Pe 28. heinä 2017 - omasta päästä tunnelman mukaan laulellen

En ole nyt niinlaulellut tai soittanut, kun on ollut kuuma auringonpuoleisessa asunnossani, mutta mietin, että saiskohan tuosta kevään laulamisesta ("Tunnelman inspiroima laulu") oman laulun sävellystaidon, kun on vahva tunnelma, ja siihen sitten kenties sanatkin, että mitä mieleen juolahtaa, ei runomittaa eikä samaa kaavaa mutta paikoitellen voi kyllä, milloin minkäkin laulukäsityksen tai runotyypin mukaan, vähän kuin lapsi loruilisi, jos siitä löytäisi heti sanat ainakin osaan sävelistä, jo laulellessaan. Joskus olen kokeillut, mutten nyt viime viikkoina, ja jotakin niin syntyy, mutteivät sanat niin osuvia, minuntyylisiäni ollenkaan, ja vaihtuu teemaa miten sattuu, mutta kai niin oppisi.
Niin sitä piti kirjoittamani, että pääsiskös tuosta siihen, että jos on tuttuja jossakin hienossa tapahtumassa ollut läsnä, niin kotiin tullessaan ja jälkeenpäin keroilisivat siitä lauluin, itse sävelletyin? Mutta kuinkas ne muistaisi? Kenties vieressä kulkenut muistaisi jotakin, että se oli vähän tähän tapaan ja sitten siinä oli se osuus, yms. Mutta mites siitä kehittyisi se, että musitaisimme tapahtumat musiikkina, oppisimme niistä sen myötä rikkaasti niin kuin musiikista hyvin voi, jos musiikki on hyvällaatuista? Olisiko se laulutavassa, äänen väreissä ja tuntevuudessa ihanteita kohtaan, kertoa omasta motivaatiostaan tuohon aihepiiriin eikä vain kokemuksesta, että olin siellä ja siellä?

Jos tuolleen joskus tekee mieli laulella, niin jos siitä videoisi jonkin värssyn ja sävelmän pätkän (sisäkuvaa niiden kanssa tai jotakin rakennettua, niin ei ole niin lättänän motivoitumattoman oloinen), missä on hyvä tunnelma, ja jatkaisi luontokuvaan ympäristöstä, etenkin kai jos on kukkia ja kaunista, niin saisiko siitä kivan onnitteluvideonpätkän, ainakin jos on luontoaiheiset sanat tms runoklisheemäistä, esim. kesämuistosta muulle vuodelle johonkin juhlapäivään?

Sanoista tulee kai runoklisheemäiset, jos koko ajan tavoittaa hienoimpaan, mikä tuon kokemuksen tyyppistä on. (Mutta silloin kai ne juuri sopisivat onnitteluvärssyyn tms, missä täysiä kymmeniä vuosiaan juhliva tms saa itse päättää, mitä hienoa tavoittelee, ikään kuin täydentää viestin oikein edulliseksi.) Sen sijaan tulisi tavoitella samaan aihepiiriin, sen koskettavimpiin osatekijöihin. Äsken kun olin kävelylläkoirieni kanssa, niin en ollut kovin laulutuulella, mutta aiheesta kirjoitettuani mietin sanoittamista ja tuotin jotakin tällaista jonkinaliseen säveleen:
on maa kaunis kulkea,
yli niittyjen kuljen vaan
mikä edelleen on runoklisheemäistä eikä oikein kuvaavaa kokemuksellekaan, mutat mainitsee sen päätekijöitä niin, että on helpompi muistaa kokemus, jos jälkikäteen sanoittaa sen uudelleen. Niinpä siinä kulkiessani kokeilin tuon värssyn ja kokemuksen muiston pohjalta muodostaa uusia sanoja, mistä tuli jotakin tällaista
On tunnelmallista askeltaa,
tienvarren heinät komeasti metsikön puita korostavat.
Mikä jo kuvastaa kokemustani, sen kiehtovuutta, joka sävelessäkin oli ideana, pääjuonteena, mutten sitten tiedä, kelpaisivatko ne laulun sanoiksi, ja mitä kävi sävelelle, oliko se ollenkaan kyllin tunnelmaan uppoutuen sävelletty - ja sitä paitsi se unohtui melkein heti, kun mietin sanoja. Toisaalta osuvat sanat olisivat auttaneet kokemuksen musitamisessa ja sitä kautta sävelmän muistelemisessa.
Jos nyt olettaa, että olis laulua tekemässä ja tuo olisi ohje laulu tunnelmasta, niin olisiko runebergmäinenr uno se, miten tuo laulu pitäisi sanoittaa? Mutten osaa laatia runebergmäisiä runoja, kyhäelmästäni tuli huono, kai siinä on männikön tunnelmaa plus puppua:
Käy ukkojen, mähikäisten ja kettujen luo,
hämärtyvän illan tunnelmaan peittyy maa.
No jaa, voi voi. Ei tuo oikein minuntyyliseni ole.

22.10.2017   Oiskohan näistä iloa vähälumisen tai lumettoman talven maissa: levittää elämänviisautta laajemmalle?

Viisaammaksi oppimisesta kirjoitin joskus tuollaisen ja lisäyskin on tavallaan viisaammaksi oppimisesta, http://einoleinopoems.blogspot.fi/2017/09/learning-wisdom.html