Jos tavalliset ihmiset kaipaavat musiikkia ja bandissa soittavat ja laulavat ovat innoissaan, CD:tä autoradiosta kuuntelevat tempautuvat mukaan parempaan meininkiin, mutta ammattimuusikot eivät kai ole erityisen onnellisia, niin oikea määrä musiikkia elämässä olisi joku tuollainen kiva hyvin sujuva musiikkiharrastus ja arkeen jonkin verran, aika paljonkin, jonkinlaista tunteidenmukaisuutta, elämänviisautta yms mitä musiikista haetaan.
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2014/02/tunteiden-viisauden-mukaan-elaminen.html
http://healthilymoral.blogspot.fi/2011/08/world-is-of-love.html
http://happinesstipsblog.blogspot.fi
ja ehkä joillekin tämäkin http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html ja http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html sekä
http://yksinaisille.blogspot.fi/2012/03/build-perfect-relationship.html
perjantai 15. toukokuuta 2015
maanantai 4. toukokuuta 2015
Maanantaina 4. toukokuuta 2015
Kuuntelin Rauli Badding Somerjoen laulua Laivat https://www.youtube.com/watch?v=8wVJ8gxvHcw , ja mietin, miten tuollaisia lauluja oppisi tekemään. Arvasin hänet lämpimämmästä maasta kotisin olevaksi ja sain omaan osaamiseeni yhdistelemällä tällaisen arvauksen:
Elämänkokemus soi tunnelmatajun ja tunteiden musiikkina, vaaleat tunnelmat korkeina ja tummat matalina sävelinä. Kylläisen lämpimän vapaahetken luppoajan pehmeys, tyynnyttävyys poistaa muistetusta kokemuksesta raakuuden (sävelmän pätkän sijasta kuvio kuin ajateltuna siis kaunis eheä kokonaisuus) ja yhdistää sen haaveiden tasoon, jolla tunteenomaisten mieltymysten mukaan valitut sanat tuovat miellyttävää tenhoavuutta. Syntyisiköhän näin jo laulunpätkä?
Jos ja kun Suomen ilmastoon tottuneet ja tervehenkisen luonnonrakkaat osaavat olla eheällä tavalla muulloikin, voi kai sävelmän saada aikaan jo paikan päällä, elämän keskellä tai muuten hyvänä hetkenä sen tarvitsematta olla luppoaikaa tai ruokaa mässäilemällä autettu. (Lämmittelyohjeita ja terveiden elämäntapojen ohjeita sekä vuodenaikojen elämisen ohjeita blogissani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi )
Mitä laulujen sanoista tiedän, niin ne ovat usein eri ihmisen kirjoittamia kuin kuka on säveltänyt laulun. Sanoja laaditaan siis etäämpää, osin hienon tenhoavan kirjoittamisen tuoman osaamisen varassa, osin oman lauluihin liittyvän viehtymyksen ja ihailun siivin. Sanoja laativa hahmottaa, mikä on laulussa hienoa tunteita koskettavan tenhoavaa haaveisiin liittyvää ja elämänviisasta ja kai etsii jotakin samantapaista kirjoituskokemuksestaan. Mutta laulu on puhekielisempi, ytimekkäämpi, arkisempi, tunteita koskettavampi, elämänviisaampi, vapaamuotoisempi, tunteenomaisia kliseitä ja elämänpiirin konkreettisia hienoja asioita koskettava.
Luulen, että jos sanoja lähtee etsimään, niin ensin tulee sekä kivaa tyyliä että epäonnistumisia. Se on kokemuksen puutetta ja ihan hyvä alku. Pitää vaalia hyvää henkeä ja erilaisina hetkinä (erityyppisellä meiningillä puuhattuaan) laatia erihenkisiä tai eritunnelmaisista näkökulmista sanoituksen kappaleita, mahdollisimman tenhoavvia. Niin sitten kun näin on kertynyt materiaalia ja taitoja, niin se toimii vähän kuin karttana siihen, että miten voisi onnistuneemmin sanoittaa eritunnelmaisia laulunpätkiä.
Elämänkokemus soi tunnelmatajun ja tunteiden musiikkina, vaaleat tunnelmat korkeina ja tummat matalina sävelinä. Kylläisen lämpimän vapaahetken luppoajan pehmeys, tyynnyttävyys poistaa muistetusta kokemuksesta raakuuden (sävelmän pätkän sijasta kuvio kuin ajateltuna siis kaunis eheä kokonaisuus) ja yhdistää sen haaveiden tasoon, jolla tunteenomaisten mieltymysten mukaan valitut sanat tuovat miellyttävää tenhoavuutta. Syntyisiköhän näin jo laulunpätkä?
Jos ja kun Suomen ilmastoon tottuneet ja tervehenkisen luonnonrakkaat osaavat olla eheällä tavalla muulloikin, voi kai sävelmän saada aikaan jo paikan päällä, elämän keskellä tai muuten hyvänä hetkenä sen tarvitsematta olla luppoaikaa tai ruokaa mässäilemällä autettu. (Lämmittelyohjeita ja terveiden elämäntapojen ohjeita sekä vuodenaikojen elämisen ohjeita blogissani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi )
Mitä laulujen sanoista tiedän, niin ne ovat usein eri ihmisen kirjoittamia kuin kuka on säveltänyt laulun. Sanoja laaditaan siis etäämpää, osin hienon tenhoavan kirjoittamisen tuoman osaamisen varassa, osin oman lauluihin liittyvän viehtymyksen ja ihailun siivin. Sanoja laativa hahmottaa, mikä on laulussa hienoa tunteita koskettavan tenhoavaa haaveisiin liittyvää ja elämänviisasta ja kai etsii jotakin samantapaista kirjoituskokemuksestaan. Mutta laulu on puhekielisempi, ytimekkäämpi, arkisempi, tunteita koskettavampi, elämänviisaampi, vapaamuotoisempi, tunteenomaisia kliseitä ja elämänpiirin konkreettisia hienoja asioita koskettava.
Luulen, että jos sanoja lähtee etsimään, niin ensin tulee sekä kivaa tyyliä että epäonnistumisia. Se on kokemuksen puutetta ja ihan hyvä alku. Pitää vaalia hyvää henkeä ja erilaisina hetkinä (erityyppisellä meiningillä puuhattuaan) laatia erihenkisiä tai eritunnelmaisista näkökulmista sanoituksen kappaleita, mahdollisimman tenhoavvia. Niin sitten kun näin on kertynyt materiaalia ja taitoja, niin se toimii vähän kuin karttana siihen, että miten voisi onnistuneemmin sanoittaa eritunnelmaisia laulunpätkiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)