukuuta 2011

Lauloin tänään sattumalta pätkän Uralin pihlajaa ja ekaa kertaa onnistuin laulamaan kahdella tyylillä yhtä aikaa, mikä oli kiva aluevaltaus: puun tunnelma ja kaihoisa tunnevire. On kiva kun oppii ilmaisemaan monitahoisemmin mielentilaansa. Koen olevani tunteiden ja tunnelmien kielinen, jolloin laulutaito tuo mahdollisuuden kommunikoida omaa näkökulmaani. Illalla koirani lojuivat lattialla ja oli jotenkin tyynellä tavalla hyvä mieli. Lauloin pätkän jotakin vain mitä mieleeni säveltä ja tunnetta tuli, ajattelin että upeaa kun koirat ovat jo valmiiksi eläintenkieliset ja minäkin opin laulua. Jotenkin on aivan erilainen ääni laulaa mielentilaansa ilmaisten kuin soittaa jotakin soitinta. Ihmisääni on monipuolisuudessaan hienompi.