Olen tässä itsekseni mietti8nyt, miltä kuulostaisi porukan laulukommunikaatio, jos kukin tekisi laulua omasta näkökulmastaan, omasta meiningistään ja nuo laulut nivoutuisivat yhteen musiikkikudelmaksi, joka olisi porukan yhteisen meningin kuvaus. Vaikkapa talkoissa yksi laulaisi hiio-hoi, toinen hidasjärkinen mies vastaisi että tässäpä teen näitä bumbudibumbumtsum, joku tekemisiin tykästynyt nainen huomauttaisi siihen, että kivoja nämä tekemiset tosiaan tsi- daadaa - tsi-daa, joku kauniskatseisempi nainen, että kiva meininki tsi diid dii tsi diidatsum jne. Jos se olisi vähän kuin että me ollaan tällaisia ja muodostetaan tällanen meidän motivoituneita tekemisiä tekevä ryhmä.
Se olisi siis vähän kuin mikä hyvänsä musiikkikappale eri melodioineen, teemoineen ja säestyksineen, mutta olennaista olisi, että kukin saisi laulaa oman teemansa, jotenkin toteuttaa itseään siten kuin kokee elämän musiikillista olevan ja juuri tuollaisen kokemuksellisuuden ja tuollaisen kommunikaatiotaidon tärkeitä.
Lieneekö tuo tavallisen vapaamuotoisen hyväntuulisenystävällisen tekeväisen porukan tavallinen vapaamuotoinen sosiaalinen kommunikaatio äänensävyin ja äännähdyksin, huudahduksin, huomautuksin, tokaisuin ja heitoin, kun vain laulutaito tai meiningin vapaamuotoisuus ja painotuskokemuksellisuudessa ja musiikkimaisessa ihanteiden, motivaatioiden, tunteiden, sosiaalisuuden ja tekemisen meiningin kielessä antaen niille tilaa äänensävyllisessä ja muussa ilmaisussa - esim. laulaen tunnetiloja ilmaisten voisi moista ainakin oppia, ehkä muutenkin monella tapaa, kun se kerran kai luonnollista on ja suomalaisuutta sosiaalisuutta ja sosiaalista silmää lähellä, suomalaisten ryhmien sosiaalisuuden ja toimivuuden tärkeä edellytys, josta vain tuo ilmaisun vapaamuotoisuus puuttuu - kuin olisi oltu sisätiloissa kirjastossa ja koulussa eikä ulkona riehumassa.
Oppiskohan tuollaista ilmaisua parhaiten kun porukka ei tee yhdessä vaan on vain koolla rattoisaa aikaa viettämässä ja kullakin on omat tekemisensä, oma motivaationsa ja vain ilmaisusta kiinnostumisen teema on napattu muilta kokeilun kohteeksi: tässäpä puuhailen tällaisia ja laulelen huvikseni kokeeksi sitä sun tätä mieleen juolahtavaa ja ihan hienoakin yritän.
Onkohan "Tein minä pillin pajupuusta" pajupillinveistelylaulu? Varmaan pitäisi pajupilli veistell' laulaen, jotta tulisi hyvä pilli. Sama pätee varmaan muuhunkin työhön: saa lisää puhtia, jos keskittyy omaan vakuuttuneisuuteensa siitä, miksi työ on tärkeä ja tekeminen kivaa ja tunteet antavat puhtia ja näyttävät hyviä onnistunia reittejä yms. onnistuvia valintoja.
Elämänkokemuksen saa soimaan, kun liikkuu vapaamuotoisesti ja vaihtelevasti aika reippaasti kehon ehdoilla ja tunteiden mukaan paikassa, jossa on luontoa katseltavana ja koettavana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti