Luin alkua tekstistä https://finland.fi/arts-culture/pop-rap-techno-and-yoik-festival-in-the-far-north-of-finland-spotlights-sami-music-culture-and-languages/ ja katsoin ekaa kuvaa, ja jotenkin tuli mueleeni, oliko joku joskys sanonut, mutta kun lappalaisilla ei ollut laulua ollenkaan, ryyppäsivät vain ja surkeää elämää, oliko itkua porua, eivät päösseet minnekään ja moni istui sisällä. Isäni piti lappalaisuudesta tai sen joistakin puolista, eikä hänkään laulanut koskaan, kerran sanoi vähän kuin pelleillen "kaksi mölyapinaa", muttei muuten ole koskaan kai laulanut, sanoi koulun laulukokeiden aikanaan olleen liian huonoja kokemuksia. Mutta hän siis piti luonnossa kulkemusesta ja osasi Suomen säitä, mutta oli jotenkin liian kokobaiskuvallinen, tuumien että miksi laulaja laulaa vain naiseman yhdestä kohdadta eikä koko maisemasta. Eli lappalaisten laulumahdollisuuksia ajatellen, olisiko hyvä laulaa luontomaiseman ja säiden tuomia mielenvireitä, vähän kuin säätaitoja äänensävyin, soinnuin yms, katseen kuertoa maisemassa, eskm männikön alla avaruuden tuntua ylös katsellessa ja lehvien/havujen tunnelmaa, sosiaalista tai kultturiperinteen kontekstia jossa kuljetaan esim mäntykankaalla jälkikasvun kanssa, yms, vähän kuin äänikuva säistä ja miljööstä.
