Kun olen globaaleista kysymyksistä aina ollut harrastunut, niin kiehtovat nuo Euroviisut, mutten voi olla huomaamatta, ettei musiikillinen osaamiseni ole niin suurta asemaa salliva. Jos musiikki olisi alani joskus tulevaisuudessa, niin olisin kai jonkun sortin laulun- tai soitonopettajan luokkaa noin karkeasti, jos siis oppisin aika paljon lisää, sillä opetustaidot minulla ovat hyvät, lahjakkuuksillekin, ja opetusharrastuneisuutta on paljon enemmän kuin esiintymistaitoja joita ei melkein ollenkaan. Vapaa-ajanohjaus kiehtoisi työnä, mutta olisiko se pikemminkin liikunta ja luontoretkeily?
Tännä on Kalevalan päivä. Luin uutisista vanhasta runonlaulajasta.
"Luin tuota tämänpäiväistä runonlaulajajuttua. Ylimmäinen vanha kuva antoi kuvan runonlaulusta: oikeanpuolimmainen juttelee kuin ystävällinen lähelle tullut lintu ja mielenvire on linnunlauluntunnelmainen, siis linnunlaulun tunnelman ohjeekseen ottanut siinä, mistä löytää laulu ja sanat, sanoituksen muoto, ja syntynyt tyyli tuo mieleen venäläisen laulun, mieslaulajan laulamana niin kuin on monesti kuullut venäläisten laulajien laulavan. Vasemmanpuoleinen katsoo järjen vireestä käsin eikä ymmärrä, että miten lintu toimisi tässä mallina: mikä linnussa? Mutta linnulla on siis kommunikaatiotapa ja viisauden tyyppi, joka on tuosta vireestä, luontoympäristöstä ja käytännönläheisestä tervehenkisiä ikiaikaisia elementtejä sisältävästä elämäntavasta lähtöisin. Ja sitä varten siis pitäisi omaksua tunnelma, elää sentunnelmaisesti iahn niin kuin voi omaksua tietyn kielenkäyttötavan ja sen mukaisen katsantokannan jutellessaan, esim. epämuodollisen sosiaalisen (lähellä linnun kieltä) tai kaavamaisen johonkin ammattitarkoitukseen (etäällä, taitamaton, koska vain muutamia asioita huomioitu). Mutta arkijärkisempi sosiaalisempi vinkkeli on siis tunnelmallisempi ja siis soivempi ja hauskat ilmaisut ja vekkulit venkaukset, hupi ja hyöty yhtä aikaa, kommunikoivuus, viihtyminen ja asian kiinnostavuus löytyvät arkijärkisen sosiaalisen kielenkäytön tapaan tunnelmalliselta suunnalta, ihan niin kuin itselle tärkeää tunnetta muistaen ajateltu on näkövinkkeliltään kokonaisuutena vähän niin kuin laulu, ja sanat, jotka tekisivät oikeutta aiheelle,
olisivat tuntevat a viisaat, kuin laulun sanat."
28.6.2017 Jäin miettimään tuosta Kalevalan alusta tuota kohtaa, missä sanotaan
"
Lyökämme käsi kätehen, | |
sormet sormien lomahan, | |
lauloaksemme hyviä, | |
parahia pannaksemme, | |
kuulla noien kultaisien, | |
tietä mielitehtoisien, | |
nuorisossa nousevassa, | |
kansassa kasuavassa: |
että millä tavoin kädet. Niin kuulostaisi siltä, että kaksi vanhusta tms seisoo vierekkäin ja laittaa keskimmäisen käden luonnollisessa asennossa toisen kämmentä vasten ja siitä sormet ristiin kuin rukoillessa tuon toisen käden kanssa, eli siis kahden ihmisen sormet yhdessä. Siitä tulee samantapainen mielikuva runon sompailemisesta, sen laatimisesta ja lähestymistavan valinnasta kuin kirjastosta lainaamassani nuotissa Lauluja Lönnrotin ajoilta. Miettivät, miten kasvavalle polvell kertoa Kalevalaa, jonka suunnilleen muistaa, muttei ihan tarkkaan vaan tarvitsee itsekin osata laatia korkeatasoista tekstiä-
6. helmikuuta 2020
Voisikohan olla, että jos ovat istuneet "sormet sormien lomassa",niin jos olisikin ollut punaruskea männyn kaarnan pintakerroksen palanen pyöreine mahtavan näköisine hahmoineen kädessä ja toinen ei malttanut vaan halunnut viedä sen, että "anna minä", niin olisiko tulut upean näkemyksen palanen siitä ja toiselle tyuosta ja kenties useampi näkemys eri aiheista mutta vähän silleen kuin ihmisten taidot yleensäkin että kullakin eri aiheesta ja jos samasta niin jotenkin eri kohdasta ja erit yylillä kumminkin, niin voisiko se olla jotenkin tuota, että "sormet sormien lomassa" niin kuin näkemykset lomittain, niin kuin on luontevaa näkemykset sivistyksen avulla yhteen liittää.
Vähän niin kuin täysikasvuisen männyn käppyräiset punaiset oksat ovat samaan aikaan tuntevan ja tekevän tunnelmaiset niin, että katsoessa pääsee jotenkin jyvälle, että miten tuntevuus ja tekeminen voivat sopia yhteen, niin myös luonnon muut rakenteet, kai siksi, että ne ovat luonnolliset tavoitteita eli valoa kohti kasvamisen, olosuhteissa eli missä päin on valoa ja varjoa, ym, armoilla synnyttämiä,niin niissä on vapaamuotoinen tekeminen, kasvin kasvu, joka on ikiuaikaista ja tunteiden ja parhaan ymmärryksen mukaista, mutta niin,ettei joka tekijää jälkikäteen näe, ja elämänolosuhteet & järki sovitettu yhteen, ja niin ne sopivat malliksi moneen modernissakin maailmassa. Lisäksi niiden tunnelma on hyvä, mikä kielii toimivuudesta ja siitä, miten onnistuneita nuo ratkaisut ovat, ja niin niitä katsellessa saa jotenkin langanpäästä kiinni ja yltää ylemmäs kuin tavallisesti, parempaan laatuun. Luulisi, että eri luontoaiheista oppii eri asioita, esim. keväällä aluista ja nuoruudesta ja loppukesällä kypsyydestä, täydestä ymmärryksestä, syksyllä realismin vaatimuksista, niiden tyypistä ja talvella ihan vain elämisestä sivistyksen mukaan. Ja puun latva maasta katsottuna kertoo ideaaleista ja ikiaikaisuudesta ja alemmat oksat taa skäytännön elämästä, taimet nourten elämästä, jne.