Lähemmäs vuoteen en ole laulanut melkein ollenkaan. Naapuruston pikkulinnut näyttävät tuumivan siihen, että laula ikkuna auki, jotta pikkulintu-laulunopettajat kuulevat. No, kun en ole pitkään aikaan saanut laulettua, niin päätin kokeilla.
Tänään soi radiossa jokin tunteikkaalla äänellä suomeksi vanhanaikaisen tyyppistä lasulua laulanut mieslaulaja ja minä yritin ottaa mallia tuosta tunteikkuudesta. Se näyttäisi menevän jotakuinkin niin, että tunteet ovat minulle tällä tavoin tärkeitä, näin tunnen, tunne kokemuksena on tällainen. Tähän asti olen paljolti harjoitellut vain äänen tuottamista, jotta osaisin laulaa laulumielikuvieni mukaan ja ihan nätiusti. Ja nyt haluaisin oppia laulamaan tunteella. Kokeilin tuota huvikseni ikkuna kadunpuolelta, missä on autojen meteli, muytta myös pikkulintuja, auki. Tunneilmaisusta olin hiukan mukana kärryillä, mutta en kunnolla. Laulun tokassa säkeistössä kokeilin laulaa kaunista tunteikasta mielentilaa kuvastaen, en siis vain tunnetta vaan tuntemisen ja kokemisen tapaa, elämäntapaa kuvastaen ja siitä tuli kaunis. Pikkulinnut olivat hiljaa ja kun myöhemmin kuulin niiden tirskuttavan, niin ne olivat omaksuneet laulun tyylin osaksi laulutyyliään näin väliaikaisesti, kiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti