Sunnuntaina 14.2.2016

Mitä jos pikkuhyönteiset laulavat koko ajan, samoin kuin puheensorina voi täyttää huoneen. Mitä jos meidän elämämme kuuluisi laulaa siihen tapaan koko ajan tai isoimman osan ajasta, jotta elinympäristömme olisi sen puolesta luonnollinen? Vaikka että äsken kävelin viherkasvipalmuni luo ja pysähdyin siihen ja käännyin katselemaan ikkunallani olevaa kukkaa, niin ensin oli kävelyn ja toimeliaisuuden laulu olemuksessani, sitten siihen tuli yhtä aikaa palmun vehreyden ja sen näyttävyyden teema - niin kuin kaksi eri sävelkulkua ja teemaa laulussa, esim. säestys tai jonkin elokuvan musiikki - jotka vaihtuivat paikoilleen hiljentymisen rytmiin ja ikkunan kukan kauneuden teemaan. Löytäisikö musiikki silloin paikkansa, eläisinkö eläväisemmin ja viisaammin, enemmän täyden näkemykseni mukaisesti? Kuuluisiko minun sillä tavoin täydemmin kiinnittää huomiota elämisen tunnelmapuoleen ja tekemisen vaistomaisesti eriluonteisina koettujen elämänalueiden huomaamiseen tuolla vaistomaisella ymmärryksellä, joka kai olisi olennainen osa ihmisten käyttöohjetta?

Torstaina 11. helmikuuta 2016 - Lintujen kevätlaulu

Tässä olikohan pari viikkoa sitten vai milloin, oli pitkän kovan pakkasjakson jälkeen kai toista päivää lämpötila nollan tienoilla, niin minulla oli ikkuna raollaan ja ulkona linnut kokeilivat laulaa kevättä. Jostakin tuli mieliteko sanoa jotakin sellaista kuin "tsirp viuh", laulaa itsekin kevättä, mikä oli kamalan hauskaa. Se minua hämmästytti, ettei laulu lähtenyt kohdasta titityy vaan pikemminkin tuollaisesta säkäti säkäti sanoilla sompailua hiukan muistuttaen. Ja sitten oli toki tuo viuh-tyyli, joka olis sitä kun on kiva, kun om kevättä ilmassa ja aurinko paistaa.

Lauantaina 6.2.2016 - Värisevästä lauluäänestä

Löysin youtubesta Pauli Räsäsen laulaman Kotkan ruusun ja siinä oli ainakin värisevä ääni. Laulu jäi soimaan mielessäni ja huomasin, että värisevää ääntä voi oppia, vaikkakin haluaisin laulun äänen soivan elämänmakuisemmin, jotenkin aidommin kuin tuolla videolla, mikä kai tarkoittaa, että elämän pitäisi soida ja tunteen olevan omaa elämää koskettava eikä vain haave niin kuin tuossa.
Kotkan ruusun alussa laulu soi korkealta kuin pop tai perinteinen suomalainen laulukirjan laulu, ja sitten jatkuu matalalta heti parin sävelen jälkeen, missä tulee helposti värisevä ääni. Näyttäisi siltä, että värisevä ääni syntyy helposti paitsi tunteikkuudesta, myös siitä, että laulaa tuntein korkealta ja korkea teema jää soimaan äänessä vaikka laulaa tietyn verran matalammalta. Kauneus ja koskettava tunnelmallisuus soivat kai sillä tavoin äänen värissä, minkä kuuluisi olla ideana eikä tietyn sävelkorkeuseron, tunteita koskettava kauneus siis.
Lauloi kanssa jotakin muuta ja mm Tulipunaruusuja: "Illoin luokse pienne kapakan, ratsuani juoksuun hoputan, kuiskaa hiljaa arotuuli..." Ulkona käveli kolhon näköinen mies tummassa asussa ja mietin, että tuohon kun Tulipunaruusu-teema ja sillä teemalla vaikka (tummanruskean?) tuulipuvun housuihins ivuun punaiset Tulipunaruyusu-tyyliset raidat, niin jo olisi paljon vetävämmän näköinen, jotenkin tunteisiin vetoavan tenhoava, mutten tuosta nyt sitten tiedä, että miten miehen saisi sillä teemalla olemaan, kai pitäisi laulusta pitää hänen itse.

Lauantaina 30. tammikuuta 2016 (Sävellajin vaihtamisesta)

Kokeilin pitkästä aikaa soittaa panhuilulla jotakin, mutta alkanut taitoni oli ihan ruostunut, monet äänet vain pihisivät, ja laulukirjasta oli vaikeaa löytää vain valkoisilla koskettimilla soitettavaa kappaletta väliltä C-C. Mikä toi mieleen transponoinnin vai millä nimellä sitä sanotaan, kun vaihdetaan sävellajia.
Esim. jos on kappaleessa yksi ylennys F -> F#, niin sehän muuttaa pianolla koskettimiston niin, että jos ajattelee F#:ä uutena valkoisena ja F olisi jäänyt mustaksi koskettimeksi, niin kolmen ja kahden mustan koskettimen ryhmät ovat eri kohdissa mutta muuten on koskettimisto samannäköinen, eli F# vastaisi tavallista H:ta sijainniltaan uudessa koskettimistossa. Eli sävellajia vaihdettaessa pitäisi lukea, että F# on H ja laskea valkoiset koskettimet siitä ylös- ja alaspäin ykis kerrallaan ihan tavallisesti. Vastaavasti kahden ylennyksen kappaleessa F->F# ja C->C# olisivat uudessa koskettimistossa mustat koskettimet yhtä sävelaskelta enemmän oikealla eli C musta ja C# valkea, ja kappaleessa soitettava C# siis H:ta vastaavalla paikalla ja kappaleessa niin ikään soitettava F# E:tä vastaavalla paikalla, eli kukin nuotti pitäisi lukea yhtä sävelaskelta alemmaksi nuotiksi kuin mikä se nuottikirjoituksessa on, jotta saisi kappaleen C-duuriin. Kolmen ylennyksen kappaleessa F->F#, C->C# ja G->G# vastaisi G# H:ta, C# E:tä ja F# A:ta.
Vastaavasti yhden alennusmerkin kappaleessa H->B kolmen mustan koskettimen ryhmä olisikin hetiB:n oikealla puolella eli B vastaisi tavallisen koskettimiston F:ää. Vastaavasti kahden alennusmerkin kappaleessa H->B ja E->Eb mustien kosketinten ryhmät olisivat siirtyneet yhden sävelaskeleen vasemmalle, jolloin B pitäisi lukea C:ksi ja Eb F:ksi ja siis joka sävelen sijalla soittaa yhtä sävelaskelta korkeampi sävel, jotta soittaisi laulun C-duurissa. Kolmen alennusmerkin kappaleessa vastaisi Ab F:ää, Eb C:tä ja B G:tä.
Harmonikalla nämä ovat helppoja, mutta olisikohan tuossa, että pitäisi katsoa, että ylennyksiä tai alennuksia parillinen vai pariton määrä? Pariton hyppää puolisen oktaavia ja parillinen pysyy melkein paikoillaan, vaihtaa sävelaskeleen verran ylös taia laspäin.

Jaa, mutta tässä 13-putkisessa C-C-panhuilussa onkin myös mustia välikoskettimai vastaavat sävelet, ei hätää. Mutta liian korkeat ja liian matalat äänet kyllä täytyy jättää soittamatta.
No, joka tapauksessa, jos vaikka kanteleelle tarttee sävellajia vaihtaa, niin helpoimpia ovat nuo kaksi tai neljä ylennystä tai alennusta sisältävät sävellajit!

Tunteet & järki ja tunteet & kannattavuus

Laitan tähän linkkejä muihin kirjoituksiini, jotak ehkä musiikista kiinnostuneita kiinnostavat myös.
Täysi tunteidenmukaisuus siis kannattaa ja sopii yhteen järjen kanssa.

Tunteiden ja järjen yhteensovittamisesta
http://pikakoulu.blogspot.fi/2013/08/fitting-thinking-and-feelings-together.html
sekä saman blogin alun ajattelukurssin lopun huomio tunteista ja tunnelmatajusta ajattelussa  (Sen olisi tarkoitus sopia ensimmäiseksi kontaktiksi tunteiden rationaalisuuteen, siis ajattelukurssin kanssa luettuna, mutta vaatinee kenties puolesta vuodesta muutamaan vuoteen  lisää käytännön havaintoja tunteista, tunnelmista yms ja näiden yhteydestä järkevyyteen noissa tilanteissa/asioissa, jotta olisi oma kokemuspohjainen käsitys tunteista, minkä varassa sitten oppia lisää. Tai sitten sen pohjalta ymmärtää jo aiemmin tunteiden ja ajattelun suhdetta, onhan elämänkokemusta kumminkin jo takana.)
löytyy engl. versiona blogista http://quickerlearning.blogspot.fi
Videokanavani http://www.youtube.com/khtervola soittolista Rationality of feelings and instincts (ehkä linkki http://www.youtube.com/watch?v=xfGcdSSmBYA&list=PL5413BA37709C0F53 )

Tunteet ja kannattavuus
lisää vapaa-aikaa työhön http://workandfreetime.blogspot.fi
paratiisiteoriani (terveet elämäntavat ja maailma terveellä tolalla) http://paratiisiteoria.blogspot.fi
tunteet tietokoneille http://feelingcomputers.blogspot.fi varhaisin teksti

Vuodenajat, terveet elämäntavat, "Elä ja anna toistene lää" http://opisuomalaisuus.blogspot.fi

2.9.2017   Suojan löytämisestä linnateeman avulla http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2017/09/suojan-loytamisesta.html

Perjantaina 15. tammikuuta 2016

Kirjoitin tuollaisen http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/01/kieli-vai-laulu.html musiikki alkuperäisenä kommunikaatiotapana
 Tässä kokonaan:
"Kieli, vai laulu?

Voiko puhuttu kieli olla kehittynyt vasta kirjoitustaidon myötä - tai sen myötä, että naapuriheimot olivat tekemisissä kirjoituksen tai kirjoitustaitoisten kanssa tai joidenkin samantapaisten mekaanisten töiden kuten esim. jonkinlaisen rakentamisen? Ja sitä ennen olisi ollut vain v´laulu ja kommunikaatio sosiaalisesti, tekemiset, jaettu elämänpiiri ja näkymät toisten elämänkokemuksen myötä elämänmahdollisuuksiin. Luonnollinen tekemisten, tekemisentapojen, tavoitteiden, elämänviisauden ja tilanteiden taju ja sen ilmaisu lauluina kommunikaatiotarkoituksessa ja tekemisiä rytmittääkseen ja ajatuksia tukeakseen."

Mitäs noita luonnollisia kommunikaatiotilanteita ainakinolisi nykypäivän elämässä? Jos joku on harrastuksesta innostunut ja näyttää muille mallia, "Hei nyt mennään, näin!" vauhdikkaasti tehden ja sosiaalinen muiden samasta harrastuneiden nuoremman polven kanssa, niin syntyisikö äänellenin innostava kuvaus tekemisestä, jonkinlaisia hihkaisuja, kuvaavia äännähdyksiä yms?
Tai jos on jonkun sosiaalista kommunikaatiota ymmärtävän kanssa katsomassa jotakin kiinnostavaa, niin kuvailisiko äänen värillä, rytmillä, intonaatioilla, voimakkuuksilla yms tekemisentapaa ja näkökulmaa?
Mutta nämä ovat mlemmat opetustilanteita. Mutta laulu kiehtoo, sen luulisi olevan luonnollisen elämän osa, kun taas puheen lättänyys ei kiehdo mutta kerrotut asiat ja kertomusten kerrontatapa voivat kiehtoa. Olisiko siis jokin kommunikaatiomuoto, jossa olisi paljon asiaa, joko osin tai kokonaan laulumaista ja hyvin juuri kommunikaatiossa ja tekemisten ryhdittäjänä toimivaa? Ryhmää muodostavaa, laumoittavaa? Yhteisellä näkemyksellä lienee tässä jokin rooli, samoin vapaalla yksilöllisellä tekemisentavala ja elintilalla.

Jos kommunikaatiossa olisi paljon enemmän konteksti- ja näkökulmatietoja, niin voisiko silloin käyttää tekemisen ja elämisen näkökulmaa tunteiden tärkeiksi merkitsemin asioin ja olla paljon lähempänä sosiaalista kommunikaatiota, jonka äänensävyt ovat laulumaista tietoa kavereille? Etäisempiin ihmisiin ehkä yhteisön viisauden tai sen sivistyksen näkökulma motivaatioineen ja elämäntapoineen loisi yhteisöllisyyttä, toimeentulevuutta ja olisi yhteisesti allekirjoitettu, laulumainen, legendojen käyttöainetta.

* * *

Isäni ei osannut laulaa ja vika tuntui olevan siinä, että hän hahmotti elämänympäröivänä maisemana kerrallaan ja laulujen sävelkulut ja aiheet, kuten puhekommunikaatiokin yleensä, mainitsivat maisemasta yhden aiheen kerrallaan. Niin ettei laulutaidottomuuden tarvitse olla musikaalisuuden puutetta, vaikkeimniin ymmärtäisi musiikkia. Yhden aiheen kerrallaan voi hyvin valita teemaksi. Jos vaikka ryhmä harrastaa jotakin innolla, niin ehkä joku ryhmästä yrittää sävellystaitoa opetellakseen poimia siitä jonkin sävelmäksi, mutta sehän on ihan eri asia kuin osata säveltää koko maisema.
Laulaessa kanssa ei eläydytä nuotteihin vaan siihen elämänkokemukseen, niihin tunteisiin, tunnelmiin, tekemisiin, asioihin yms, mistä laulu kertoo, niin oma elämänkokemus on tavallaan astetta rikkaampi laulu jo valmiiksi. Ja jos laulun sävelmä on vain yksi teema, niin ei sen tarvitse löytyä keskeltä omaa olemusta vaan jostakin vain, ja elämänkokemus täydentää sen laulumaiseksi, kun ilmaisee elämänkokemustaan hiukan laajemmin, sen viihtyvyyden tunnistaen. Silloin laulu on kai malli mittapuullasi ihan hyvästä tavasta elää.

Maanantaina 28. joulukuuta 2015

Sitä tässä ihmettelin, kun laulukirjan lauluja soitellessa ja muutenkin ruotsalaiset vaikuttavat tyhmemmiltä ja kaavamaisemmilta kuin suomalaiset, niin mikä avuksi, mikä avaisi ruotsalaisten hahmotustavat suomalaiseen tapaan viisaiksi, jos nyt suomalaisuutta osaan ja ruotsalaisuudestakin jotakin? Niin olisiko Huopikkaat huopikkaat? Se on toki venäläinen sävelmä, mutta sen käytännönläheinen elämänmakuinen hahmotustapa kuulostaa ruotsalaiseen tapaan kaavamaiselta pohjalta aukeavan koko elämän rikkaaksi sosiaalisiakin asioita hyvin ymmärtäväksi arkijärkiseksi näkemykseksi.

Tiistaina 22. syyskuuta 2015

Luovuin viime viikon lopulla tumman puunvärisestä Lanikai-ukulelestani (Kiinassa valmistettu). Minulla oli ollut se noin kaksi kuukautta ja sen ajan olin sairastellut, milloin mitäkin flunssaa ja pääsärkyä ja tokkuraista oloa. Ennen en ole sillä tavoin sairastellut, ja niin luovuin ukulelesta.
Mutta minulle jäi alkuperäinen lilanvärinen kuvallinen ukuleleni, jossa on kaunis ääni. Ja toki kosketinsoitin ja kesällä ostettu 5-kielinen kitara, jolla olen opetellut kitarasointuja, sekä panhuilu, jota en ole niin soitellut, kun siinä on aika luja ääni.

* * *
7.10.-15
Voiko olla, että Kiinassa on niin kova työpaine, että jos haluaa jäädä kotiin ja ihan vain soitella, vaikkei ole soittotaidon mestari, niin tarttee olla flunssa, lievä ripuli, kylmänsärkyjä tms pientä sairautta, jottei voi mennä töihin? Mutta ei kai Suomessa sentään? Voi nukkua pommiin, valittaa alkavaa vilustumista tai pyytää pari päivää lomaa miettiäkseen, jatkaako töissä vai ei, luulisin.
Blogistani More free time! http://workandfreetime.blogspot.fi ja siitä linkillä löytyvästä kirjastani voisi olla tähän iloa ulkomaillakin, jos vaikka pomolla ja vaimolla ne luettaa.

Sunnuntaina 6. syyskuuta 2015

Mietin tässä Ruotsin-risteilyillä käyviä ruotsinkielisiä suomalaisia ja lauloin sitten jotakin ajankulukseni, mutta kauhistuin: ruotsinkielisten tyylillä laulettaessa laulusta tul ihan kuin ohje: näyttele minua näin osuvasti. Oli laulusta idea, että nää on tuttuja juttuja, teen ne omalla tyylilläni näin, ja se oli kuin näyttelemisen ohje, mikä on murhatuksi tulemisen vaara, etenkin ulkomaalaisten kanssa tekemisissä ollessa. Suomenkieliseen tapaan laulettaessa sitä ongelmaa ei tule. Lieneekö ero siinä, että lauluista hahmotetaan tunnelma eikä joitakine lementtejä. Ja kanssa ruotsinkieliselle laulu on kai sopivan tasoinen, kun taas suomenkieliselle vanhat suomalaiset laulut ovat vaativampia, siis harmonisempia, kuin nykykaupunkilaiselämä, jolloin niiden kanssa tavoitetaan jotakin syvällistä elämänviisautta, joka ei ole arjen kuva. Arki myös suhtautuu lauluihin kuin kirjo yksittäiseen asiaan, ja laulu arkeen kuin taiten eletty yksittäinen hetki elämän soljuvaan virtaan hälinöineen, talkerteluineen, kompasteluineen, eri väreineen, aihepiireineen, ihmissuhteineen jne. Ulkomaalaiset laulut puolestaan ovat suomalaiselle liian epäviisaita ja niin niitä ei matkita tarkkaan elämänohjeina vaan pikemminkin rinnastumina oman elämän hienoihin juttuihin. Pitäisikö ruotsinkielisille koululaulukirjan ja radion ruotsinkielisten ohjelmien laulut tai esittäjät ja esitystapa valita toisin, tervehenkisempää laulamisen tapaa opettaen?

Sunnuntaina 23. elokuuta 2015

Kuuntelin CD:ltä Olavi Virtaa. Jäin jälkikäteen miettimään, että noinko hän mietityttää miehiä tunneasioissa. Mielestäni miehet eivät tunnista outoja ilmiöitä tai outoja ilmiöiden puolia noin vaan korvaavat ne tutulla kokemuksellaan. Sen sijaan, jos käyttäisi kiinnekohtina arjen tuttuja ilmiöitä, tuttuja sosiaalisia havaintoja ja mielenkiinnonkohteita, niin niissä olisi sanasto, johon viittaamalla voisi neuvoa uudetkin ilmiöt niin, että ne sulavat. Luulen, että osuvampi kuin vertaus ruokaan, olisi vertaus tekemisten sujuviin puoliin, arjen ilmiömaailmaan, kun sen tuntuu objektiivisemmaksikin, enemmän oman tekemisen ja ymmärryksen alueeksi.

Perjantaina 14. elokuuta 2015

Viime tiistaina 11. elokuuta näin kirpparilla kaunisäänisen kitaran 65 eurolla ja niin vähän aikaa mietittyäni ostin sen, mutta kotona huomasin, että G-kielen viritystappi on rikki eli se on 5-kielinen mutta kivasti kumminkin soi.

Tänään jäin miettimään, että jos ukuleleista voi ainakin osasta oppia paratiisimalleja ja joistakin muista soittimesta kustakin niiden tyyliin liittyviä elämässä tarpeelisia näkemyksiä ja taitoja, niin voisikohan esim. kanteleen tai harmonikan tai minkä soittimen vain rakentaja opettaa suomalaisuuden taitoja, etenkin "Elä ja anna toisten elää!"-ohjetta, mist' tuntuu niin valtavasti hyötyä olevan melkein mihin vain! Ks. blogien alusta otsikoissa tärkeiksi kaikkien kaikkialla maailmassa opeteltaviksi sopivat, tärkeät kohdat http://opisuomalaisuus.blogspot.fi ja http://Finnishskills.blogspot.fi

Lauantaina 8. elokuuta 2015

Tuli vain mieleeni, kun katselin lehden kuvia musiikkifestarista, että yleensä, kun tekee asioita,joista puhutaan, joita arvostetaan ja joita moni haluaa tehdä, niin vaikka niistä sanotaan, että tekee vaan, vaikka perustaa yrityksen, niin ovat ne aika vaikeita ja työläitä ja isompi menestys tosiaan kysyy ammattitaitoa. Jos on vain kivaa musiikkia, niin se on kuin musiikkiopiston kevätkonsertti. Jos taas on jossakin porukassa mukana, niin porukalla on oma meininkinsä, oma elämänviisautensa ja haaveensa ja joku kenties osaa pukea ne lauluksi, ja joku osaa isomman kansanryhmän toiveita lauluina tuoda lähemmäs toteutustaan tai toteuttaakin, vaikka on ihan ok tavallisista vieraista ihmisistä kyse, mutta se kai kysyy ikää, jos on vaikka 20 vuotta vanhempi kuin nuo muut, niin jos on nuo vuodet opetellut,etsinyt teitä haaveiden toteuttamiseen, niin kenties osaa jo. Joku osaa jo nuorempanakin, mutta sitä ei voi noin vaan päättä,, että osaisin, vaan se kysyy ammattitaitoa tuossa lajissa. Ja kontaktin saaminen ihmisiin läheltä lienee helpompaa kuin lavalta? Toisaalta usein yhteinen sävel löytyy kohteliaisuusetäisyysden takaa eikä liian läheltä. Kanssa se sama kuin yrityksessä, ettei joku vain kävele rahojen kanssa pois, ja että on varaa tarvikkeisiin, ihmiset tulevat juttuun yms käytännön juttua on osattava, eikä voi suoraan nousta lavalle ihan vain siksi, että kivaa musiikkia. Nojaa, mutta kiehtovaltahan se kuulostaa, kumminkin.

Perjantaina 24. heinäkuuta 2015

Tuli mieleeni, kun näin kadulla lokkimiehen: ihan lokin oloisen miehen, jolla on matala lierihattu ja joka vaikuttaa kalastushenkiseltä. Muutama päivä sitten kaupungilla näin lokin valopylvään päällä ja kotona maalasin siitä muistista kuvan ja soitin joitakin sointuja tuota lokkia ajatellen:
 
     F  Cm  D  A  Cm  C7  D  A7  Cm

Torstaine 23. heinäkuuta 2015

Kirjoittelin joskus tuollaisen http://happinesstipsblog.blogspot.fi/2013/11/some-observations-about-who-is-happy.html siitä, miten elävät ihmiset ovat onnellisia ja miten elävät taas eivät ole, mm musiikin harrastamista sivuten.

Keskiviikkona 22. heinäkuuta 2015

Olen silloin tällöin soitellut uudella puunvärisellä ukulelellani sointuja kappaleista säestämisen oppimistarkoituksessa. Helpot soinnut jo sujuvatkin, mutta oudommat sormille vaikeat kangertelevat, enkä oikein osaa laulaa onnistuneesti samaan aikaan, kun en tiedä, miten laulun väri vertautuu ukulelen sointiin.
Sen vain olen huomannut, mikä varmaan kitarankin sointujen oppimiseen pätee, että sormille soinnut ovat vaikeita niiltä kohdin, joilta mieli ja tunteet sanovat "Pyh! En viitsi keskittyä tämän enempää, tämän herkemmin, tämän hienommalla laadulla, sillä nämä ovat vain kieliä painavat sormet eikä musiikki.", oli se sitten omaa jaksamattomuutta uutta harjoitellessa tai joltakin sosiaaliselta suhteelta vaikutteena tullut asenne. Eli jos musiikkia oikein kaipaisi elämäänsä niin että olisi luontevaa vaivautua enemmän, niin silloin soinnutkin olisivat helpompia ja soisivat herkemmin ja hienommin soitettuina myös kauniimmin. Mutta se on siis mm siitä kiinni, ettei olisi niin helle vaan vähemmän lösö mielenvire.
Hyvä valinta tuntuu olevan soittaa ensin helppoja sointuja kauniisti, kuulostellen soinnun väriä, tunnelmaa, sen viestiä ja soittaen mahdollisimman hyvällä, kauniilla tyylillä. Ja sitten lisäksi siellä täällä harjoituksen vuoksi vaihtelevaisesti sormille hankalampia sointuja, niin että vähitellen oppisi, miten nekin soitetaan. Kun kitaralla kokeilin, niin helpompi oli hahmottaa sointu, jossa eivät soi kaikki kielet vaan vaikkapa vain neljä kieltä kerrallaan kuten ukulelessa on, kauniimminkin soivat niin soittaessa.

Tai tuossa laulun vertautumisessa ukulelen sointiin on se, ettei se mene kuin kitaralla säestäessä vaan jotenkin niin kuin joululaulu ja kulkuset söestämässä tai kauniisti laulettu poplaulu ja korkealta helisevät soinnut niin kuin linnunlaulu tai nuo kulkuset, kitaran helinä J. Karjalaisen kappaleessa Hän mutta laulu ei puhemainen kuten kitaralla ehkä vaan kaunis kuin rakkauslauluissa.

Tiistaina 14. heinäkuuta 2015

No, valitsin sitten kumminkin sen saman ukulelen. Ainakin se on helpompi soitella ihmisten nähden, kun on puunvärinen kuin tavalliset soittimet yleensäkin. Ja äänikin on ihan kiva.

Ohje: opi soittamaan kosketinsoitinta ja pianoa - opi soittamaan 5-rivistä näppäinhaitaria

Tässä koskettimet ja nuottien luku, mutta soita vain summittain nuottien mukaan ja käytännössä musiikinkuuloisuutta tavoitellen, mikä itsestäsi on tenhoavaa ja vaikuttavaa, tunteita koskettavaa, rikkaasti hahmotettua. Valitse kappaleet mielenkiintosi mukaan joka kerran erikseen eikä kaavamaisesti sillä kaavamisuus ei soi yhtä kauniisti eikä kiehdo niin, että oppisi yhtä paljon.

Kirjoittelin joskus tällaisen:

Opi soittamaan kosketinsoittimella

kivan harrastuksen, jollei hän ole aiemmin soittanut mitään soitinta. Yksi, mitä tulee mieleeni, on, että etsisitte jostakin tavallisen laulukirjan, jossa olisi häntä kiinnostavia kappaleita sanoineen ja nuotteineen. Nuotinlukutaito ei varmaankaan ole aikuiselle ihmiselle niin vaikea kuin lapselle: Nuottiviivastossa on viisi viivaa, joiden avulla hahmotetaan sävelten korkeudet. Nuotti voi olla joko viivalla tai viivojen välissä. Mitä ylempänä nuotti on, sitä korkeampi sävel. Eli askel nuottiviivastolla viivalta sen viereen merkitsee siirtymistä valkoiselta koskettimelta sen viereiselle valkoiselle koskettimelle. Ylöspäin viivastolla tarkoittaa kimeämpiin ääniin päin eli oikealle koskettimistolla, ja alaspäin vastaavasti vasemmalle. Aluksi varmaan riittä osata lukea oikean käden nuotteja, mutta myöhemmän varalta voisi kai aloittaa laskemisen keski-C:stä, joka on kahden mustan koskettimen vasemmanpuoleinen valkea ja nuottiviivastolla ensimmäisellä sen alapuolisella apuviivalla, jotka siis lasketaan ihan samoin kuin itse viivat: yksi siirtymä viivastolla viivalta viivan viereen vastaa siirtymistä viereiseen valkeaan. Nuottien pituuden eli kuinka kauan nuotin annetaan soida, ovat seuraavat: keskeltä ontto jossa ei ole vartta: koko tahdin keskeltä ontto, jolla on varsi: puoli tahtia keskeltä täytetty eli siis yksivärinen, jossa on varsi: neljännestahdin keskeltä täytetty varrellinen, jolla on yksi häntä: kahdeksasosatahdin vierekkäiset kaltevilla viivoilla yhteen liitetyt nuotit vastaavat hännällisiä. Riittä soittaa pituudet summittain ja korvakuulolta sitten päättää oikea pituus sen mukaan, mikä kuuloistaa kivalta. Mustat koskettimet merkitään valkoisten avulla: Valkeasta yksi oikealle: ylennetty nuotti, merkitään risuaidan kappaleella valkoista nuottia vastaavassa merkinnässä Valkeasta yksi vasemmalle: alennettu nuotti, merkitään b valkoista nuottia vastaavassa merkinnässä. Usein ylennykset ja alennukset pysyvät koko kappaleen samoina, jolloin ne merkitään nuottiviivaston vasempaan reunaan valmiiksi ja koskevat kaikkia sillä korkeudella olevia nuotteja sillä rivillä. Tuossapa olikin kaikki. Sitten vain etsimään kiva helppo laulu... Yst. terv.

Ai niin: viivan vierestä viivalle on siis ihan sama juttu: siirtymä viereisee3n valkoiseen koskettimeen. Printtaisitko tämän ohjeen äidillesi (kyllin iso fontti jotta on helppo ohimennen lukea), niin hän voisi siitä katsoa, jos sattuu unohtamaan. Kahdesti päivässä olisi sopiva harjoittelutahti. Harjoitukset voivat ollan minkä mittaisia vain: mikä kivalta tuntuu ja minkä hyvin jaksaa. Se että ylipäätään yrittää jotakin samasta aihepiiristä, pitää jo opitun muistissa niin ettei tarvitse uudelleen kerrata samoja vaan voi edistyä vähäsen. Yst. terv. Hannele

13. tammikuuta 2011 klo 15.01 Hei vielä, Yksi nuottimerkintä unohtui: Piste nuotin perässä merkitsee, että nuotti soitetaan pituudeltaan puolitoistakertaisena, eli esim tavallinen varrellinen yksivärinen nuotti on yksinään neljännestahdin eli se on sama kuin kaksi kahdeksasosatahtia, mutta pisteen kanssa se soi kolme kahdeksasosatahtia. Hannele

Hei Tuli mieleeni, että itse ainakin hahmotan nuotit helpommin maamerkkien avulla, mutta toki ajan myötä oppii kaikkien nuottien paikat. Itselläni maamerkkejä ovat C:n lisäksi H eli kolmen mustan oikealla puolella oleva valkoinen sävel, joka on nuottiviivaston keskimmäisellä viivalla, ja F eli kolmen mustan vasemmanpuoleinen valkea sävel, joka on alhaalta katsoen ensimmäisen ja toisen viivan välissä. Tyypillisesti, kun nuotteja ylennetään, niin ylennetään vain F tai sitten F ja C. Tyypillisesti, kun nuotteja alennetaan, niin alennetaan vain H tai sitten H ja E. Toki on mahdollista ylentää tai alentaa useampiakin nuotteja. Nuottien kirjaimet menevät siis: C, D, E, F, G, A, H  ja taas C, D, E,... Niinpä ylennykset ja alennukset koskevat kaikkia samannimisiä säveliä, vaikka olisivat eri korkeuksilla. Kirjaimet vastaavat kosketinten rytmitystä. (Yksi jakso on nimeltään oktaavi, esim. C - C.) Monissa kappaleissa soitetaan aika lailla liukuvasti suunnilleen samalta korkeudelta, mutta kaikissa ei. Kaipa se tekee kappaleen helpommaksi soittaa. Luulisin, että ensimmäisen kappaleen kannattaisi olla helppo ja tenhoava, mitä se nyt sitten oman maun mukaan onkaan. Yli 150 kappaleen joukosta luulisi jotakin löytyvän... Rattoisia hetkiä uuden harrastuksen parissa... Yst. terv. Hannele

J.K. Ehkä musiikkipäiväkirjani tarjoaisi jotakin innostusta, vaikka
olenkin jo lapsena soittanut pianoa ja harmonikkaa:
http://musiikkipaivakirja.blogspot.com/
Hannele




Opi soittamaan 5-rivistä haitaria

Haitarilla on helppo soittaa. Ensin opettelet oikean käden ja säestyksen vasemmalla kädellä myöhemmin. Haitarissa on viisi riviä näppäimiä, mutta kullakin viiden näppäimen rivillä nousevia säveliuä kaksi viimeistä niistä on samaa kuin seuraavan rivin kaksi ensimmäistä. Riittää siis opetella soittamaan vaikkapa kolmella keskimmäisellä rivillä, niin loput kaksi riviä ovat vain kosketinten valinnan helpottamiseksi. Näppäimet ovat puolen sävelaskeleen välein samoin kuin pianossa mutta mustat ja valkeat samanmuotoisia. Kun on noustu ensimmäiset kolme, niin siirrät kättäsi sen alapuolella oleville kolmelle ja ne jatkavat siitä sitten seuraavat kome ylöspäin. Jne! Helppo juttu. Näppäimistön värityksestä pianoon vertaamalla löytää nuottiviivaston keski-C:n ja muut voi laskea siitä tai pianon koskettimistoon vertaamalla opetella visuaalisesti niiden paikat. Sitten vain soittelemaan. Nuotteihin on siis merkitty vain valkeat, vuorotellen viivalle ja viivan väliin noustessa tai laskiessa nuoteilla tai koskettimilla. Risuaita nuotin edessä tai rivin alussa nuotin korkeudella meinaa, että nuotin sijasta soitetaan sitä puoli sävelastetta ylempi nuotti, siis musta kosketin. Vastaavasti b nuottiviivastolla merkkaa yhtä puolisävelaskelta alempaa nuottia/kosketinta. Sävelten pituudet korvakuulolta niin, että kuulostaa kivalta tai etsi ne netistä.
Yritä! Vain yrittämällä voi onnistua!

** *
to 11.2.2016 En tiedä, onko väärinkäsitys vai mikä vai muistivirhe, mutta kun nämä ohjeet kosketinsoittimella soiton oppimisesta lähetin ruotsinkieliselle vanhalle naiselle, joka ei ollut kai ennen soittanut mitään, niin muutamassa päivässä - vai parissa viikossa? - oppi omin päin soittelemaan tenhoavasti vaikka mitä niin, ettei voinut uskoa, ettei hänellä ollut ollut soittotaitoa ennestään. Jos käsitin oikein sanoi äänittäneensäkin, ja että ehkä radiossa soisi, mutta tavallaan voihan se olla niinkin, jos hyvin oppi, niin olisi ollut hyvä malli muille. Mutta voi olla väärinkäsityskin.
Kai olin sanonut, että ihan hyvin oppii varmaankin, jos käyttää elämänkokemustaan eikä kovin kaavamaisesti opettele. Nuoremmalle ohje olisi kai, että jso seuraa omaa näkemystään musiikista ja elämän musiikkimaisista puolista eikä tee kovin mekaanisesti vaan pikemminkin omien tunteiden mukaan.
Opettamisen kannalta juuri tuon ohjeen kyllä mietin. Siinä on se, että nuotinlukuun kompastumisen sijaan hahmottaisi sävelkorkeudet summittain ja olisi jonkinlainen käsitys nuottien pituudesta mutta oikeastaan soittelisi musiikinkuuloisuuden perusteella ja hakisi sitä, mitä itse kaipaa musiikilta, mitä tenhoa, kaihoa, vaikuttavuutta, tunteita ja tunnelmia, kauneuttakin, tuntemusten ja aistimusten musiikkia. Niin ei olisi nuotit kaavana musiikin ja itsen välissä vaan nuotit vain summittain luettuina ja musiikki vapaasti sydämellä kuultuna, omien toiveiden tietä kuljettuna kappaleenvalinnassa ja soittotavassa.

Maanantaina 13. heinäkuuta 2015 - Laulutaidottomille ja epämusikaalisille

Palautin Jasmine-kitaran kauppaan. Nyt täytyy keksiä jokin tosi hyvä keino valita kyllin halpa soitin, kun olen jo kaksi kertaa epäonnistunut.
Kaupassa oli samaan aikaan joku heavymusiikin ystävä. Minua ei heavy kummemmin häiritse, kun ajattelen sen olevan toisenlaisen elämäntilanteen kaipuuta tuntevampaan päin, tyyliin aijai, buaah, wuaah, ja kaipuuta enemmän oman luontonsa mukaiseen elämään, mutten nyt tiedä sitä, onko heavy elämäntadossa kyllin taitavien tekemää kelvatakseen tuoksi tieksi. Ehkä pikemmin joku perinteinen miesten soitin voisi tuoda elämänviisautta kuten vaikka tuntevan kuuloinen ja näköinen torvi. No jaa, enhän minä näitä osaa, tulen vain miettineeksi, kun käyn soitinliikkeessä.
Entä banjo? Kosketinsoitin?

Luonnollista tervehenkistä elämää elävän ihmisen keho, elämänkokemus soisi. Mutta jos on keinotekoisesti, niin ei soi tai soi kamalan vaimennetusti hmmph. Olennaista on, että vatsan seutu tunteineen ja spontaaneine motivaatioineen on spontaanisti, luonnollisen tervehenkisesti. Teot voivat sitten olla ihan vain jokun arkeen sopivan motivaation mukaan eikä tarvitse olla kokonaan luonnollisimmillaan vaan tekemisen meiningin tervehenkisyys ratkaisee soivuuden.
Spontaani, tunteva, positiivinen, tervehenkinen, suoraselkäinen, tervehenkisen sosiaalinen, motivoitunut innostunut, hyvällä mielellä mukana, luonnollinen, aistivoimainen, liikunnallinen näyttelemättä, elämässä läsnäoleva, ikiaikainen, elintilaa tuova, elämää paremmalle tolalle aukova, yms soi.

Rapistä en ole koskaan niin pitänyt, mutta minulla on vaikutelma, että siinä laulamisen halu on suurempi kuin käsitys siitä, miten laulu syntyy. Jonkin taitavan innostavan laulunopettajan vetämä lauluryhmä, joka laulaisi tuttuja vauhdilla ja elämänmakuisuudella sekä tuntein laulettavia lauluja kuten vaikka "Daa-daa.daa-da-daa-da kiitä alla autostrada..." voisi opettaa, mistä laulu löytyy, ja niin olisi suuremi kirjo lauluja tarjolla, ulottuvilla jo.Savonlinnan työväenopiston Linnalan Kaiken kansan laulukuorossa oli muutama vuosi sitten sellainen vetäjä.
Saksofoni?

Lauantaina 11. heinäkuuta 2015

Keväästä asti minulla on ollut hinku ostaa uusi soitin, kenties toinen ukulele. Ja niin toissapäivänä ostinkin ruskean puunvärisen ukulelen, jossa on valkoista, niin olisin sitten kehdannut soitella sillä ihmisten nähden, mutta niin vain en osannut asennoitua, että minulla kaksi ukulelea, kun ne ovat tavallaan samantapaiset mutta kumminkin ihan erilaiset. Uusi ukulele jotenkin teki liikkeistäni kömpelöt ja niin kolhin jalkani kolmeen kertaan, ja niin sitten tuumin, ettei käy ja vein soittimen takaisin kauppaan eilen. Sain tilalle Jasmine-merkkisen kitaran, mutten nyt sitten tiedä, onko sekään sopiva. Enkö osaa kesällä valita soitinta?
Jasmiinisuitsuke ja jasmiiniriisi auttavat ikväien muistojen unohduttamisessa, kun tilanne on jo ohi ja jäljellä enää ikävää ilmapiiriä ja ajatukset. Jasmiinin tuoksu, jota Jasmine-kitarankin soinnin soimaan jäävässä soinnissa on trunnelmaltaan, etäännyttää surun voimin ikävät muistot ja niihin liittyen hiertämään jääneet nykyisellään etäiset ihmikontaktit, ja on samalla jotenkin kauniin tunnelmallinen luoden hengellisyyden ja elämänviisauteen virittäytymisen myötä tilaa uudelle elämälle uudelta pohjalta, kokonaiselle elämän tervehenkiselle rikkaudelle nyt kun häiritsevät henkilöt ja aihepiirit saa etäännytettyä ja laitettua pienempää tilaan niin että jää koko maisema itselle. Jasmiinin tuoksulla voi etäännyttää ja pyyhkiä pois ajatuksiksi jääneet ihmiskontaktit muttei jaettua elämää. Häiritsevät asiat ovat kullekin erilaiset. Tuo kitara oli samanhintainen kuin ukulele, jonka ostin, mutten nyt sitten tiedä, voiko jasmiiniteemalla olevaa kitaraa soitella ja miten koirani reagoivat siihen, kun ainakin alkuun ovat olleet alakuloiset.
Ukulelen soitntujen soittamisen jälkeen kitaran soinnut tuntuvat paljon helpommilta kuin joskus aiemmin, kun olen niitä yrittänyt opetella. Myös se, että olen tässä välissä yrittänyt opetella sointuja kosketinsoittimella, auttaa hahmottamaan sointuja. Kitara on siitä kiva, että se on niin tavallinen soitin, toisin kuin erikoisen näköinen kuvallinen ukulele, niin että kitara on sosiaalisesti helpompi.

Jos sen sijaan ikävät ihmissuhteet ovat edelleen elämän osa, niin niihin usein auttaa ohje "Elä ja anna toisten elää!" (http://opisuomalaisuus.blogspot.fi) sekä etäisemmät välit niin, että toinen (ja itsekin sinä) miettii ne sivistyksellä eikä sosiaalisesti pähkäilemällä sekä tietenkin hengellisyys, hengellisemmät ihmissuhteet ja tervehenkisyys ihmissuhteissa, ennen kaikkea siinä, miten paljon ollaan tekemisissä ja mihin tapaan sekä miten ihmissuhteista ajatellaan, sekä yleisen meningin moraalisuus ja tervehenkisyys.

Ihan liian vahva jasmiinivaikute: palautan kitaran, kunhan musiikkiliike on auki.

En tiedä, mikä kitaran jasmiinityylin idea oikein on, kun ei se ole ihan sama kuin jasmiinisuitsuke tai jasmiiniriisi vaan siinä on jokin, teknisempikö?, perussointi ja sen perään vasta jasmiinityyli. On jotenkin lättänämpi tuo perussoitnikin kuin savonlinnan savolaisuus. Mutta menetinkö nyt rahani, kun en saanutkaan soitinta?

Perjantaina 10. heinäkuuta 2015

Laadin ohjeen lahjojen ja taitojen oppimiseen kaukaiseen rakkaimpaan haaveammattiinsa niin,e ttä tunteenomainen arvostus tuota alaa kohtaan kääntyisi suuremmaksi lahjakkuudeksi ja taidoksi kuin mihin ei-niin-motivoiduilla aloilla pystyisi. Eiväthän kaikki mahdu musiikin ammattilaisiksi, mutta kun kiinnostus musiikkiin on tunteenomaisesti motivoitua, niin josko noista ohjeista jotakin iloa olisi omin päin yrittäessä: http://nopeaoppisuus.blogspot.fi blogin varhaisimmat kirjoitukset (eka ja kolmas). http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/search?updated-min=2011-01-01T00:00:00-08:00&updated-max=2012-01-01T00:00:00-08:00&max-results=4
Varmaankin tuo linkki tosin on jo tässäkin blogissa.