Pe 28. heinä 2017 - omasta päästä tunnelman mukaan laulellen

En ole nyt niinlaulellut tai soittanut, kun on ollut kuuma auringonpuoleisessa asunnossani, mutta mietin, että saiskohan tuosta kevään laulamisesta ("Tunnelman inspiroima laulu") oman laulun sävellystaidon, kun on vahva tunnelma, ja siihen sitten kenties sanatkin, että mitä mieleen juolahtaa, ei runomittaa eikä samaa kaavaa mutta paikoitellen voi kyllä, milloin minkäkin laulukäsityksen tai runotyypin mukaan, vähän kuin lapsi loruilisi, jos siitä löytäisi heti sanat ainakin osaan sävelistä, jo laulellessaan. Joskus olen kokeillut, mutten nyt viime viikkoina, ja jotakin niin syntyy, mutteivät sanat niin osuvia, minuntyylisiäni ollenkaan, ja vaihtuu teemaa miten sattuu, mutta kai niin oppisi.
Niin sitä piti kirjoittamani, että pääsiskös tuosta siihen, että jos on tuttuja jossakin hienossa tapahtumassa ollut läsnä, niin kotiin tullessaan ja jälkeenpäin keroilisivat siitä lauluin, itse sävelletyin? Mutta kuinkas ne muistaisi? Kenties vieressä kulkenut muistaisi jotakin, että se oli vähän tähän tapaan ja sitten siinä oli se osuus, yms. Mutta mites siitä kehittyisi se, että musitaisimme tapahtumat musiikkina, oppisimme niistä sen myötä rikkaasti niin kuin musiikista hyvin voi, jos musiikki on hyvällaatuista? Olisiko se laulutavassa, äänen väreissä ja tuntevuudessa ihanteita kohtaan, kertoa omasta motivaatiostaan tuohon aihepiiriin eikä vain kokemuksesta, että olin siellä ja siellä?

Jos tuolleen joskus tekee mieli laulella, niin jos siitä videoisi jonkin värssyn ja sävelmän pätkän (sisäkuvaa niiden kanssa tai jotakin rakennettua, niin ei ole niin lättänän motivoitumattoman oloinen), missä on hyvä tunnelma, ja jatkaisi luontokuvaan ympäristöstä, etenkin kai jos on kukkia ja kaunista, niin saisiko siitä kivan onnitteluvideonpätkän, ainakin jos on luontoaiheiset sanat tms runoklisheemäistä, esim. kesämuistosta muulle vuodelle johonkin juhlapäivään?

Sanoista tulee kai runoklisheemäiset, jos koko ajan tavoittaa hienoimpaan, mikä tuon kokemuksen tyyppistä on. (Mutta silloin kai ne juuri sopisivat onnitteluvärssyyn tms, missä täysiä kymmeniä vuosiaan juhliva tms saa itse päättää, mitä hienoa tavoittelee, ikään kuin täydentää viestin oikein edulliseksi.) Sen sijaan tulisi tavoitella samaan aihepiiriin, sen koskettavimpiin osatekijöihin. Äsken kun olin kävelylläkoirieni kanssa, niin en ollut kovin laulutuulella, mutta aiheesta kirjoitettuani mietin sanoittamista ja tuotin jotakin tällaista jonkinaliseen säveleen:
on maa kaunis kulkea,
yli niittyjen kuljen vaan
mikä edelleen on runoklisheemäistä eikä oikein kuvaavaa kokemuksellekaan, mutat mainitsee sen päätekijöitä niin, että on helpompi muistaa kokemus, jos jälkikäteen sanoittaa sen uudelleen. Niinpä siinä kulkiessani kokeilin tuon värssyn ja kokemuksen muiston pohjalta muodostaa uusia sanoja, mistä tuli jotakin tällaista
On tunnelmallista askeltaa,
tienvarren heinät komeasti metsikön puita korostavat.
Mikä jo kuvastaa kokemustani, sen kiehtovuutta, joka sävelessäkin oli ideana, pääjuonteena, mutten sitten tiedä, kelpaisivatko ne laulun sanoiksi, ja mitä kävi sävelelle, oliko se ollenkaan kyllin tunnelmaan uppoutuen sävelletty - ja sitä paitsi se unohtui melkein heti, kun mietin sanoja. Toisaalta osuvat sanat olisivat auttaneet kokemuksen musitamisessa ja sitä kautta sävelmän muistelemisessa.
Jos nyt olettaa, että olis laulua tekemässä ja tuo olisi ohje laulu tunnelmasta, niin olisiko runebergmäinenr uno se, miten tuo laulu pitäisi sanoittaa? Mutten osaa laatia runebergmäisiä runoja, kyhäelmästäni tuli huono, kai siinä on männikön tunnelmaa plus puppua:
Käy ukkojen, mähikäisten ja kettujen luo,
hämärtyvän illan tunnelmaan peittyy maa.
No jaa, voi voi. Ei tuo oikein minuntyyliseni ole.

22.10.2017   Oiskohan näistä iloa vähälumisen tai lumettoman talven maissa: levittää elämänviisautta laajemmalle?

Viisaammaksi oppimisesta kirjoitin joskus tuollaisen ja lisäyskin on tavallaan viisaammaksi oppimisesta, http://einoleinopoems.blogspot.fi/2017/09/learning-wisdom.html

Sibeliuksesta

Lainasin kirjastosta kirjan Tuusulanjärven taiteilijaelämää, missä siis mm Juhani Aholla, Järnefeltillä ja Sibeliuksella oli talonsa järven rannalla. Sibeliuksen Ainolan kuvissa silmääni pisti, että koti oli sisustettu kuin taiteen kuulijan musiikkielämystä varten, mm. ikkuna leveä ja matala ja sivuilla verhot edessä ja vain keskeltä auki vehreään luontoon: kuin ankeampaa elämää elävän musiikkikokemus voisi olla parhaimmillaan. Tai että tuolien tyyli toi mieleen orkesterimuusikot, jotka toivat musiikin kuulijoiden ulottuville, kuin Sibelius olisi vakavissaan miettinyt, miten nämä ammattilaiset saisi tuomaan hyvän musiikkielämyksen tavalliselle kansalle ja taiteen harrastajille. Pikkupöydällä oli rasia kuin huolettomasti laitettu kotoisa, kuin gramofoni ja päällä kolme taunua kuin postikortit ihan erilaisia kuin jonkun radiosta kuulemat kivat musiikkikappaleet. Ulkokuvasta näkyvät ikkunanpuitteet, sisimpänä valkoiset puitteet kuin varttuneemman hyvälaatuisuus, elämänviisaudet yms, niiden ympärillä tummat vuorilaudat kuin nuoremman väen perspektiivin ankeus ja matala taso, kuin rätsistyyppisen miehen, joka käyttää huonomman taitotason höysteenä ytyjä viisaan näkemyksen kimpaleita. Ja siinä ympärillä valkea talo kuin yhteiskunnan sivistynyt näkökulma, jota ihmiset tuppaavta mm lehdistä opiskelemaan ja rvoistamaan. No, en ole vielä pidemmälle lukenut, mutta tästä saa vaikutelman, ettei sävellystaito ollut sibeliuksen yksinomaa, vaan Sibelius erikoistui taideteosten muotoilemiseen suurelle kuulijakunnalle, joka koostui etenkin niistä nuoremmista, joille taide ja syvällinen viisaus olivat elämäntavalle edelleen etäisiä.
(Sisustamisesta tuli mieleeni sisustamisen taidosta kirjoittamani ohje http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html , vähän taiteilijakodin suuntaan olen siinä tavoitellut.)
(Elämänkokemuksen saamisesta soimaan olen kirjoittanut pitkästi http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html . Säveltämisen taito on tuosta tunnelmasävyjen musiikista vain aiheen tai muutaman poimimista kerrallaan siten kuin laulukin tms voi kuvata elämänkokemuksen eri puolia, ja esim. laulaen nauhurille, siitä soittimelle ja soittimelta helppo saada nuoteiksi.)

Tiistaina 13.6.2017

En le viime aikoina paljoa soitellut, jotenkin eivain ole tullut soiteltua, on ollut jotenkin lättänä fiilis. Mutta se tuli mieleeni kun tuossa kumminkin vähän soitin kosketinsoittimella, niin onkohan Kotimaani ompi Suomi, jota olen luullut vanhaksi kantelekappaleeksi, sittenlkin kuorossa laulettavaksi tarkoitettu, kuin väkijoukko jossakin tapahtumassa, kukin omalla äänellään, sointuisasti, hiukan hitaasti kuoron sointia kuulostellen, vähän niin kuin virsi?

Musiikin alan vaaroista

Savonlinnaan reilun puolen tusinaa vuotta sitten muutettuani on kai kesäisten oopperajuhlien vuoksi ollut paljon paremmat mahdollisuudet harrastaa musiikkia ja maalaamista, mutta toisaalta paikkakunnalla on ollut vaikutelma lukuisista murhista, jotka kai ainakin osin liittyvät juuri musiikin lieveilmiöihin. Olen oppinut, että musiikin alalla on monenlaisia ihmisiä.
Ensinnäkin on tavallinen kansa, joka laulaa ja soittaa omaksi ilokseen ja toivoo moni heistä kehittyvänsä ammattilailajaksi tai soittajaksi, kenties lauluntekijäksi. He ovat se perustyyppi, jolle musiikkimaailma on kai säädetty, kovin kiltti ja oikeassa verrattuna siihen, mitä heidän tilalleen tulleet muut ovat.
Sitten on kaavamaisesti perässä toistavia kurssia käyviä, jotka haluaisivat tehdä jotakin kaunista ja arvostettua mutta joilla ei itsellään tunnu olevan taipumusta pitää musiikista niin kovin, ovat jotenkin epäviisaampia kuin ihmiset yleensä, koululaismaisempia, kenties ilkeileviä.
Sitten on niitä, joiden vanhemmat ovat musiikki- tunne- taide- elämänviisaus- yms harrastuneita ja jotka oppivat musiikin näkövinkkelin kotonaan ja ovat taitavia musiikissa ym taiteissa mutta vailla sitä tavallista näkövinkkeliä, josta kansan kaipuu musiikkiin ja parempaan elämään kumpuaa. He voivat myös olla pottuuntuneita pakkoon olla tekemisissä musiikin kansa tai vaikka sisaruksensa musiikkimaun kanssa ja haluta vallata nuo alat pois olemasta, kun ne ovat niin ärsyttäviä. Ja silloin sisaruksen musiikkimakua edustava ihan kiltti laulaja tms voi tulla jossakin murhatuksi, ja toki etenkin bändiin pyrkijä, joka ei ole niin tunnettu, voi niitä monta napsia pois.
Sitten on ammattinäyttelijöitä yms niin paljon näytteleväisiä, jotka haluavat esiintyä, asemaa, tuurata, peitellä sitä, että minkä näköisiä ja taitoisia näyttelijät ovat tavallisempiin ihmisiin verrattuna, esim.musiikin alan ihmisiin. Hämätä ihmisten sosiaalista silmää ja tehdä monta murhaa jossakin ilman, että näkyy, esim. savulla yleisön jostakin.
Sitten on ulkomaalaisia, jotka ovat niin kaukana kotimaastaan, etteivät oikein tajua kulttuurista mitään mutta matkivat kyllä, ja ajan myötä matkivat tosi etevästi ja hämäävästi kaikenlaisia tavallisia piirteitä, ja niin oppivat esiintymistäkin ja musiikkia helpommin jotenkin arkeen nähden erilaisesta vinkkelistä kuin tavallinen kansa. He eivät välttämättä osaa arvostaa kulttuurin hienouksia ollenkaan vaan voisivat huoleta tuhota sen taidot,a rvot, siinä maassa tarvittavat piirteet, jopa murhata koko kansan, esim. siksi että ilmastonvaihdoksen vuoksi tarvitsevat valtavasti tuhtia ruokaa, esim. noita harmittavan erilaisia joista aina on rasitetta: kansaa itseään.
Ja sittenon tyhmiä, joillekaikki vaikuttaa hienolta ja niin musiikkikin tenhoavalta.
Ja sitten on hienouksia tavoittelevia, joilta perustaso puuttuu, ja jotka yleensä ovat kovin pahentuneita.
Ja on pahantekijöitä jotka haluavat kiipiä eri lokeroon kuin millaisia ovat, ja tuhota tuon eri lokeron luonnolliset harrastajat & ammattilaiset.
Tästä saisi sen vaikutelman, että jotkin musiikkitapahtumat voivat olla surmanloukkuja, etenkint ulee mieleen Euroviisut - vai miksi ne vaikuttavat niin ei-eurooppalaisilta ja niin erilaisilta kuin eurooppalainen musiikkimaku ja taitotaso?

Tunnelman inspiroima laulu

 5.5.2017 Nyt kun puihin ja pensaisiin on tulossa lehdet, niin Euroviisujen sijasta tuntuu, että luonto kaipaa jotenkin sitä, että ihmiset laulaisivat, kenties tähän tapaan, vähän kuin mökillä tai vapaamuotoisessa kuorossa tai kotona laulellen, sellaista mikä tuntuu hetkeen sopivan.

29.4.2017
Tällanen muutaman vuoden takainen suurin piirtein osaamani laulutaito tuli tänä aamuna mieleeni, kun ruoho oli jo useimmin paikoin vihreää, aurinko paistoi, linnut lauloivat ja viherkasvit ikkunallani tekivät vehreyden tuntua, oli kesän tapaan utuisaa tunnelmallisuutta ilmassa. Niin kun tuon mielialan mukana tuli mieleeni suurin piirtein osaamani sävelmä tai jotakin sentapaista, niin lauloin sen tunnelman kiehtovuuksia kuvastelevalla lauluäänellä, kuin kujerrus tai jodlaus tai säveltäminen, jonkinlainen tunnelman mukaisen äänen tuottaminen, ei kaavamaisesti laulaen vaan soivin kohdin laulaen tunnelman värejä painottaen, vähän kuin erivahvuisista palasista koostaen, jotenkin kamalan luonnollinen laulu ja tunnelmallinen, vähän kuin se, mitä säveltäjä sävelmällään tavoittelee: että on hetki, jolla on sellainen tunnelma mutta rikkaammin, ja sen sitten laulaa luonnostaan, ei la-la-laa tms kuin nuoteista vaan siltä kohden kun tunnelma koskettaa itseä, kiehtoo tuollainen kokemus, mutta jotenkin yleisellä tasolla, että muitakin voisi kiehtoa eikä jotenkin henkilökohtaisen elämän mörinänä.
Muutama vuosi sitten, taisi olla keväällä 2012, onnistuin säveltämään laulua tuohon tapaan, kovin oli kaunista, mutta jotenkin hukkasin sen siihen, kun hain nauhuria, enkä sitten sen jälkeen ole niin paljoa laulanut tai säveltänyt. Taisin yltää silloin haaveideni tasalle.
Tuo laulutaito tulee siitä, kun yrittää oppia laajempaa ilmaisua, että voi laulaa tunteikkaasti näin tai tuollaista laulua noin, tai tunnelmallisesti, vaikuttavasti tai mitä nyt onkaan, monenlaisia värejä äänessä, monenelaisia tapoja lähestyä laulua ihan omana itsenään, onhan elämän hetkiä, henkiä ja lauluja monia erilaisia. Niin siitä kirjosta sitten kun poimii hetken mukaan, mutta vähän kuin tuulen mukana osin hä'ipyvä laulu, ei tasapaksu, niin tulee hetken sävyjä kuvattua, ei vain äänensävyissä vaan ihan laulutaidollakin, jotenkin luonnostaan.

9.5.2017   Is singing spring one big idea in having Eurovisionsong contest in the spring? Here one could learn that skill of singing spring. It is good to have skilled models, but everybody singing sring in their own circles is the point.
I have written about living wisely the seasons in Finland (fromover +30C summer time hot days to some -30C winter timeä's coldest mornings) at http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html

Here is my translation of the above:
Song inspired by the moment's atmosphere
Now that trees and bushes are getting their leaves, instead of Eurovision song contest, I feel that the nature would somehow long for humans too to sing, maybe like this, a little bit like on the summer cottage or an freely organized choir or singing at home, like feels to suit the moment.
29.4.2017 A singing skill from a few years ago came to my mind today morning, when grass was most places already green, sun was shining, birds sang and the green plants on my window created a feel of green, there was like the summer time a haze like atmosphere in the air. So with that atmosphere came to my mind a tune that I roughly knew, or something in the direction, so I sang it in a way that emphasized the fascination of the atmosphere, like doves or yodling(?) of the Alps or composing, creating sound like the atmosphere, not according to rigid forms but singing especially the parts that are musical, emphasizing the atmoshphere tones, like assembling from pieces of different strenght, somehow a very natural song and atmospheric, a little bit like what a composer seeks for with his/her tune: a moment with such an atmosphere but richer one, and then singing it naturally, not la-la-laa or the like as if from notes but instead from the places that the atmosphere touches oneself, one is fascinated by such an experience, but somehow on a general level and not a murmur of personal life.
This singing skill comes from trying to learn wider expression to be able to sing emotionally like this or a song like that or with a clear atmosphere, impressively or whatever, many kinds of colours in voice, many ways to approach song as one oneself is naturally, since there are moments in life, spirits and many different songs. So when one then picks from that spectrum according to the moment, but somewhat like song being partly carried away by the wind, not of even strenght, one manages to describe the atmosphere tones of the moment, not only in tones of voice but also with singing skills, somehow naturally.

(19.6.2017   When I was younger, someone was said to have claimed that if Finns would agree, Eurovision song contest victory would always come to Finland, or at least Eurovision song contest would be always kept in Finland if Finns would agree, but Finns typically think that it would be good to keep Eurovision song contest in varying countries. We Finns have a culture which values greatly healthy natural ages old ways of living and has wisdom about them and a traditional culture that lays much weight on them. Such ways of living make life sing, musical in atmosphere tones and feelings. I wrote some 260 advices about healthy natural ways of living (in Finnish http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html ) and translated this far some 110 of them to English http://finnishskills.blogspot.fi/2015/11/healthy-ways-of-living.html . Aren't these much a reason to keep Eurovision song contests in Finland?But would Finns then want to have also a "World Vision Song Fair" or something like that? A deeply moral, globally conscious one, I mean. But would it bring too many travellers? In Finland it is difficult to copy spring time things from warmer countries, but life in cold is tougher, so it demands more skills and makes propably things easier for foreigners watching it in tv.
But there have been problems with the Eurovision representative competition in Finland, but are those a consequence of alowing Swedish style, for example Swedish speaking Finnish style and their lack of moral, instead of demanding the song to be Finnish that means Finnish speaking Finnish main culture of Finland.)

12. February 2019   I have felt many years that Eurovision song contest does to spring what cutting a tree does to the tree: it is for a while in the sight but at the same time it is lost forever while before it was always there for people, birds etc to enjoy. The sma eI feel happens when someone who is not fond of things with good spirit talks about such and claimes that it is gnomes, small knee-high men or the like: it just destroys the thing that was too supttle, yet a thing to value. But Finns have a tendency tp question tales like gnomes and at the same time find rational alternatives with good spirit that bot replace the tale and support things like that in the modern life, support their fascination like things.  My text about gnome like fascination in modern life http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html

10. March 2019   Birds singing spring is an important part of spring. I have written at lenght about living wisely the four seasons, please see http://finnishskills.blogspot.com/2014/11/living-with-seasons.html .

30th April 2019   I sometimes wonder if people search for that Eurovision clishee like view of the Eurovision Song Contest, of it's style. But I guess that it isn't any country's view but instead the atmosphere of a sunny day in spring when there isn't much green yet. Such landscape is so near what in work and studies ought to be repaired by music, so that is why it is seen as being good for the Eurovision Song Contest.

15th of March 2020   An easy way to write down the melodies, but I am not sure if iut is right: https://composingmelodies.blogspot.com/2019/11/about-plotting-down-melodies.html

Sävelmän ja värisevän lauluäänen löytämisestä laulaessa

Vaikkei olisi niin hyvä laulamaan, niin kun kuulostelee tunteitaan, että missä on tunteilla omaanäkemystä, omaa tunteiden viisautta ja missä samalla olisi ikään kuin laulun sävelmän teemaa, niin niiltä kohdin laulaessa tuntuisi löytyvän sävelmä tai jotakin aika lailla sinne päin ja kaunista sekä väriseväntyyppinen lauluääni, kaunis tunteva ja omaan senhetkiseen mielialaan sopiva.

1.10.2016 - Paljon harjoitelleillekin tekemisen tenhoa ja elämänmakuisuutta

"197. Yleensä, kun on jossakin taidossa tai jonkun tyypin taidoissa harjoittelun myötä kasvanut oikein tatavaksi, paljon taitavammaksi kuin useimmat niissä, niin noiden asioiden harrastaminen lätistää elämää, kun muut ovat niissä ulkoa lukeneita ja ylipäätään meiningin taso jää liian alas ollakseen kiinnostava ja elintilaa tuova. Silloin ei kannata harrastaa niitä paljoa eikä tiiviisti tyhdessä muiden kanssa vaan elämänlaatunsa parantamiseksi ja lähestymistapansa tervehenkistämiseksi harrastaa paljon jotakin itseä kiehtovaa, missä viihtyy kovin hyvin muttei ole niin taitava vaan saa yrittää tosissaan, tehdä omalla tavallaan ja kommunikoida ihan tavallisesti muiden kanssa ja se on kiehtovaa ja antoisaa niin. Silloin omat taidot ovat ikään kuin persoonallisuutta, kipinää, näkemyksellisyyttä, lahjakkuuttakin (asioiss ylipäätään) eivätkä jokin suoritus."
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

Maanantaina 22. elokuuta 2016

Tämän päivän Itä-Savo-lehdessä oli Euroviisuista ja Uuden Musiikin Kilpailusta, jossa Euroviisu-edustaja valitaan. Jäin tuota miettimään, että tavallaan hienoa, mutta haluanko haaveissanikaan tavoitella moista musiikin saralla, kun kerran olen jo kirjoittanut paljon omasta osaamisestani ja musiikkitähti on tavallaan mainos, että "hei, minulta olisi paljon opittavaa". Ja minun kohdallani on sekin, että kun kirjoitin siitä, miten tietokoneille voisi laatia tunteet ( ja järjen ja moraalin) tai siis tietokoneet nähdä tunteville rinnasteisina niin että ihmisetja elolliset olennot ylipäätään saisivat olla vapaasti tuntevia, ks. http://feelingcomputers.blogspot.fi/2011/08/far-future-with-computers-what-will.html , niin kai jo sain sillä suunnalla jotakin aikaan, tosin filosofiaa. Niin että mietin ettö oliko se tarpeeksi olla nätti nuori nainen jonkin aikaa, ehkä pari vuotta. Mutten ajatellut sitä niin vaan hyvänä tapana elää, jonka olisin halunnut jakaa muillekin. Kai musiikin saralla on sama: miksi nimetä ihmisiä tähdiksi, kun se tavallaan tekee heidän taidoistaan arkeen sopimattomiksi luokitellut, kun kaikki haluaisivat oppia musikaalisuutta ja elämäntaitoja arkeensa, ja tähteyden sijasta elää rikkaampaa elämää, jossa ihmeeliset asiat olisivat mahdollisia ja osa arkea, yhteisön elämän virtaa, tähden sijasta oppia harrastusryhmän vetäjältä taitoja, jotka saa täysimääräisesti oman arkensa osiksi ilman että joutuu tinkimään omasta tyylistä tai elämänviisaudesta enempää kuin asioiden tekeminen yleensä vaikuttaa, ja että muutkin osaisivat, olisi yhteinen kieli. Jos joku ei-niin-musikaalinen haluaisi säveltää kappaleen Euroviisuihin, niin eikö hän halua saavuttaa jotakin suurta, tuntevaa, elämänviisasta, maailmassa merkityksellistä, joitakin ihmisiä koskettavaa, sellaista millä on merkitystä elämässä - ja mieluusti jakaa sen elämäntapana ympäristönsä kanssa, upota sen vuohon, eikä jättää yksittäiseksi saavutukseksi.

16. elokuuta 2016 - Harmonisesti yhteen soiva kuoro

"Laulaessa ei ole yhtä hyvä laulaa nuottien mukaan kuin oman musiikintajunsa: mikä on laulun henki, retkilaulun tenho, kuoron yhteensoivuus. Sovita oma laulu- ja musiikin tenho -mielikuvasi yhteen muiden laulun soinnin ja heidän musiikki-ideaaliensa kanssa, niin kuin kuulet ne heidän laulustaan, ja laula pikemminkin tunnelmaa, musiikkimaisuutta kuin yksittäisiä sävelkulkuja nuottien mukaan, niin laulu soi kauniimmin ideaalit oppaana eikä menneiden takeltlujen muiston varassa."
Katso http://eraopasaihe.blogspot.fi/2016/08/laulua-nuotiolla.html

Vanha sähköposti - Kuurojen musiikki

Elämän musiikkia kuuroille

  

	20. huhtikuuta 2008 klo 11.16
"Hei! Olen hyvin kuuleva ihminen, jolle kuulo ei ole keskeisessä asemassa elämässä vaan elekielinen kommunikaatio ihmisille ja eläimille luonnollisimpaan tapaan tunnelmasävyin jne. Tulin katsoneeksi videota, jossa kuurot viittoilivat. Huomasin, että niissä kohdin, joissa he eläytyivät sanomaansa, oli viitonnassa inspiraation tuntu, toisin kuin kirjoitetun kielen omaisesti viitottaessa. Kirjoitustaitohan lättänöittää kielenkäytön vieden siitä tunnelmasävyt pois. Mietin, että olisikohan kuuroille mahdollista noin saavutaa ihmiselle luonnollinen eleviestintä - ei tehdyin vaan tunnetuin, tunteesta ja tunnelmasta nousevin luonnollisin elein - ja sitä kautta rikkaampi sosiallinen elämä kuin useimmilla kuulevilla. Olen myös joskus tuntenut elämänkokemukseni kehossani laulavan tuntemuksina - ei korvin kuultavina vaan rikkaina tunnelmasävyinä. Se lienee säveltämisen taidon perusta - uskomattoman rikastuttava kokemus ja kuuroillekin mahdollinen: ks. videoni aiheesta internetsivulla www.youtube.com/khtervola: Experience life as a song! Toivottavasti tästä on iloa kuuroille, vaikka taidon oppiminen olisikin iso urakka. Ainahan kannattaa yrittää... Yst. terveisin Hannele Tervola" Olikohan Suomen Euroviisukarsinnassa, jossa jonakin vuonna, kai myöhemmin, oli kuurojen musiikkia kappale, viitottu. Kuurojen liitosta tms sai tilata Kuurojen musiikki -DVD:tä. Kiehtovaa! Jotenkin on huojentavaa, että kuuroillakin on musiikkia. Aiemmin kuulin monesti, ettei kuuroja useinkaan häiritse niinkään kuurous kuin musiikin menettäminen. Aika paljon sosiaalisuudesta sujuu kuulemma elekielellä. Tuli tuosta musiikin puuttumisesta mieleeni aiempi tämän blogin kohta laulutaidottomille musiikin oppimisesta http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2015/07/maanantaina-13-heinakuuta-2015.html . Blogin alussa musikaalisemmaksi oppimisesta myös. * * * 13th of February 2024   Something of a music like experience of life at LearnTalents.BlogSpot.com/2023/09 . There is also a booklet about a singing experience of life at MiracleLikeNature.BlogSpot.com . Relaxed and lively wide neck and shoulders area often seems to return hearing ability to many, livelily sensitive to the envuronment, lije meditatiln, with the sense of sight and atmosphere tones too, reactively alive in a sensitive way also with the wider environment.

Sibelius, ohje

Sibeliuksen syntymän 150-vuotispäivänä viime vuoden joulukuun kahdeksas
kuuntelin radiosta Sibeliuksen musiikkia ja tein tällaiste muistiinpanot:
"* laajempi ympäristö ajateltu
* toimelias liikunnalliseen tapaan
* tunteva sitä ja elämänsisältöä kohtaan
* käytännöllinen ajattelu
* luonnollinen käytännön elinympäristö käytännön askareineen"

Tänään kirjoitin tällaisen:
"Kesän alussa aprikoosinväristä keskikokoista villakoiraani Banjoa trimmatessa tulin miettineeksi, miten opettaa Sibeliuksen musiikin tyyppistä musiikkinäkemystä lähinnä suomalaisille, hiukan myös ulkomaalaisille. Tänään mietin Sibelius-tyylisten kampausten leikkaamista erilaisille ihmisille, musiikin opettamista niin. Ja niin aihe nousi taas pinnalle.
Kohta yksi on luonto ja vuodenajat, joista etenkin maisemat, pikkulinnut (esim. tiaiset) ja säät. Miten luontokontakti ja ulkoilu soivat. Miten vuodenajat ovat profound, syvällisiä ja maisema myös. Miten terveet elämäntavat saavat elämänkokemuksen soimaan.
Lähteä maisemaan, ottamaan kontaktia maisemaan. Tulla viileyden stoppaamaksi tuossa yrityksessä: huomio vuodenaikoihin, säihin, säiden vaatimuksiin, elämisentapojen säätelyyn lämpötilojen yms mukaan -> soiva elämä, maisema profound, elinympäristö maisemassa -> reaaliteetit soivat ja ovat profound, tervettä ikiaikaista elämää, myös ympäristön osalta, kukin asia löytää luonnollisen ikiaikaisen tervehenkisen tuntevan paikkansa kokonaisuudessa kuin parhaan järjen mukaan, kuin metsämaisemaa katsellessa miettiessä.
Löytää itsestään soivuus, tunnelmatajuinen sosiaalisuus, joka on liikunnallinen ja nopsa & kätevä. Löytää lisäksi mm pikkulintujen kautta/avulla musiikin maailma."

Vuiodenajoista kirjoitin pitkästi http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

* * *

21.3.2017   Selventäisiköhän käsitystä luonnon syvällisyydestä kirjoitukseni Kalevalan Joukahaisesta: http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/09/kalevala-ja-taito-ja-tunteet.html ?

Sunnuntaina 3. heinäkuuta 2016

Ostin9. kesäkuuta F-musiikin verkkokaupasta punaisen Diamond Head -ukulele, jossa on musta otelauta. Postissa se tuli seuraavana päivänä. Sen kielet olivat kamalan lösällä, mutta ääni jotenkin tunteva. Viritin sen ylemmäs, niin se oli enää arkisen tunteva ja nätti ääni oktaavia ylempänä oli enemmän kauneusaistillinen kuin niin selvästi tunteva. Silti sillä kai korkealle viritettynä olisi kivempi soitella. Mutten sitten tiedä, onko se liian vantaalaisen tyylinen, jotta sillä oppisin soittamaan enkä cvain hylkäisi kapistusta toimimattomana. Lila ukuleleni tuntuu välistä liian uskonnollisen tyyliseltä, jotta sillä kehtaisin soitella, mutta ukulelen ääni onkiva ja hinta niitä alhaisimpia ja lisäksi ukulelella voi soittaa hiljaa kerrostalossa. Tänään on paljon ukkosta, mietin, olinko unohtanut mainita jotain, joten tämä siksi, vaikken ole oppinut soittelemaan. Ukulelen hinta posteineen oli vajaat 40e, mutta kauniimmin vanha 80e Elvis Presley Romantic -ukuleleni soi ja taitaa olla kovin taiten tehty.

Sunnuntaina 10. heinäkuuta 2016   En ole saanut punaisesta ukulelesta kivaa änntä ja se soi helposti liian lujalla äänellä naapureita ajatellen. Ja niin kokeilin lilaa Elvis Presöey -ukuleleani ja se soi kyllä paljon kauniimmin! Kannattaisi siis soitella sillä, jos on ok soitella lilalla soittimella. Ero äänissä on suuri.

Maanantaina 16. toukokuuta 2016

Mites tän laulun sanat meni, Helsingissä lapsena opin:
Onko vastahasi koskaan tiellä pitkässäristen (Venäjä, osaa jo mutta koulun perspektiivissä edelleen? (puuttuuko kirjallisuutta, jonka tuella jatkaa monialaisemmaksi, omalla ymmärryksellä - olisiko esim. suomalaisesta kirjallisuudesta (harrastekirjat, kauniit arvot, yms) siihen iloa vai vaikuttaako Aasian läheisyys toisin?) tullut vastaan länkisäärimies ja vaimo länkisäärinen (Savo/Suomi, onnihakuinen, omia teitään ymmärryksessään ja elämässään kulkeva)? Onko vastahasi koskaan tiellä vääräsääristen (Ruotsi(sääret kai kulttuurin teoriaperspektiivin mukaan eikä omia teitä)) tullut koukkopolvimies ja nainen koukkupolvinen (ruotsinkieliset suomalaiset - vai onko lappalaiset??, lukemisesta paljon pitävä, istuu liikaa sisällä) ?

Tää ei taida niin musiikkiin liittyä, mutta miten tuollaisia piirteitä sitten voi oppia tunnistamaan ja ymmärtämään? Kai lähinnä sellaiset ihmiset oppivat niitä, jotka elävät tuon ryhmän (tai esim. musiikki-idolin harrastaessaan sentyyppistä musiikkia) tavallan jonkin aikaa, vaikkapa kuukauden tai puoli vuotta, ja huomaavat sitten noita piirteitä itsessään silloin tai sitä aikaa elävästi muistellessa, sen vinkkeliä ja elämäntapaa käyttäessä, ja samalla sen, miten niistä luonnostaan seuraa tiettyjä noille ihmisille tyypillisiä ulkonäköpiirteitä ihan vain noiden elämäntavan puolien ilmausina, esim. kuivuuden tai eläväisyyden tai tietyntyyppisen sovinnollisuuden tai minkä piirteen onkaan, eivät ne ole mitenkään kumma hahmo sille elämäntavalle ja sen ilmenemiselle luonteenlaatuna, vaikka omalle alkuperäiselle tyylille ja elämäntavalle olivat jotakin vierasta, erilaista, hahmottumatonta.

Perjantaina 8. huhtikuuta 2016 - Nuottien lukeminen kuin sävelmä

Joskus nuorempana yhtenä haaveenani oli oppia joskus vielä lukemaan nuotteja niin, että jo nuoteista saisin kuvan siitä, millainen tuo sävelmä tai laulu on, ikään kuin se soisi musiikkina korvissani. Nyt minulla on jo jonkinlainen ote tuosta taidosta. Se tuntuu perustuvans iihen, että on lähiaikoina soittanut paljon nuoteista, mieluusti jotakin samantapaista, niin että sävelkorkeudet tuntuvat tutuilta, samoin melodiakuviot eli siis sävelkorkeuksien vaihtelut tyyliin suunnilleen samassa vai muutama samassa ja sitten hyppäyksenomaisesti alaspäin tuolle korkeudelle, niin osaan sitten tyylin perusteella arvioida, että millainen sävelmä, esim. että mihin tapaan melodia soi ikään kuin sävel säveleltä tarkasteltuna ja myös rytmikuvio, jos olen lähiaikoina soittanut samanrytmisiä tahteja, niin miten niiden perusteella soi ja miten niihin vertautuu jatkoltaan, onko vaikka hitaampi tai eläväisempi, ja mihin elämänalueisiin, tunne-elämän puoliin yms nuo sävelkorkeudet, melodianpätkät, rytmit ja rytmin vaihtelut liittyvät.

Torstaina 24. maaliskuuta 2016 - Musiikkimainen elämäntapa

Kirjoitukseeni terveistä elämäntavoista lisäsin tässä jokin aika sitten tällaisen:

"125. Esikuvista ja taidoista mallia ottaessa, ollessa sosiaalinen ja keskustellessa toinen mainitsee yleensä vain yksittäisiä asioita ja asioiden puolia muodollisemmalla etäisyyttä olettavalla tyylillä. Ei ole hyvä ottaa noita asioita liian lähelle, vaikka olisi kovin motivoitunut oppimaan niistä tai ymmärtämään täydesti, sillä ne eivät ole lähietäisyydelle tarkoitettuja vaan etäämmäs tarkoitettuja. Lisäksi ne eivät ole koko asia, eivät koko viesti, vaan sinun oletetaan elävän elämääsi tervehenkisesti ja mitä siinä koet ja havaitset, on osa sitä maisemakuvaa, johon he viittaavat. Esim. tunteikas kappale ei ole vain yhtä tunnetta kuvaava vaan joidenkin aikojen elämänmeininkiä, usein sen yleiskuvaa, isointa virtaa pääpiirteissään, eli olettaa sinun elämänkokemuksesi osaksi laulumielikuvaasi ja sitä, miten tuollaisten tunteiden kanssa elät, esim. 1/5 laulua ja 4/5 arkea kokemuksellisessa rikkaudessaan. Vastaavasti taidot yleensä vaativat oman arkijärkesi ja tervehenkisen elämäntapasi perusvirran tuekseen."
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

("118. Varmaankin olen kirjoittanut liian vähän moraalin tärkeydestä. Kaavamaisesti noudatettuna ulkoa luettuna se vain ratkoo valtavan määrän ongelmia, mutta jos on tervehenkinen moraalinen missio elämässä ja sillä myös tervehenkinen toteutus, niin se tuo paljon elämänsisältöä ja elämää jotenkin sellaiselle tolalle kuin sen kuuluisi ollakin. Esim. töiden tehtävä on kai tehdä jotakin tähdellistä maailmassa, jotakin, mikä tekee maailman paremmaksi elää. "


111. Omassa ja tuttujeni elämässä olen huomannut, että elämänlaadun kannalta on kamalan tärkeää, että työ, harrastukset ja opinnot ovat itsetarkoituksia ja tekemisenä kiehtovia eivätkä vain rahan tai tavan tai toisten neuvon tai pakon vuoksi tehtyjä.

109. Näyttäisi olevan väliä sillä, onko eheä pitäessään taukoa tekemättä kummemmin mitään vai eheä toimeliaisuuden keskellä. Päivittäisessä elämässä ja terveissä elämäntavoissa on monenlaista aktiivista tekemistä ja on tärkeää, että tulee niiden kanssa toimeen, viihtyy ja on eheä niitä tehdessään. Eheys toiminnan keskellä on samantapaista kuin jos polkupyöräillessäsi pidät muutaman polkaisun taukoa ja pyörä kulkee itsestään, niin on virikkeitä ja toimeliaisuutta ja samalla on keveän helppoa eheyttä ja tunnelmallisuutta. Jos teet samoin mutta poljet hyväntuulisesti, niin tehtävä on helppo ja juuri riittävä helppous ja miellyttävyys, luontevuus ja tunteidenmukaisuus tuo eheyttä toiminnan keskelle. Tai jollet ole senkään vertaa liikunnallinen, niin kuin sightseeing laivan kääntyessä on virikkeitä ja viihtymistä yhtä aikaa. Ehkä ero mitään tekemättä eheään onkin siinä, miten hahmottaa nuo hetket: kuulosteleeko kropan tottumista lämpötilanvaihdoksiin ulkoa sisälle tultua ja miettii pitäisikö haukata jotakin vai lösiikö vain ja on edes huomaamatta, miten kroppa reagoi, vaikka juuri kroppa sanoi, että nyt taukoa, kun on lämpötilanvaihdokseen totuttelun aika. Eli toinen on aktiivinen ja toinen pasiivinen samoissa tekemisissä ja aktiivisuus luo tietä tulla aktiivisuuden kanssa laajemmin elämässään toimeen ja passiiivisuus taas tekee toimeliaisuudesta takeltelevaa ja epämiellyttävää.

103. Rakkauksia on hyvä olla elämässä, mutta arkea on usein parempi ohjata sen mukaan, mikä on kivaa eikä välttämättä rakasta, koska kiva juttu voi olla kiva tällä kertaa ja kohta taas voi vaihtaa mielensä tai ensi kerralla ei mutta sitten joskus taas kyllä sekä mielialojen että tekemisen hienoisten vaihteluiden ja muun elämän menojen mukaan. Eli voi tarttua hetkeen, ei ole sidottu kaavaan, ei epäonnistumisiin, mutta hyvät asiat voi vapaamuotoisesti sukkelasti poimia elämänsä parannukseksi ilman, että muusta elämästä tarvitsisi sen vuoksi tinkiä.

99. Asiat ja ihmiset tarvitsevat etäisyyttä. Sinun on lähestyttävä niitä uusin avoimin mielin, rojahtamatta niiden niskaan, käytettävä niitä ikään kuin assosiaatioiden lähteinä löytääksesi oman tiesi, hetki hetkeltä uusiutuvan. Silloin ne kipinöivät elämässäsi eivätkä dumppaa sinua muottiin, jossa ei ole tilaa omalle itsellesi tai oikealle näkemyksellisyydelle, tervehenkisyydelle. Tämä kysyy vapautta ja vapauden käytännön edellytys on hyvä moraali, esim. "Elä ja anna toisten elää"-ohjeen noudattaminen kaikessa.
Usein asiat ja ihmiset eivät ole täydellisiä. Joko on nähnyt paljon vaivaa saadakseen jotakin aikaan ja aikaansaannostensa vuoksi hän on esikuvana sinulle jossakin taidossa, mutta hän on yleensä joutunut luopumaan muusta saadakseen ammattitaitonsa tms, ja niin häneltä ei opi hyvää elämää ja vapautta. Siksi joutuu ottamaan esikuvistaan etäisyyttä kuin itse haaveineen olisi kovin hieno, näkemyksellinen ja elämänviisas, tervehenkinenkin, ja siksi rikkaammin hahmottava.

95. Työssä ja elämässämuutenkin olisi hyvä olla vaihtelua siinä, mikä on mitenkin kivaa ja mikä on mitenkin paljon tarpeen mukaan pakosta tehty, sen sijaan, että olisi kaavamaisesti jotakin samalla lailla koko ajan esim. siksi, että kivalta tuntunut motivoiva tavoite on muuttunut kaavamiseksi järjestelyksi tai tavaksi. On tärkeää, että tulee hetkiä, jolloin tuumi "hei tää on kivaa, tehdään näitä lisää" ja hetkiä, jolloin kiinnittää huomiota siihen, mikä on mitenkin tarpeen ja mistä voi luistaa, sillä muutoin elämänlaatu ja tekemisten laatu degeneroituvat ajan myötä kovin paljon huonommiksi.

83. Jos potuttaa tai tulee ilkeileväinen olo ilman, että syy varsinaisesti olisi ilkeilyn kohteessa, johtuu se yleensä siitä, että elämäntavassa jokin elementti hiertää, esim. työ tai jokin iso linjaus kuten arvojen valinta tai sosiaalinen muodollisuus. Silloin pitäisi tervehdyttää tuota elementtiä koskeva linjauksensa, siis valita tervehenkinen vaihtoehto siinä aihepiirissä ja laajemminkin tervehenkinen. Tervehenkinen ei yleensä ole kumpikaan ääripää, että tämä vai tuo, vaan isomman elämänymmärryksen perusteella valittu paljon muitakin hyviä puolia tuova elämää tervehdyttävä vaihtoehto siitä keskiväliltä. Usein täytyy elämän eri elementtien painotuksia muuttaa tervehenkisemmiksi.
Olen kirjoittanut parannusehdotuksia työhön: Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi ja enemmän vapaa-aikaa työtehon parantamisen varjolla http://workandfreetime.blogspot.fi .
Ilmastosta olen kirjoittanut tämän blogin kohdassa Vuodenkierto ja henkinen hyvinvointi http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html  sekä kohdassa Lämmittelyohjeita.
Liikunnan harrastaminen tekee hyvää http://harmaahapset.blogspot.fi/2013/01/liikunnan-iloa-myos-vanhoille-ja.html

 ") 

Sunnuntaina 28.2.2016 - Runonlaulannasta

Katselin eilen Suomen Euroviisu-edustajan valintaa. Kymmenen vuoden takainen voittaja Lordikin esiintyi. Voiko Lordin Euroviisuvoitto johtua osin siitä, että Lordi-hahmolla oli siivet: karu hahmo, jolla jokin kaunis perspektiivi oikeasti, niin kuin hard rock + hallelujah, ja niin kuin suomalaisuuden karuus jostakin kauempaa lämpimästä ilmastosta käsin katsottuna: käsittämättömä'n karu tyyli mutta ihan positiivinen, voiko olla, että Lordi oli ihan suomalaisen näköinen muun Euroopan silmissä? Vai äänestivätkö lapset, naivit ja pahat? Yleensähän ei ole hyvä harrastua jostakin ikävästä, koska silloin tutustuu siihen lähempää, ikä'än kuin kutsuu sitä luokseen ja voipa oppia itse saman sopan elämäänsä. Siksi ei olisi hyvä maalailla realistisen sijasta inhorealistisen tyylistä ikävään suuntaan vievää karikatyyria. Mutta ehkä aina haluaa nähdä muut viallisina kui n eivät muka olisi itse hyvin motivoituneita johonkin mukaansa tempaavaan näkökulmaan elämästä, kiehtovaan ja vakuuttavaan, kun itse ei vain tunne heidän näkökulmaansa, niin siksi luulee muut viallisemmiksi kuin itsensä, vaikka oikeastihan itsekin jättää nuo valinnat tekemättä, ettei kukaan oikeastaan ole siihen malliin viallinen vaan jokaisella joku iso juju näkökulmassaan, iso käytännön toimivuus, mielekkyys. Niin myös suomalaisilla suomalaisuudessa, ei siihen ulkomaiden hirviönäkemystä kaivata mukamas selventämään, kun se on ihan eri ilmiö, vappunaamari vai mikä lie.

Kun olen globaaleista kysymyksistä aina ollut harrastunut, niin kiehtovat nuo Euroviisut, mutten voi olla huomaamatta, ettei musiikillinen osaamiseni ole niin suurta asemaa salliva. Jos musiikki olisi alani joskus tulevaisuudessa, niin olisin kai jonkun sortin laulun- tai soitonopettajan luokkaa noin karkeasti, jos siis oppisin aika paljon lisää, sillä opetustaidot minulla ovat hyvät, lahjakkuuksillekin, ja opetusharrastuneisuutta on paljon enemmän kuin esiintymistaitoja joita ei melkein ollenkaan. Vapaa-ajanohjaus kiehtoisi työnä, mutta olisiko se pikemminkin liikunta ja luontoretkeily?

Tännä on Kalevalan päivä. Luin uutisista vanhasta runonlaulajasta.
"Luin tuota tämänpäiväistä runonlaulajajuttua. Ylimmäinen vanha kuva antoi kuvan runonlaulusta: oikeanpuolimmainen juttelee kuin ystävällinen lähelle tullut lintu ja mielenvire on linnunlauluntunnelmainen, siis linnunlaulun tunnelman ohjeekseen ottanut siinä, mistä löytää laulu ja sanat, sanoituksen muoto, ja syntynyt tyyli tuo mieleen venäläisen laulun, mieslaulajan laulamana niin kuin on monesti kuullut venäläisten laulajien laulavan. Vasemmanpuoleinen katsoo järjen vireestä käsin eikä ymmärrä, että miten lintu toimisi tässä mallina: mikä linnussa? Mutta linnulla on siis kommunikaatiotapa ja viisauden tyyppi, joka on tuosta vireestä, luontoympäristöstä ja käytännönläheisestä tervehenkisiä ikiaikaisia elementtejä sisältävästä elämäntavasta lähtöisin. Ja sitä varten siis pitäisi omaksua tunnelma, elää sentunnelmaisesti iahn niin kuin voi omaksua tietyn kielenkäyttötavan ja sen mukaisen katsantokannan jutellessaan, esim. epämuodollisen sosiaalisen (lähellä linnun kieltä) tai kaavamaisen johonkin ammattitarkoitukseen (etäällä, taitamaton, koska vain muutamia asioita huomioitu). Mutta arkijärkisempi sosiaalisempi vinkkeli on siis tunnelmallisempi ja siis soivempi ja hauskat ilmaisut ja vekkulit venkaukset, hupi ja hyöty yhtä aikaa, kommunikoivuus, viihtyminen ja asian kiinnostavuus löytyvät arkijärkisen sosiaalisen kielenkäytön tapaan tunnelmalliselta suunnalta, ihan niin kuin itselle tärkeää tunnetta muistaen ajateltu on näkövinkkeliltään kokonaisuutena vähän niin kuin laulu, ja sanat, jotka tekisivät oikeutta aiheelle,
olisivat tuntevat a viisaat, kuin laulun sanat."

28.6.2017   Jäin miettimään tuosta Kalevalan alusta tuota kohtaa, missä sanotaan
"

	Lyökämme käsi kätehen,
	sormet sormien lomahan,
	lauloaksemme hyviä,
	parahia pannaksemme,
	kuulla noien kultaisien,
	tietä mielitehtoisien,
	nuorisossa nousevassa,
	kansassa kasuavassa:

"
että millä tavoin kädet. Niin kuulostaisi siltä, että kaksi vanhusta tms seisoo vierekkäin ja laittaa keskimmäisen käden luonnollisessa asennossa toisen kämmentä vasten ja siitä sormet ristiin kuin rukoillessa tuon toisen käden kanssa, eli siis kahden ihmisen sormet yhdessä. Siitä tulee samantapainen mielikuva runon sompailemisesta, sen laatimisesta ja lähestymistavan valinnasta kuin kirjastosta lainaamassani nuotissa Lauluja Lönnrotin ajoilta. Miettivät, miten kasvavalle polvell kertoa Kalevalaa, jonka suunnilleen muistaa, muttei ihan tarkkaan vaan tarvitsee itsekin osata laatia korkeatasoista tekstiä-

6. helmikuuta 2020
Voisikohan olla, että jos ovat istuneet "sormet sormien lomassa",niin jos olisikin ollut punaruskea männyn kaarnan pintakerroksen palanen pyöreine mahtavan näköisine hahmoineen kädessä ja toinen ei malttanut vaan halunnut viedä sen, että "anna minä", niin olisiko tulut upean näkemyksen palanen siitä ja toiselle tyuosta ja kenties useampi näkemys eri aiheista mutta vähän silleen kuin ihmisten taidot yleensäkin että kullakin eri aiheesta ja jos samasta niin jotenkin eri kohdasta ja erit yylillä kumminkin, niin voisiko se olla jotenkin tuota, että "sormet sormien lomassa" niin kuin näkemykset lomittain, niin kuin on luontevaa näkemykset sivistyksen avulla yhteen liittää.

Vähän niin kuin täysikasvuisen männyn käppyräiset punaiset oksat ovat samaan aikaan tuntevan ja tekevän tunnelmaiset niin, että katsoessa pääsee jotenkin jyvälle, että miten tuntevuus ja tekeminen voivat sopia yhteen, niin myös luonnon muut rakenteet, kai siksi, että ne ovat luonnolliset tavoitteita eli valoa kohti kasvamisen, olosuhteissa eli missä päin on valoa ja varjoa, ym, armoilla synnyttämiä,niin niissä on vapaamuotoinen tekeminen, kasvin kasvu, joka on ikiuaikaista ja tunteiden ja parhaan ymmärryksen mukaista, mutta niin,ettei joka tekijää jälkikäteen näe, ja elämänolosuhteet & järki sovitettu yhteen, ja niin ne sopivat malliksi moneen modernissakin maailmassa. Lisäksi niiden tunnelma on hyvä, mikä kielii toimivuudesta ja siitä, miten onnistuneita nuo ratkaisut ovat, ja niin niitä katsellessa saa jotenkin langanpäästä kiinni ja yltää ylemmäs kuin tavallisesti, parempaan laatuun. Luulisi, että eri luontoaiheista oppii eri asioita, esim. keväällä aluista ja nuoruudesta ja loppukesällä kypsyydestä, täydestä ymmärryksestä, syksyllä realismin vaatimuksista, niiden tyypistä ja talvella ihan vain elämisestä sivistyksen mukaan. Ja puun latva maasta katsottuna kertoo ideaaleista ja ikiaikaisuudesta ja alemmat oksat taa skäytännön elämästä, taimet nourten elämästä, jne. 

Sunnuntaina 21.2.2016 - Oman laulun säestämisestä soinnuin

Laulun säestämisessä ukulelella (tai etenkään kitaralla) on minulla vielä paljon oppimista. Säestys alkaa jo sujua takellellen, mutta laittaa helposti hukkaamaan laulun sävelen tai laulutavan ja äänen soinnilla ilmaistavat asiat, mitkä kai johtuvat siitä, kun soittaa soinnun heti tahdin alkuun. Jos sen sijaan vain laulaa tahdin alun tavallisesti ja vasta karkeasti puoliväliin tai loppupuolelle soinnin lykkää säestykseksi la-laa-laa + tsäm, niin jaksaa muistaa vanhan laulutapansa ja löytää sopivan kohdan soinnulle ja sopivan tavan sovittaa se laulun osaksi.

Sunnuntaina 14.2.2016

Mitä jos pikkuhyönteiset laulavat koko ajan, samoin kuin puheensorina voi täyttää huoneen. Mitä jos meidän elämämme kuuluisi laulaa siihen tapaan koko ajan tai isoimman osan ajasta, jotta elinympäristömme olisi sen puolesta luonnollinen? Vaikka että äsken kävelin viherkasvipalmuni luo ja pysähdyin siihen ja käännyin katselemaan ikkunallani olevaa kukkaa, niin ensin oli kävelyn ja toimeliaisuuden laulu olemuksessani, sitten siihen tuli yhtä aikaa palmun vehreyden ja sen näyttävyyden teema - niin kuin kaksi eri sävelkulkua ja teemaa laulussa, esim. säestys tai jonkin elokuvan musiikki - jotka vaihtuivat paikoilleen hiljentymisen rytmiin ja ikkunan kukan kauneuden teemaan. Löytäisikö musiikki silloin paikkansa, eläisinkö eläväisemmin ja viisaammin, enemmän täyden näkemykseni mukaisesti? Kuuluisiko minun sillä tavoin täydemmin kiinnittää huomiota elämisen tunnelmapuoleen ja tekemisen vaistomaisesti eriluonteisina koettujen elämänalueiden huomaamiseen tuolla vaistomaisella ymmärryksellä, joka kai olisi olennainen osa ihmisten käyttöohjetta?

Torstaina 11. helmikuuta 2016 - Lintujen kevätlaulu

Tässä olikohan pari viikkoa sitten vai milloin, oli pitkän kovan pakkasjakson jälkeen kai toista päivää lämpötila nollan tienoilla, niin minulla oli ikkuna raollaan ja ulkona linnut kokeilivat laulaa kevättä. Jostakin tuli mieliteko sanoa jotakin sellaista kuin "tsirp viuh", laulaa itsekin kevättä, mikä oli kamalan hauskaa. Se minua hämmästytti, ettei laulu lähtenyt kohdasta titityy vaan pikemminkin tuollaisesta säkäti säkäti sanoilla sompailua hiukan muistuttaen. Ja sitten oli toki tuo viuh-tyyli, joka olis sitä kun on kiva, kun om kevättä ilmassa ja aurinko paistaa.

Lauantaina 6.2.2016 - Värisevästä lauluäänestä

Löysin youtubesta Pauli Räsäsen laulaman Kotkan ruusun ja siinä oli ainakin värisevä ääni. Laulu jäi soimaan mielessäni ja huomasin, että värisevää ääntä voi oppia, vaikkakin haluaisin laulun äänen soivan elämänmakuisemmin, jotenkin aidommin kuin tuolla videolla, mikä kai tarkoittaa, että elämän pitäisi soida ja tunteen olevan omaa elämää koskettava eikä vain haave niin kuin tuossa.
Kotkan ruusun alussa laulu soi korkealta kuin pop tai perinteinen suomalainen laulukirjan laulu, ja sitten jatkuu matalalta heti parin sävelen jälkeen, missä tulee helposti värisevä ääni. Näyttäisi siltä, että värisevä ääni syntyy helposti paitsi tunteikkuudesta, myös siitä, että laulaa tuntein korkealta ja korkea teema jää soimaan äänessä vaikka laulaa tietyn verran matalammalta. Kauneus ja koskettava tunnelmallisuus soivat kai sillä tavoin äänen värissä, minkä kuuluisi olla ideana eikä tietyn sävelkorkeuseron, tunteita koskettava kauneus siis.
Lauloi kanssa jotakin muuta ja mm Tulipunaruusuja: "Illoin luokse pienne kapakan, ratsuani juoksuun hoputan, kuiskaa hiljaa arotuuli..." Ulkona käveli kolhon näköinen mies tummassa asussa ja mietin, että tuohon kun Tulipunaruusu-teema ja sillä teemalla vaikka (tummanruskean?) tuulipuvun housuihins ivuun punaiset Tulipunaruyusu-tyyliset raidat, niin jo olisi paljon vetävämmän näköinen, jotenkin tunteisiin vetoavan tenhoava, mutten tuosta nyt sitten tiedä, että miten miehen saisi sillä teemalla olemaan, kai pitäisi laulusta pitää hänen itse.