Luin lehdestä Muumi-televisiosarjan esittelyn ja siinä oli kuvakin, kovin kesäisen ja siirappisen oloinen, ei oikein tiennyt, oliko siinä tavoiteltu oikeaa suomalaista harmoniaa vai oliko kyse suomalaisten syömisestä. Mutta kumminkin siitä jäi jotenkin mieliteko säveltää ja hyräilin jotakin melodiaa siitä, miten aurinko kimmelsi puiden läpi kerrostalon ikkunasta katsottuna, ja toista siitä, miten tiaiset taloin viereisissä pienemmissä puissa ovat hienoja. Mutta se toi mieleen käsitykseni ruotsalaisesta tai Suomen ruotsinkielisestä sävelktä.sen tavasta: ikään kuin sokkona keroa itsestään. Ei se ole hyvä vaan vaarallista ja epätervettä, maalitrauluksi asettumista tai liian linssiluteena olemista, liian epäviisasta, mutta sopii kai televisio-ohjelman pätkiin, tunnelmaa luomaan. Mielestäni suomalainen sävellystapa taas ei ole epäviisas tuohon tapaan vaan on viisauden opettamista, terveistä ikiaikaisista elämäntavoista kertomista, jonkin sellaisen teeman valitsemista hyvin yleisellä tasolla monelle sopivasti kaikilel yhteisen elämänkokemuksen piiristä, ja kertomalla lauluna tuo teema, ei koko elämäntapaansa vaan tuo yleinen kaikille yhteiseksi hyvin sopiva viisaus vain. Joku ehkä olettaisi kertomisen ja opettamisen olevan lättänää,mutta soivuus ja elämänkokemuksen kiehtovuus ovat kai pitkälti jollei kokonaankin lähtöisin terveiden ikiaikaisten elämäntapojen mukaisuudesta, sen mukaisista osista elämänkokemuksessa, miikä on elämänviisauden ääni omassa luonnossammekin.
