Ohje: opi soittamaan kosketinsoitinta ja pianoa - opi soittamaan 5-rivistä näppäinhaitaria

Tässä koskettimet ja nuottien luku, mutta soita vain summittain nuottien mukaan ja käytännössä musiikinkuuloisuutta tavoitellen, mikä itsestäsi on tenhoavaa ja vaikuttavaa, tunteita koskettavaa, rikkaasti hahmotettua. Valitse kappaleet mielenkiintosi mukaan joka kerran erikseen eikä kaavamaisesti sillä kaavamisuus ei soi yhtä kauniisti eikä kiehdo niin, että oppisi yhtä paljon.

Kirjoittelin joskus tällaisen:

Opi soittamaan kosketinsoittimella

kivan harrastuksen, jollei hän ole aiemmin soittanut mitään soitinta. Yksi, mitä tulee mieleeni, on, että etsisitte jostakin tavallisen laulukirjan, jossa olisi häntä kiinnostavia kappaleita sanoineen ja nuotteineen. Nuotinlukutaito ei varmaankaan ole aikuiselle ihmiselle niin vaikea kuin lapselle: Nuottiviivastossa on viisi viivaa, joiden avulla hahmotetaan sävelten korkeudet. Nuotti voi olla joko viivalla tai viivojen välissä. Mitä ylempänä nuotti on, sitä korkeampi sävel. Eli askel nuottiviivastolla viivalta sen viereen merkitsee siirtymistä valkoiselta koskettimelta sen viereiselle valkoiselle koskettimelle. Ylöspäin viivastolla tarkoittaa kimeämpiin ääniin päin eli oikealle koskettimistolla, ja alaspäin vastaavasti vasemmalle. Aluksi varmaan riittä osata lukea oikean käden nuotteja, mutta myöhemmän varalta voisi kai aloittaa laskemisen keski-C:stä, joka on kahden mustan koskettimen vasemmanpuoleinen valkea ja nuottiviivastolla ensimmäisellä sen alapuolisella apuviivalla, jotka siis lasketaan ihan samoin kuin itse viivat: yksi siirtymä viivastolla viivalta viivan viereen vastaa siirtymistä viereiseen valkeaan. Nuottien pituuden eli kuinka kauan nuotin annetaan soida, ovat seuraavat: keskeltä ontto jossa ei ole vartta: koko tahdin keskeltä ontto, jolla on varsi: puoli tahtia keskeltä täytetty eli siis yksivärinen, jossa on varsi: neljännestahdin keskeltä täytetty varrellinen, jolla on yksi häntä: kahdeksasosatahdin vierekkäiset kaltevilla viivoilla yhteen liitetyt nuotit vastaavat hännällisiä. Riittä soittaa pituudet summittain ja korvakuulolta sitten päättää oikea pituus sen mukaan, mikä kuuloistaa kivalta. Mustat koskettimet merkitään valkoisten avulla: Valkeasta yksi oikealle: ylennetty nuotti, merkitään risuaidan kappaleella valkoista nuottia vastaavassa merkinnässä Valkeasta yksi vasemmalle: alennettu nuotti, merkitään b valkoista nuottia vastaavassa merkinnässä. Usein ylennykset ja alennukset pysyvät koko kappaleen samoina, jolloin ne merkitään nuottiviivaston vasempaan reunaan valmiiksi ja koskevat kaikkia sillä korkeudella olevia nuotteja sillä rivillä. Tuossapa olikin kaikki. Sitten vain etsimään kiva helppo laulu... Yst. terv.

Ai niin: viivan vierestä viivalle on siis ihan sama juttu: siirtymä viereisee3n valkoiseen koskettimeen. Printtaisitko tämän ohjeen äidillesi (kyllin iso fontti jotta on helppo ohimennen lukea), niin hän voisi siitä katsoa, jos sattuu unohtamaan. Kahdesti päivässä olisi sopiva harjoittelutahti. Harjoitukset voivat ollan minkä mittaisia vain: mikä kivalta tuntuu ja minkä hyvin jaksaa. Se että ylipäätään yrittää jotakin samasta aihepiiristä, pitää jo opitun muistissa niin ettei tarvitse uudelleen kerrata samoja vaan voi edistyä vähäsen. Yst. terv. Hannele

13. tammikuuta 2011 klo 15.01 Hei vielä, Yksi nuottimerkintä unohtui: Piste nuotin perässä merkitsee, että nuotti soitetaan pituudeltaan puolitoistakertaisena, eli esim tavallinen varrellinen yksivärinen nuotti on yksinään neljännestahdin eli se on sama kuin kaksi kahdeksasosatahtia, mutta pisteen kanssa se soi kolme kahdeksasosatahtia. Hannele

Hei Tuli mieleeni, että itse ainakin hahmotan nuotit helpommin maamerkkien avulla, mutta toki ajan myötä oppii kaikkien nuottien paikat. Itselläni maamerkkejä ovat C:n lisäksi H eli kolmen mustan oikealla puolella oleva valkoinen sävel, joka on nuottiviivaston keskimmäisellä viivalla, ja F eli kolmen mustan vasemmanpuoleinen valkea sävel, joka on alhaalta katsoen ensimmäisen ja toisen viivan välissä. Tyypillisesti, kun nuotteja ylennetään, niin ylennetään vain F tai sitten F ja C. Tyypillisesti, kun nuotteja alennetaan, niin alennetaan vain H tai sitten H ja E. Toki on mahdollista ylentää tai alentaa useampiakin nuotteja. Nuottien kirjaimet menevät siis: C, D, E, F, G, A, H  ja taas C, D, E,... Niinpä ylennykset ja alennukset koskevat kaikkia samannimisiä säveliä, vaikka olisivat eri korkeuksilla. Kirjaimet vastaavat kosketinten rytmitystä. (Yksi jakso on nimeltään oktaavi, esim. C - C.) Monissa kappaleissa soitetaan aika lailla liukuvasti suunnilleen samalta korkeudelta, mutta kaikissa ei. Kaipa se tekee kappaleen helpommaksi soittaa. Luulisin, että ensimmäisen kappaleen kannattaisi olla helppo ja tenhoava, mitä se nyt sitten oman maun mukaan onkaan. Yli 150 kappaleen joukosta luulisi jotakin löytyvän... Rattoisia hetkiä uuden harrastuksen parissa... Yst. terv. Hannele

J.K. Ehkä musiikkipäiväkirjani tarjoaisi jotakin innostusta, vaikka
olenkin jo lapsena soittanut pianoa ja harmonikkaa:
http://musiikkipaivakirja.blogspot.com/
Hannele




Opi soittamaan 5-rivistä haitaria

Haitarilla on helppo soittaa. Ensin opettelet oikean käden ja säestyksen vasemmalla kädellä myöhemmin. Haitarissa on viisi riviä näppäimiä, mutta kullakin viiden näppäimen rivillä nousevia säveliuä kaksi viimeistä niistä on samaa kuin seuraavan rivin kaksi ensimmäistä. Riittää siis opetella soittamaan vaikkapa kolmella keskimmäisellä rivillä, niin loput kaksi riviä ovat vain kosketinten valinnan helpottamiseksi. Näppäimet ovat puolen sävelaskeleen välein samoin kuin pianossa mutta mustat ja valkeat samanmuotoisia. Kun on noustu ensimmäiset kolme, niin siirrät kättäsi sen alapuolella oleville kolmelle ja ne jatkavat siitä sitten seuraavat kome ylöspäin. Jne! Helppo juttu. Näppäimistön värityksestä pianoon vertaamalla löytää nuottiviivaston keski-C:n ja muut voi laskea siitä tai pianon koskettimistoon vertaamalla opetella visuaalisesti niiden paikat. Sitten vain soittelemaan. Nuotteihin on siis merkitty vain valkeat, vuorotellen viivalle ja viivan väliin noustessa tai laskiessa nuoteilla tai koskettimilla. Risuaita nuotin edessä tai rivin alussa nuotin korkeudella meinaa, että nuotin sijasta soitetaan sitä puoli sävelastetta ylempi nuotti, siis musta kosketin. Vastaavasti b nuottiviivastolla merkkaa yhtä puolisävelaskelta alempaa nuottia/kosketinta. Sävelten pituudet korvakuulolta niin, että kuulostaa kivalta tai etsi ne netistä.
Yritä! Vain yrittämällä voi onnistua!

** *
to 11.2.2016 En tiedä, onko väärinkäsitys vai mikä vai muistivirhe, mutta kun nämä ohjeet kosketinsoittimella soiton oppimisesta lähetin ruotsinkieliselle vanhalle naiselle, joka ei ollut kai ennen soittanut mitään, niin muutamassa päivässä - vai parissa viikossa? - oppi omin päin soittelemaan tenhoavasti vaikka mitä niin, ettei voinut uskoa, ettei hänellä ollut ollut soittotaitoa ennestään. Jos käsitin oikein sanoi äänittäneensäkin, ja että ehkä radiossa soisi, mutta tavallaan voihan se olla niinkin, jos hyvin oppi, niin olisi ollut hyvä malli muille. Mutta voi olla väärinkäsityskin.
Kai olin sanonut, että ihan hyvin oppii varmaankin, jos käyttää elämänkokemustaan eikä kovin kaavamaisesti opettele. Nuoremmalle ohje olisi kai, että jso seuraa omaa näkemystään musiikista ja elämän musiikkimaisista puolista eikä tee kovin mekaanisesti vaan pikemminkin omien tunteiden mukaan.
Opettamisen kannalta juuri tuon ohjeen kyllä mietin. Siinä on se, että nuotinlukuun kompastumisen sijaan hahmottaisi sävelkorkeudet summittain ja olisi jonkinlainen käsitys nuottien pituudesta mutta oikeastaan soittelisi musiikinkuuloisuuden perusteella ja hakisi sitä, mitä itse kaipaa musiikilta, mitä tenhoa, kaihoa, vaikuttavuutta, tunteita ja tunnelmia, kauneuttakin, tuntemusten ja aistimusten musiikkia. Niin ei olisi nuotit kaavana musiikin ja itsen välissä vaan nuotit vain summittain luettuina ja musiikki vapaasti sydämellä kuultuna, omien toiveiden tietä kuljettuna kappaleenvalinnassa ja soittotavassa.

Maanantaina 13. heinäkuuta 2015 - Laulutaidottomille ja epämusikaalisille

Palautin Jasmine-kitaran kauppaan. Nyt täytyy keksiä jokin tosi hyvä keino valita kyllin halpa soitin, kun olen jo kaksi kertaa epäonnistunut.
Kaupassa oli samaan aikaan joku heavymusiikin ystävä. Minua ei heavy kummemmin häiritse, kun ajattelen sen olevan toisenlaisen elämäntilanteen kaipuuta tuntevampaan päin, tyyliin aijai, buaah, wuaah, ja kaipuuta enemmän oman luontonsa mukaiseen elämään, mutten nyt tiedä sitä, onko heavy elämäntadossa kyllin taitavien tekemää kelvatakseen tuoksi tieksi. Ehkä pikemmin joku perinteinen miesten soitin voisi tuoda elämänviisautta kuten vaikka tuntevan kuuloinen ja näköinen torvi. No jaa, enhän minä näitä osaa, tulen vain miettineeksi, kun käyn soitinliikkeessä.
Entä banjo? Kosketinsoitin?

Luonnollista tervehenkistä elämää elävän ihmisen keho, elämänkokemus soisi. Mutta jos on keinotekoisesti, niin ei soi tai soi kamalan vaimennetusti hmmph. Olennaista on, että vatsan seutu tunteineen ja spontaaneine motivaatioineen on spontaanisti, luonnollisen tervehenkisesti. Teot voivat sitten olla ihan vain jokun arkeen sopivan motivaation mukaan eikä tarvitse olla kokonaan luonnollisimmillaan vaan tekemisen meiningin tervehenkisyys ratkaisee soivuuden.
Spontaani, tunteva, positiivinen, tervehenkinen, suoraselkäinen, tervehenkisen sosiaalinen, motivoitunut innostunut, hyvällä mielellä mukana, luonnollinen, aistivoimainen, liikunnallinen näyttelemättä, elämässä läsnäoleva, ikiaikainen, elintilaa tuova, elämää paremmalle tolalle aukova, yms soi.

Rapistä en ole koskaan niin pitänyt, mutta minulla on vaikutelma, että siinä laulamisen halu on suurempi kuin käsitys siitä, miten laulu syntyy. Jonkin taitavan innostavan laulunopettajan vetämä lauluryhmä, joka laulaisi tuttuja vauhdilla ja elämänmakuisuudella sekä tuntein laulettavia lauluja kuten vaikka "Daa-daa.daa-da-daa-da kiitä alla autostrada..." voisi opettaa, mistä laulu löytyy, ja niin olisi suuremi kirjo lauluja tarjolla, ulottuvilla jo.Savonlinnan työväenopiston Linnalan Kaiken kansan laulukuorossa oli muutama vuosi sitten sellainen vetäjä.
Saksofoni?

Lauantaina 11. heinäkuuta 2015

Keväästä asti minulla on ollut hinku ostaa uusi soitin, kenties toinen ukulele. Ja niin toissapäivänä ostinkin ruskean puunvärisen ukulelen, jossa on valkoista, niin olisin sitten kehdannut soitella sillä ihmisten nähden, mutta niin vain en osannut asennoitua, että minulla kaksi ukulelea, kun ne ovat tavallaan samantapaiset mutta kumminkin ihan erilaiset. Uusi ukulele jotenkin teki liikkeistäni kömpelöt ja niin kolhin jalkani kolmeen kertaan, ja niin sitten tuumin, ettei käy ja vein soittimen takaisin kauppaan eilen. Sain tilalle Jasmine-merkkisen kitaran, mutten nyt sitten tiedä, onko sekään sopiva. Enkö osaa kesällä valita soitinta?
Jasmiinisuitsuke ja jasmiiniriisi auttavat ikväien muistojen unohduttamisessa, kun tilanne on jo ohi ja jäljellä enää ikävää ilmapiiriä ja ajatukset. Jasmiinin tuoksu, jota Jasmine-kitarankin soinnin soimaan jäävässä soinnissa on trunnelmaltaan, etäännyttää surun voimin ikävät muistot ja niihin liittyen hiertämään jääneet nykyisellään etäiset ihmikontaktit, ja on samalla jotenkin kauniin tunnelmallinen luoden hengellisyyden ja elämänviisauteen virittäytymisen myötä tilaa uudelle elämälle uudelta pohjalta, kokonaiselle elämän tervehenkiselle rikkaudelle nyt kun häiritsevät henkilöt ja aihepiirit saa etäännytettyä ja laitettua pienempää tilaan niin että jää koko maisema itselle. Jasmiinin tuoksulla voi etäännyttää ja pyyhkiä pois ajatuksiksi jääneet ihmiskontaktit muttei jaettua elämää. Häiritsevät asiat ovat kullekin erilaiset. Tuo kitara oli samanhintainen kuin ukulele, jonka ostin, mutten nyt sitten tiedä, voiko jasmiiniteemalla olevaa kitaraa soitella ja miten koirani reagoivat siihen, kun ainakin alkuun ovat olleet alakuloiset.
Ukulelen soitntujen soittamisen jälkeen kitaran soinnut tuntuvat paljon helpommilta kuin joskus aiemmin, kun olen niitä yrittänyt opetella. Myös se, että olen tässä välissä yrittänyt opetella sointuja kosketinsoittimella, auttaa hahmottamaan sointuja. Kitara on siitä kiva, että se on niin tavallinen soitin, toisin kuin erikoisen näköinen kuvallinen ukulele, niin että kitara on sosiaalisesti helpompi.

Jos sen sijaan ikävät ihmissuhteet ovat edelleen elämän osa, niin niihin usein auttaa ohje "Elä ja anna toisten elää!" (http://opisuomalaisuus.blogspot.fi) sekä etäisemmät välit niin, että toinen (ja itsekin sinä) miettii ne sivistyksellä eikä sosiaalisesti pähkäilemällä sekä tietenkin hengellisyys, hengellisemmät ihmissuhteet ja tervehenkisyys ihmissuhteissa, ennen kaikkea siinä, miten paljon ollaan tekemisissä ja mihin tapaan sekä miten ihmissuhteista ajatellaan, sekä yleisen meningin moraalisuus ja tervehenkisyys.

Ihan liian vahva jasmiinivaikute: palautan kitaran, kunhan musiikkiliike on auki.

En tiedä, mikä kitaran jasmiinityylin idea oikein on, kun ei se ole ihan sama kuin jasmiinisuitsuke tai jasmiiniriisi vaan siinä on jokin, teknisempikö?, perussointi ja sen perään vasta jasmiinityyli. On jotenkin lättänämpi tuo perussoitnikin kuin savonlinnan savolaisuus. Mutta menetinkö nyt rahani, kun en saanutkaan soitinta?

Perjantaina 10. heinäkuuta 2015

Laadin ohjeen lahjojen ja taitojen oppimiseen kaukaiseen rakkaimpaan haaveammattiinsa niin,e ttä tunteenomainen arvostus tuota alaa kohtaan kääntyisi suuremmaksi lahjakkuudeksi ja taidoksi kuin mihin ei-niin-motivoiduilla aloilla pystyisi. Eiväthän kaikki mahdu musiikin ammattilaisiksi, mutta kun kiinnostus musiikkiin on tunteenomaisesti motivoitua, niin josko noista ohjeista jotakin iloa olisi omin päin yrittäessä: http://nopeaoppisuus.blogspot.fi blogin varhaisimmat kirjoitukset (eka ja kolmas). http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/search?updated-min=2011-01-01T00:00:00-08:00&updated-max=2012-01-01T00:00:00-08:00&max-results=4
Varmaankin tuo linkki tosin on jo tässäkin blogissa.

Lauantaina 4. heinäkuuta 2015

"Onko Savonlinnassa myös musiikin vastaisia ihmisiä, esim. sellaisia, jotka arvostavat insinööritieteitä ja teknologiaa? Kun kone käy hyvin, se laulaa. Samoin elollisen elämä laulaa, kun tekeminen sujuu parhaiten. Siksi musiikintajumme ylipäätään on olemassa: voidaksemme tunnistaa helposti parhaita tekemisentapoja ja hyvin sujuvia yhteispelin tapoja ja kommunikoidaksemme hyvin juuri toimivimmista, laulavimmista puolista tekemisissä, tavalla, joka tekee ihmiseltä toiselle yleistämisen helpoksi. Siksi musiikki on tarpeen."

Maanantaina 15. kesäkuuta 2015

"Tuli vain ohimennen mieleen, kun oli musiikista puhetta, että kaikkien mielestä uutiset eivät soi mutta minun mielestäni tavallaan kyllä soivat. Jokaisella tapahtumalla on oma elämän virtansa, jossa tervehenkinen toimeliaisuus soi, oma tunnevireensä, joka on kuin tietyn tyylisuunnan musiikkia, oma sosiaalisuuden tyyppinsä, jossa elämän ympyröiden tunteita koskettava virta soi, sekä oma ajattelunsa ja maailmankuvansa, joka on kuin perinteisen suomalaisen musiikin maisemahahmotus mutta kullakin erilainen, kellä käheän toimimaton ja kellä luontomaiseman tapaan paljon elämää näkevä ja elämästä ymmärtävä."

Perjantaina 15. toukokuuta 2015

Jos tavalliset ihmiset kaipaavat musiikkia ja bandissa soittavat ja laulavat ovat innoissaan, CD:tä autoradiosta kuuntelevat tempautuvat mukaan parempaan meininkiin, mutta ammattimuusikot eivät kai ole erityisen onnellisia, niin oikea määrä musiikkia elämässä olisi joku tuollainen kiva hyvin sujuva musiikkiharrastus ja arkeen jonkin verran, aika paljonkin, jonkinlaista tunteidenmukaisuutta, elämänviisautta yms mitä musiikista haetaan.
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2014/02/tunteiden-viisauden-mukaan-elaminen.html
http://healthilymoral.blogspot.fi/2011/08/world-is-of-love.html
http://happinesstipsblog.blogspot.fi
ja ehkä joillekin tämäkin http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html ja http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html sekä
http://yksinaisille.blogspot.fi/2012/03/build-perfect-relationship.html

Maanantaina 4. toukokuuta 2015

Kuuntelin Rauli Badding Somerjoen laulua Laivat https://www.youtube.com/watch?v=8wVJ8gxvHcw , ja mietin, miten tuollaisia lauluja oppisi tekemään. Arvasin hänet lämpimämmästä maasta kotisin olevaksi ja sain omaan osaamiseeni yhdistelemällä tällaisen arvauksen:
Elämänkokemus soi tunnelmatajun ja tunteiden musiikkina, vaaleat tunnelmat korkeina ja tummat matalina sävelinä. Kylläisen lämpimän vapaahetken luppoajan pehmeys, tyynnyttävyys poistaa muistetusta kokemuksesta raakuuden (sävelmän pätkän sijasta kuvio kuin ajateltuna siis kaunis eheä kokonaisuus) ja yhdistää sen haaveiden tasoon, jolla tunteenomaisten mieltymysten mukaan valitut sanat tuovat miellyttävää tenhoavuutta. Syntyisiköhän näin jo laulunpätkä?
Jos ja kun Suomen ilmastoon tottuneet ja tervehenkisen luonnonrakkaat osaavat olla eheällä tavalla muulloikin, voi kai sävelmän saada aikaan jo paikan päällä, elämän keskellä tai muuten hyvänä hetkenä sen tarvitsematta olla luppoaikaa tai ruokaa mässäilemällä autettu. (Lämmittelyohjeita ja terveiden elämäntapojen ohjeita sekä vuodenaikojen elämisen ohjeita blogissani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi )

Mitä laulujen sanoista tiedän, niin ne ovat usein eri ihmisen kirjoittamia kuin kuka on säveltänyt laulun. Sanoja laaditaan siis etäämpää, osin hienon tenhoavan kirjoittamisen tuoman osaamisen varassa, osin oman lauluihin liittyvän viehtymyksen ja ihailun siivin. Sanoja laativa hahmottaa, mikä on laulussa hienoa tunteita koskettavan tenhoavaa haaveisiin liittyvää ja elämänviisasta ja kai etsii jotakin samantapaista kirjoituskokemuksestaan. Mutta laulu on puhekielisempi, ytimekkäämpi, arkisempi, tunteita koskettavampi, elämänviisaampi, vapaamuotoisempi, tunteenomaisia kliseitä ja elämänpiirin konkreettisia hienoja asioita koskettava.
Luulen, että jos sanoja lähtee etsimään, niin ensin tulee sekä kivaa tyyliä että epäonnistumisia. Se on kokemuksen puutetta ja ihan hyvä alku. Pitää vaalia hyvää henkeä ja erilaisina hetkinä (erityyppisellä meiningillä puuhattuaan) laatia erihenkisiä tai eritunnelmaisista näkökulmista sanoituksen kappaleita, mahdollisimman tenhoavvia. Niin sitten kun näin on kertynyt materiaalia ja taitoja, niin se toimii vähän kuin karttana siihen, että miten voisi onnistuneemmin sanoittaa eritunnelmaisia laulunpätkiä.

Torstaina 30. huhtikuuta 2015, vapunaatto - Panhuilun soitto-ohje ?

Voi että, panhuilu tuli postissa ja soi hyvin ja kauniisti ja on hyvin tehdyn näköinen, mutta kirjoitin kyllä tilauksen lisätietoihin, että haluan hyvin ja kauniisti soivan vain. Mutta kumminkin: maksoi 20,90 ja post 5,90, ettei se niin kallis ollut, onneksi, kun ei ole rahaakaan, mutta perulainen Rondador-panhuilu, 13-putkinen, www.noitarumpu.fi :stä. Kiva! No jaa, tuli mainos, olen kai liiaksi katsellut soitinmainoksia, mutta kiva kun soi!

Mutta onkohan tuossa, miksi panhuilut eivät yleensä soi, että niihin puhalletaan väärin, kun ei tiedä, miten pitäisi puhaltaa. Tähän ainakin pitää puhaltaa ylhäältä alas, ehkä hiukan viistosti mutta ylhäältä ehkä sentin päästä putkeen kumminkin, niin tulee puuhuilumainen ääni. Ja siitä kun sitten puhaltaa viistommin osin ohi putken, niin tulee panhuilumainen ääni ehkä 45 asteen kulmassa puhaltaessa, mutta se löytyi, kun ensin sain ylhäältä alas vähän matkan päästä puhaltamalla (alahuuli tai pikemminkin leuka huulen alla putken syrjässä, ylähuuli ja ilman tulo ylempänä) puuhuilumaisen äänen. Välillä soi monta pilliä yhtä aikaa ja kaikista putkista en ole vielä saanut puuhuilumaista ääntä, kun lyhyemmät ovat hankalampia hahmottaa, että mistä kohden soi juuri tuo putki.
Mutta tässä panhuilussa on aika ohuet putket ja korkea ääni, joten tavallista panhuilua, joka on paksuista putkista, tarvitsisi kai puhaltaa vielä etäämpää.
Siis puhalletaan putkeen eikä ohi, (paitsi käheyttä lisää, jos puhaltaa osin ohi). Ja ylähuuli pidetään kapealla niin, että ilma enimmäkseen osuu vain yhteen putkeen kerrallaan. Eri putket soivat ainakin näin aloittelijalla aivan eri etäisyyksiltä ja joihinkin täytää puhaltaa aika lujaa, että löytyy oikea suunta, josta ääni tulee sitten hiukan hiljemminkin puhaltaen.
Kai tuossa soivuudessa on se, että panhuiluakin olisi kuunneltava hienoviritteisesti kuin hienoa oikeaa soitinta niin, että olettaakin, että pieni ero soittotyylissä jo tuo suuren eron äänessä ja soivuudessa. Ja soittotavan erot vasta isoina näkyvätkin! Siinä mielessä hämää, jos panhuilu on usein karkeatekoisen näköinen ja halvempi kuin muut soittimet. Tämä panhuilu oli lakattu ja taiten näperretyn oloinen että tuli kokeiltua siitä ääntä kuin oikeasta soittimesta ikään, ja niin se sitten soikin.
Panhuilun putki soi paljon paremmin juuri kohdalta soitettuna kuin (puolta?) milliäkään sivussa putken keskikohdalta soitettuna. Puhalletaan putkeen niin, että syntyy puupuhaltimen tapaan soiva ilmapatsas. Ja siitä sitten kun vikkelämmin vaihtaa sävelestä toiseen, niin sointi jää helposti käheämmäksi. Tässä panhuilussa on sävelet C - C, mutta panhuileja on kai myös G-alkuisia.

Globaalisti vastuuntuntoinen inkkarimusiikki on usein panhuilun kanssa. En nyt juuri sitä panhuilusäestyksellä YouTubesta löytänyt, mutta tuossa on ainakin samantapainen sointi: https://www.youtube.com/watch?v=UpvG-DIV6x0

Maanantaina 27. huhtikuuta 2015

Tässä viikko sitten törmäsin sähköpostissani soitinmainokseen ja minuun iski hinku ostaa uusi soitin. Katselin nettiputiikissa erilaisia soittimia ja mietin monta päivää, millainen soitin olisi hyvä ja mistä se pitäisi ostaa. Ja siinä pohtiessani huomasin, että pääkaupunkiseudulta aikanaan hankkimillani soittimilla en ollut saanut soitettua kuin soittotunteja varten, vaikka hinku oli ollut kova. Lieneekö vika soittimien soinnissa, joka on kovempi ja ei niin soituisa, joka jotenkin jättää epämusikaalisen olon eikä opeta soittotaitoa.
Kun taas Savonlinnasta Soitinkulmasta ostamillani kosketinsoittimella ja ukulelella (kuvan laatikossa) olen soitellut lähes päivittäin, kosketinsoittimella yli neljä vuotta ja ukulelella vuoden. Ja olen sinä aikana kokenut oppineeni paljon musiikista, niin soittamisesta kuin laulamisesta ja säveltämisestäkin ja eri lauluista. Tietenkin Savonlinnan kulttuuri Oopperajuhlien tärkeyden myötä on oopperasuuntautunut ja se varmaan jotenkin auttaa musiikinharrastusmahdollisuuksia, mutta koen eron olevan myös soitinten soinnissa ja Soitinkulman myyjien ammattitaidossa. Etenkin ukulelella on kaunis ääni ja kosketinsoittimenkin sointi on jotenkin opettanut musiikista luulen.
Niin että ajattelin, että jso hankkisin soittimen, niin varmaankin Savonlinnan Soitinkulmasta. Mutta sitten kumminkin hankin halvan panhuilun netistä Noitarumpu.fi:stä, mutta se on vielä postissa. Jäin kuitenkin miettimään, että kauniisti soivia soittimia ei esim. www.tori.fi:ssä soitinten tyylistä päätellen ollut niin muualla Suomessa kuin Savonlinnassa. Ja mietin, että voisiko savonlinnalaisen musiikkiosaamisen kääntää soitinten nettimyynnin valtiksi, sillä juuri kauniisti soivaa ei-heti-rikki-meneväöä soitintahan useimmat harrastajat kai etsivät eikä niin synnyipaikkakuntansa tyylistä välttämättä.

(Kuvan kirjat vasemmanpuoleisen hyllykön ylintä hyllyä lukuunottamatta (itse kirjoittamani kirjat) ovat nuotteja.)

Sunnuntaina 22. helmikuuta 2015

Katselin eilen telkusta Uuden Musiikin Kilpailua eli Suomen Euroviisukarsintaa ja hämmästyttivät ja raivostuttivat mukaan päässeet aivan ruotsalaisen oloinen nainen ja arabi, kun kumminkin Suomen Euroviisukappaleen valinnasta on kyse, mikä luo ison osan muiden eurooppalaisten ja myös kauempien maiden ulkomaalaisten käsityksestä siitäm, millaisia suomalaiset ovat. Tuli sama olo, että mukaan on päässyt vallanhalauista paskaa (ruotsinkielisellä ystävälläni on 10-15 prepaid-puhelinliittymää itsellään) ja jonkinlaisia repsahduksia raadollisuuteen päin. Sama olo tulee, ukulelen soiton harrastajista ja kuulijoista sekä siitä, kun joku on kasvanut liian musiikkipainotteisessa ympäristössä: kuin olisivat kysyneet muilta, mikä on maailmassa tärkeää, ja kuulleet, että musiikki ja Euroviisut, mutteivät itse ymmärtäneet, miksi ja miten musiikki voisi jotenkin olla tärkeää, mikä lie hairahdus muilta, luulevat.
Jos tuota miettii, että miksi musiikki on tärkeää, jos pitäisi selittää ihan epämusikaalisella vanllanhaluiselle tai musiikin pois pyyhkiä haluavalle, niin maailmassa terve on toimivin ja luontomme on muovautunut hahmottamaan sen juuri vahvimpana ja kutsuvimpana, siis musiikkimaisimpana. Luontomme ohjaa kohti toimivinta, niin yksilön elämässä kuin yhteisönkin ja maailman, musiikki siis kertoo parhaista vaihtoehdoista jo luontonsa puolesta. Soivuus on tienviittamme kohti parempia tekemisentapoja, parempia elämisentapoja ja toimivampaa yhteispeliä sekä moraalia. (Tämä pätee myös modernissa maailmassa, koulunkäynnissä ja insinöörityössä, sillä mm. hyvä katselemisen tapa (kuvalliselle ajattelulle hyödyllinen tottumus), tunnelmataju (joka myös on ajattelule kovin hyväksi), jaksavaisuus ja hyvä motivaatio sekä mielekkyydet soivat.)

Perjantaina 20. helmikuuta

Tuosta luonnollisesta lintumaisesta kommunikaatiosta tuli vastaani tämä samalta suunnalta: video https://www.youtube.com/watch?v=eyE3APmxBY0 Uuden Guinean alkuasukkaista (vaikuttavat lihansaanniltaan lähes kokonaan ihmissyöjiltä), joista yksi heimo kommunikoi vähän linnunlaulun tapaan, ks. alle minuutin pätkä viidentoista minuutin kohdalta alkaen.

Maanantaina 9. helmikuuta 2015

Kirjoitin luonnollisesta kommunikaatiosta blogiini http://elamanlaulu.blogspot.fi/

Sunnuntaina 20. heinäkuuta 2014

Ukulelenuotit katkaisivat kevättalvella musiikinharrastukseni, niissä kun on kappaleita Tyynen valtameren saarilta ja alakuloinen rikollisuutta, lähinnä turistien murhia, täynnä oleva meininki, meni jotenkin maku musiikista. Olen tuota kuitenkin suomalaisia kappaleita silloin tällöin ukulelella soittanut ja miettinyt musiikin silmin, miksei suomaslainen kulttuuri ole onnellisempi, paratiisimaisempi kuin on. Ukulele soi parhaiten viileällä säällä, kauniin kaihoisasti, mutta helteellä sen ääni ei ole kaunis, ei tee mieli soittaa. Sama on kai Tyynen valtameren paratiisisaarten paratiisimaisuudessakin: kaiho parempaan on paljon onnistuneempi kuin varsinainen paratiisiversio, jonka kai pilaa liika yksittäisiin kohtiin ja itselle sopivaan takertuminen, missä unohdetaans ivistyneet ratkaisut ja saarille muuttaneiden ihmisten lasten omat toiveet. Suomessa on hyvin tuo, että arkea yritetään parantaa. Jokapäiväisiksi valinnoiksi sopivat juuri ne parhaiten onnistuneet ja siksi arki on hyvä lähtökohta. Kaiho on hyvä myös siksi, että kun eri ihmiset kaipaavat paljon eri asioita, niin jos arki on tervehenkinen ja jokainen saa itse valita ammattinsa ym. harrastuksensa, niin on käytössä sekä sivistyneet ratkaisut että kunkin oam näkemys.
Mutta suomalainen musiikki, vaikka monin paikoin viisasta onkin, näyttäisi takertuvan johonkin perässä huosti eläen raahautuvaan perspektiiviin, joka toisaalta on masentuneen ihmisen arjen tasdo ja tuo tunteisiin aitoa, omakohtaisuutta ja ratkaisuihin arkea koskettavuutta, mutta toisaalta joka paikassa toistuessaan ei luo tilaa iän myötä oppimiselle, parempaan päin elämäntavaltaan kasvamiselle tuyon musiikin luoman kiinnekohdan osalta. On hyvä, että jotkut - surullisille elämänviisautta tuovat? - laulut päättyvät mataliin säveliin, mutta miksi joka laulu? Eikö lopun tulisi olla niin elämänviisas arjen ohje kuin mihin arki tuolta pohjalta kuulijalla tavallisesti nousee, eikä aina laulua matalampi?!

Lauantaina 3. 5. 2014

Ukulelensoittoon tuli taukoa, kun ukulelenuotit olivat "paratiisi"saarten loppuun asti kyllästyneen ja perin juurin pottuuntuneen elämäntavan kuvausta/ilmausta. Ja mitä ukulelen soittoa videolta katsoin, oli se rämpytystä, kun taas oman ukuleleni sointi on kaunis ja tuo mieleeni suomalaisen Sibeliuksen(?) sävelmän Soi kunniaksi luojan, jonka tunteita arvostavuudesta ja suojaavuudesta juuri haluaisinkin oppia. Ukulelen sointi on jotenkin positiivisemmin tunteva kuin suomalainen kaihoisa ja osin surumielinen musiikki. Mutta kun tänää soittelin Jätkän humppaa kosketinsoittimella, niin taisin keksiä, mistä suomalaisen musiikin masentuneet sävyt johtuvat. Jätkän humpassa on reilu tervehenkinen meno, mutta sillä se tulee motivoineeksi miesnäjkökulman käytön naisillekin. Siis yhteiselon sujuvuuden varjolla on ujutettu mukaan miestenkeskinen meininki puutteineen kaikkien yhteiseksi kommunikaatiokieleksi ja yhteisön näkökulmaksi - ei siis miesten ja naisten välisen elämän kieli ja näkökulma vaan puhtaasti miehistä koostuvien porukoiden usein epäviisas, lyhytnäköinen ja kömpelö taso alkuperäisen tervehenkisen elämänviisaan tuntevan naisnäkökulmaakin ymmärtävän yhteisen meiningin ja näkökulman sijasta. Oikea kehityssuunta musiikin avulla olisi juuri päinvastainen!

Maanantaina 3. maaliskuuta 2014

Tuosta sointujen soittamisesta musiikkimielikuvansa ja herkkyyden varassa, etta miten sitten oppii sormien liikkeet, jos niita ei kerran mieti? Kasittaakseni pitaisi hahmottaa musiikki ja kaden liike yhtena monimutkaisena kimpaleena: nain soi sointu ja  sen tuo savel soi noin ja kaden liike tuntuu tuolta ja nayttaa talta. Eli hahmotetaan isompi klimppi, jossa soinnun tunnelma ja savelen sointi ovat avainasemassa, ikaan kuin etualalla, ja niiden taustalla hahmottuvat seka kielet ja miten vasermman kaden sormet painavat kielia, mitka nuotit ja mika sointu, mika on soinnun ilme yleensa onnistuessaan, miten oikea kasi liikkuu, mika on mielen sisalto, hetken tunnelma, millainen keskittyminen musiikkiin. Eli valinnat, joiden avulla pyritaan onnistuneempaan soittoon, tehdaan tallaisista erityyppisista isoista klimpeista, joiden henki on hyva, ja niiden variaatioista. Nainajaa mekaaninen kasitys soitosta, nuoteista (ajattele musiikia sen sijaan ja kokemuksellisesti), kaden liikuttamisesta, kielista ja sointujen synnysta pois ja tilalle tulee hyva henkinen mielikuva, joka korostaa musiikin soivuutta ja selviaa hyvin noista aiemmin mekaanisesti hahmotetuista asioista. Kasi ei ole kone, sita ei tarvitse liikuttaa mekaanisesti, vaan usein tunnelma riittaa, tuorytmin ja hengen.

Sunnuntaina 2. maaliskuuta 2014 - Soinnut

Sointujen soittamisessa ukulelella nakyy olevan sama juttu kuin tikku-ukkojen piirustelemisessa paperin reunaan tai maalaamisessa: se, mika on mielentila sina hetkena, kun soittaa soinnun, kuvastuu aanen soinnissa. Jos on koulumainen tekemisentapa, etta ensin nama kielet ja sitten tuollaisen tauonjaljeen tuo, niin aani on mekaaninen, koulumainen, soinniton, jotenkin lattana ja ei-inspiroitunut. Mutta joson mielessa oma musiikki-ihanne, elaytyy siihen koko olemuksellaan ja tekemisentavallaan ja soittaa musiikki-ihannettaan pitkin eika nuotteja, kielia ja katta miettien, niin soinnun sointiin tulee varia omasta musiikki-ihanteesta. Sitten vain korjataan tyylia omaan ihanteeseen pain: upotaan siihen taydemmin, jatetaan koulumaisuus ja sormien tai kielien miettiminen pois, ei etsita nuottikirjoituksen rytmia tai jotakin sentapaista vaan on vain tunnelma, musiikin maailma ja soitin soi mita soi mutta kauniista, sita kauniimmin mita kauemmas musiikin maailmaan oma tie kay, musiikin, tunteiden, tuntemusten, elamanviisauden, kokemuksellisen sosiaalisen kommunikaation, vaikuttavuudentunteiden, olennaisuuksien, niiden aksenttina olevan kauneuden, renon elavaisen kehon, kaytannon toimealiaan ihmisen tapaan soivan elamankokemuksen maailmaan ja soittimen laatijoiden musiikkioriebntotuneisuuden tunteita korostavaan elaman virtaan... Ja soitin vain soi, sita ei mekaanisesti soiteta vaan musiikkimielikuva siirtyy kasien rytmiin, soittimen sointiin, oman elaman vireeseen ja sen myota musiikkiin, jota tuotan.

Talla tavoin soittamista opetellessa soitetaan ensin vain ihan helppoja, esim. vain yhta helppoa sointua, vaikkapa kaikki kielet vapaina ja sitten kokeeksi jotakin ihan helppoa sointua ja koetetaan saada sointi kauniiksi ja sille soinnulle sopivaksi, vaikkapa muutama erilainen sointuva versio kustakin. Herkkyys ja hienovireisyys tuovat musiikki-ihanteeseen uppoutumisen kanssa lisaa taitoa. Helpossa onnistuminen nayttaa oikeaa henkea, oikeaa tekemisentapaaniin, etta jonkun verran vaikeammatkin alkavat sujua hetken verran paremmin, ja sitten on taas soitettava helppoja hyvin kauniisti ja otettava siita mallia muihin sointuihin. Vastaavasti kappaleita voi nappaillen soittaa muutamanhelpon nuotin patkissa, jotta oppii kauniimmin soivuutta ja sormien liikuttaminen soittamiseen hyvalla tyylilla ja hengella helpottuu. Harjoittelutuokion lopuksi soittaisi jotakin onnistunutta kauniisti soivaa,jotta musiikki- ja taitomielikuva jaa mahdollisimman hyvaksi, musiikkimaiseksi.

Kokeilin siis eilen kosketinsoittimen ukuleleaanella ja ukulelen vapaat kielet soivat kuin erikorkuisten oktaavien vastaavat koskettimet, eli ukulelessa on nelja oktaavia, mutta valista puuttuu kaksi, puolitoista ja yksi savelaskel. Nappailemalla voi sottaa kappaleita, yhdella kielella kerrallaan, jos valitsee kielen kappaleen ylimpien ja alimpien nuottien mukaan. Kai tuohon sitten saa kaksi nuottia kerrallaan helposti, kun on toinen kieli melkein samoja savelia mutta eri oktaavista.

Lauantaina 1. maaliskuuta 2014

Voi etta! Tanaan koirien kanssa kavelylla kaydessani vaikutti silta,e tta pikkuinnut ja kyyhkyset olivat pitaneet ukulelensoitostani, ainakin pitivta moista harrastustani hyvana ideana, :)...
Voiko olla, etta soitinta ostamaan ryhtyessa kannataa ostaa soitin paikkakunnalta, jonka kulttuurin kokee tenhoavana ja hyvaatekevana itselleen, kuin elamanviisaan hengenheimolaisen? Ehka silloin tulee soittimen sointiin mukaan jotakin musiikin kanssa yhteen sopivaa leamanviisautta ja soittimen tyyli on paremmin omaan makuun sopiva...

Perjantaina 28. helmikuuta 2014 Kalevalan paivana

Sointuja soittaessa, kun en ole niin tottunut, osuuoikea kasi kieliin milloin millakin tyylilla ja painotuksella ja noista hienoisista eroista syntyy ihan eri tulkinta soinnulle, rytmi, kosketus, kuulostelevaisuus ja tyyli, jolla kasi osuu kieliin: Hawaiji tai linnunlaulu vapaista kielista ja F kuulosti sateelta jotenkin kauniisti toiveikkaasti. Etta kai sita pitaisi opetella paljon herkemmaksi soittotyyliltaa, mika on kylla kiva suunta kehittya...

Torstaina 27. helmikuuta 2014

Ostin eilen ukulelen ja tulin kirjoittaneeksi tuollaisen tayden tunteidenmukaisuuden mahdollisuudesta: http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2014/02/tunteiden-viisauden-mukaan-elaminen.html .
Ukuleleni on kuvallinenja se nayttaisi auttavan soittamaan oppimisessa. Kitaralla en oppinut sointuja, mutta ukulelen soinnut nayttavat luonnistuvan ja eilen soitin jo kolme kappalettakin nappailemalla mutta alimmat nuotit eivat soineet, kun ukulelen alin nuotti on C ja aanialaa vajaat kaksi oktaavia A:han asti. Ukulele on hawaijilainen soitin, kaunis sointuva aani paratiisisaarten tyyliin, nelikielinen pikkukitaramainen mutta sointuvampi ja helpompi oppia, ja halvempi. Kiva!

Jaa, eipas olekaan ukulelessa pieni aaniala vaan suuri, mutta valista puuttuu nuotteja, jotka voi korvata oktaavia ylempaa soittmalla, kun kielten aanen vari soi alempana.
Vaikuttaa silta,e tta ukulelen soittamisen oppimisessa auttaa olennaisesti, kun uppoutuu paratiisisaarten viehatykseen, saa siita tuulahduksen ukulelen soinnissa. Siksikin kuvallinen soitin oli ihan hyva valinta.
Tama ukulele maksoi 79 euroa, mutta kun netista katsoin, niin myynnissa on Suomessakin esim. 30 euron ukuleleja, mutten nyt sitten tieda, soivatko miten erilailla tai eiko viritys niissa pysy. Paratiisdi kai vaatii jatkuvaa saatamista etenkin aloittelijoilta, niinpa uudelleen viritettava soitin, ja ylemmas yrittamista, niinpa korkeammalta soitettuja savelia, ja ikavien juttujen karsimista pois, niinpa sopraanoukulele tavallisin. Ihan kun vain soittaa soinnun mitaan kielia painamatta, niin tulee kevainen linnunlaulu mieleen.