12-vuotias aprikoosinvärinen kesikokoinen villakoirani Banjo nukutettiin eilen pois. Siltä oli uhattu poistaa kamala määrä hampaita, vaikkei se ollut valiurtellut suutaan, ja niin pyysin nukuttamaan sen pois, ettei moisia kamaluuksia pääsisi käymään. Se oli minun paras ystäväni ja perheeni. (Mietin tässä aiemmin, että ehkä syynä sen vainoamiseen oli paradigmanvaihdos eläinlääketieteessä parantamisaiheisen blogini myötä parantamisesta.blogspot.com . Blogin ohjeilla on kiva ilmapiiri ja paranee melkein hetyi, jso toimii, ihan vain lukemalla jo, eli helppo se oliis omaksua käyttöön, luulen.)
"Oon soittanu tänään aamulla kosketinsoittimella ja se oli kiva. Mikään
laulu ei tuntunut tavallusena versiona sopucan, mutta soitin Jätkän
humoan ja Kesäpäivä Kangesalalla vähän alakulousemmin ja
liontohenkusemmin, ideaaleja arvostaen, kuin tuuli huojuttaa puun oksia
ja niin oli kiva, jotenkin tervehenkistä. "
