Ostin eilen ukulelen ja tulin kirjoittaneeksi tuollaisen tayden tunteidenmukaisuuden mahdollisuudesta: http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2014/02/tunteiden-viisauden-mukaan-elaminen.html .
Ukuleleni on kuvallinenja se nayttaisi auttavan soittamaan oppimisessa. Kitaralla en oppinut sointuja, mutta ukulelen soinnut nayttavat luonnistuvan ja eilen soitin jo kolme kappalettakin nappailemalla mutta alimmat nuotit eivat soineet, kun ukulelen alin nuotti on C ja aanialaa vajaat kaksi oktaavia A:han asti. Ukulele on hawaijilainen soitin, kaunis sointuva aani paratiisisaarten tyyliin, nelikielinen pikkukitaramainen mutta sointuvampi ja helpompi oppia, ja halvempi. Kiva!
Jaa, eipas olekaan ukulelessa pieni aaniala vaan suuri, mutta valista puuttuu nuotteja, jotka voi korvata oktaavia ylempaa soittmalla, kun kielten aanen vari soi alempana.
Vaikuttaa silta,e tta ukulelen soittamisen oppimisessa auttaa olennaisesti, kun uppoutuu paratiisisaarten viehatykseen, saa siita tuulahduksen ukulelen soinnissa. Siksikin kuvallinen soitin oli ihan hyva valinta.
Tama ukulele maksoi 79 euroa, mutta kun netista katsoin, niin myynnissa on Suomessakin esim. 30 euron ukuleleja, mutten nyt sitten tieda, soivatko miten erilailla tai eiko viritys niissa pysy. Paratiisdi kai vaatii jatkuvaa saatamista etenkin aloittelijoilta, niinpa uudelleen viritettava soitin, ja ylemmas yrittamista, niinpa korkeammalta soitettuja savelia, ja ikavien juttujen karsimista pois, niinpa sopraanoukulele tavallisin. Ihan kun vain soittaa soinnun mitaan kielia painamatta, niin tulee kevainen linnunlaulu mieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti