Sibeliuksen syntymän 150-vuotispäivänä viime vuoden joulukuun kahdeksas
kuuntelin radiosta Sibeliuksen musiikkia ja tein tällaiste muistiinpanot:
"* laajempi ympäristö ajateltu
* toimelias liikunnalliseen tapaan
* tunteva sitä ja elämänsisältöä kohtaan
* käytännöllinen ajattelu
* luonnollinen käytännön elinympäristö käytännön askareineen"
Tänään kirjoitin tällaisen:
"Kesän alussa aprikoosinväristä keskikokoista villakoiraani Banjoa trimmatessa tulin miettineeksi, miten opettaa Sibeliuksen musiikin tyyppistä musiikkinäkemystä lähinnä suomalaisille, hiukan myös ulkomaalaisille. Tänään mietin Sibelius-tyylisten kampausten leikkaamista erilaisille ihmisille, musiikin opettamista niin. Ja niin aihe nousi taas pinnalle.
Kohta yksi on luonto ja vuodenajat, joista etenkin maisemat, pikkulinnut (esim. tiaiset) ja säät. Miten luontokontakti ja ulkoilu soivat. Miten vuodenajat ovat profound, syvällisiä ja maisema myös. Miten terveet elämäntavat saavat elämänkokemuksen soimaan.
Lähteä maisemaan, ottamaan kontaktia maisemaan. Tulla viileyden stoppaamaksi tuossa yrityksessä: huomio vuodenaikoihin, säihin, säiden vaatimuksiin, elämisentapojen säätelyyn lämpötilojen yms mukaan -> soiva elämä, maisema profound, elinympäristö maisemassa -> reaaliteetit soivat ja ovat profound, tervettä ikiaikaista elämää, myös ympäristön osalta, kukin asia löytää luonnollisen ikiaikaisen tervehenkisen tuntevan paikkansa kokonaisuudessa kuin parhaan järjen mukaan, kuin metsämaisemaa katsellessa miettiessä.
Löytää itsestään soivuus, tunnelmatajuinen sosiaalisuus, joka on liikunnallinen ja nopsa & kätevä. Löytää lisäksi mm pikkulintujen kautta/avulla musiikin maailma."
Vuiodenajoista kirjoitin pitkästi http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html
* * *
21.3.2017 Selventäisiköhän käsitystä luonnon syvällisyydestä kirjoitukseni Kalevalan Joukahaisesta: http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/09/kalevala-ja-taito-ja-tunteet.html ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti