Torstaina 24. maaliskuuta 2016 - Musiikkimainen elämäntapa

Kirjoitukseeni terveistä elämäntavoista lisäsin tässä jokin aika sitten tällaisen:

"125. Esikuvista ja taidoista mallia ottaessa, ollessa sosiaalinen ja keskustellessa toinen mainitsee yleensä vain yksittäisiä asioita ja asioiden puolia muodollisemmalla etäisyyttä olettavalla tyylillä. Ei ole hyvä ottaa noita asioita liian lähelle, vaikka olisi kovin motivoitunut oppimaan niistä tai ymmärtämään täydesti, sillä ne eivät ole lähietäisyydelle tarkoitettuja vaan etäämmäs tarkoitettuja. Lisäksi ne eivät ole koko asia, eivät koko viesti, vaan sinun oletetaan elävän elämääsi tervehenkisesti ja mitä siinä koet ja havaitset, on osa sitä maisemakuvaa, johon he viittaavat. Esim. tunteikas kappale ei ole vain yhtä tunnetta kuvaava vaan joidenkin aikojen elämänmeininkiä, usein sen yleiskuvaa, isointa virtaa pääpiirteissään, eli olettaa sinun elämänkokemuksesi osaksi laulumielikuvaasi ja sitä, miten tuollaisten tunteiden kanssa elät, esim. 1/5 laulua ja 4/5 arkea kokemuksellisessa rikkaudessaan. Vastaavasti taidot yleensä vaativat oman arkijärkesi ja tervehenkisen elämäntapasi perusvirran tuekseen."
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

("118. Varmaankin olen kirjoittanut liian vähän moraalin tärkeydestä. Kaavamaisesti noudatettuna ulkoa luettuna se vain ratkoo valtavan määrän ongelmia, mutta jos on tervehenkinen moraalinen missio elämässä ja sillä myös tervehenkinen toteutus, niin se tuo paljon elämänsisältöä ja elämää jotenkin sellaiselle tolalle kuin sen kuuluisi ollakin. Esim. töiden tehtävä on kai tehdä jotakin tähdellistä maailmassa, jotakin, mikä tekee maailman paremmaksi elää. "


111. Omassa ja tuttujeni elämässä olen huomannut, että elämänlaadun kannalta on kamalan tärkeää, että työ, harrastukset ja opinnot ovat itsetarkoituksia ja tekemisenä kiehtovia eivätkä vain rahan tai tavan tai toisten neuvon tai pakon vuoksi tehtyjä.

109. Näyttäisi olevan väliä sillä, onko eheä pitäessään taukoa tekemättä kummemmin mitään vai eheä toimeliaisuuden keskellä. Päivittäisessä elämässä ja terveissä elämäntavoissa on monenlaista aktiivista tekemistä ja on tärkeää, että tulee niiden kanssa toimeen, viihtyy ja on eheä niitä tehdessään. Eheys toiminnan keskellä on samantapaista kuin jos polkupyöräillessäsi pidät muutaman polkaisun taukoa ja pyörä kulkee itsestään, niin on virikkeitä ja toimeliaisuutta ja samalla on keveän helppoa eheyttä ja tunnelmallisuutta. Jos teet samoin mutta poljet hyväntuulisesti, niin tehtävä on helppo ja juuri riittävä helppous ja miellyttävyys, luontevuus ja tunteidenmukaisuus tuo eheyttä toiminnan keskelle. Tai jollet ole senkään vertaa liikunnallinen, niin kuin sightseeing laivan kääntyessä on virikkeitä ja viihtymistä yhtä aikaa. Ehkä ero mitään tekemättä eheään onkin siinä, miten hahmottaa nuo hetket: kuulosteleeko kropan tottumista lämpötilanvaihdoksiin ulkoa sisälle tultua ja miettii pitäisikö haukata jotakin vai lösiikö vain ja on edes huomaamatta, miten kroppa reagoi, vaikka juuri kroppa sanoi, että nyt taukoa, kun on lämpötilanvaihdokseen totuttelun aika. Eli toinen on aktiivinen ja toinen pasiivinen samoissa tekemisissä ja aktiivisuus luo tietä tulla aktiivisuuden kanssa laajemmin elämässään toimeen ja passiiivisuus taas tekee toimeliaisuudesta takeltelevaa ja epämiellyttävää.

103. Rakkauksia on hyvä olla elämässä, mutta arkea on usein parempi ohjata sen mukaan, mikä on kivaa eikä välttämättä rakasta, koska kiva juttu voi olla kiva tällä kertaa ja kohta taas voi vaihtaa mielensä tai ensi kerralla ei mutta sitten joskus taas kyllä sekä mielialojen että tekemisen hienoisten vaihteluiden ja muun elämän menojen mukaan. Eli voi tarttua hetkeen, ei ole sidottu kaavaan, ei epäonnistumisiin, mutta hyvät asiat voi vapaamuotoisesti sukkelasti poimia elämänsä parannukseksi ilman, että muusta elämästä tarvitsisi sen vuoksi tinkiä.

99. Asiat ja ihmiset tarvitsevat etäisyyttä. Sinun on lähestyttävä niitä uusin avoimin mielin, rojahtamatta niiden niskaan, käytettävä niitä ikään kuin assosiaatioiden lähteinä löytääksesi oman tiesi, hetki hetkeltä uusiutuvan. Silloin ne kipinöivät elämässäsi eivätkä dumppaa sinua muottiin, jossa ei ole tilaa omalle itsellesi tai oikealle näkemyksellisyydelle, tervehenkisyydelle. Tämä kysyy vapautta ja vapauden käytännön edellytys on hyvä moraali, esim. "Elä ja anna toisten elää"-ohjeen noudattaminen kaikessa.
Usein asiat ja ihmiset eivät ole täydellisiä. Joko on nähnyt paljon vaivaa saadakseen jotakin aikaan ja aikaansaannostensa vuoksi hän on esikuvana sinulle jossakin taidossa, mutta hän on yleensä joutunut luopumaan muusta saadakseen ammattitaitonsa tms, ja niin häneltä ei opi hyvää elämää ja vapautta. Siksi joutuu ottamaan esikuvistaan etäisyyttä kuin itse haaveineen olisi kovin hieno, näkemyksellinen ja elämänviisas, tervehenkinenkin, ja siksi rikkaammin hahmottava.

95. Työssä ja elämässämuutenkin olisi hyvä olla vaihtelua siinä, mikä on mitenkin kivaa ja mikä on mitenkin paljon tarpeen mukaan pakosta tehty, sen sijaan, että olisi kaavamaisesti jotakin samalla lailla koko ajan esim. siksi, että kivalta tuntunut motivoiva tavoite on muuttunut kaavamiseksi järjestelyksi tai tavaksi. On tärkeää, että tulee hetkiä, jolloin tuumi "hei tää on kivaa, tehdään näitä lisää" ja hetkiä, jolloin kiinnittää huomiota siihen, mikä on mitenkin tarpeen ja mistä voi luistaa, sillä muutoin elämänlaatu ja tekemisten laatu degeneroituvat ajan myötä kovin paljon huonommiksi.

83. Jos potuttaa tai tulee ilkeileväinen olo ilman, että syy varsinaisesti olisi ilkeilyn kohteessa, johtuu se yleensä siitä, että elämäntavassa jokin elementti hiertää, esim. työ tai jokin iso linjaus kuten arvojen valinta tai sosiaalinen muodollisuus. Silloin pitäisi tervehdyttää tuota elementtiä koskeva linjauksensa, siis valita tervehenkinen vaihtoehto siinä aihepiirissä ja laajemminkin tervehenkinen. Tervehenkinen ei yleensä ole kumpikaan ääripää, että tämä vai tuo, vaan isomman elämänymmärryksen perusteella valittu paljon muitakin hyviä puolia tuova elämää tervehdyttävä vaihtoehto siitä keskiväliltä. Usein täytyy elämän eri elementtien painotuksia muuttaa tervehenkisemmiksi.
Olen kirjoittanut parannusehdotuksia työhön: Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi ja enemmän vapaa-aikaa työtehon parantamisen varjolla http://workandfreetime.blogspot.fi .
Ilmastosta olen kirjoittanut tämän blogin kohdassa Vuodenkierto ja henkinen hyvinvointi http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html  sekä kohdassa Lämmittelyohjeita.
Liikunnan harrastaminen tekee hyvää http://harmaahapset.blogspot.fi/2013/01/liikunnan-iloa-myos-vanhoille-ja.html

 ") 

Sunnuntaina 28.2.2016 - Runonlaulannasta

Katselin eilen Suomen Euroviisu-edustajan valintaa. Kymmenen vuoden takainen voittaja Lordikin esiintyi. Voiko Lordin Euroviisuvoitto johtua osin siitä, että Lordi-hahmolla oli siivet: karu hahmo, jolla jokin kaunis perspektiivi oikeasti, niin kuin hard rock + hallelujah, ja niin kuin suomalaisuuden karuus jostakin kauempaa lämpimästä ilmastosta käsin katsottuna: käsittämättömä'n karu tyyli mutta ihan positiivinen, voiko olla, että Lordi oli ihan suomalaisen näköinen muun Euroopan silmissä? Vai äänestivätkö lapset, naivit ja pahat? Yleensähän ei ole hyvä harrastua jostakin ikävästä, koska silloin tutustuu siihen lähempää, ikä'än kuin kutsuu sitä luokseen ja voipa oppia itse saman sopan elämäänsä. Siksi ei olisi hyvä maalailla realistisen sijasta inhorealistisen tyylistä ikävään suuntaan vievää karikatyyria. Mutta ehkä aina haluaa nähdä muut viallisina kui n eivät muka olisi itse hyvin motivoituneita johonkin mukaansa tempaavaan näkökulmaan elämästä, kiehtovaan ja vakuuttavaan, kun itse ei vain tunne heidän näkökulmaansa, niin siksi luulee muut viallisemmiksi kuin itsensä, vaikka oikeastihan itsekin jättää nuo valinnat tekemättä, ettei kukaan oikeastaan ole siihen malliin viallinen vaan jokaisella joku iso juju näkökulmassaan, iso käytännön toimivuus, mielekkyys. Niin myös suomalaisilla suomalaisuudessa, ei siihen ulkomaiden hirviönäkemystä kaivata mukamas selventämään, kun se on ihan eri ilmiö, vappunaamari vai mikä lie.

Kun olen globaaleista kysymyksistä aina ollut harrastunut, niin kiehtovat nuo Euroviisut, mutten voi olla huomaamatta, ettei musiikillinen osaamiseni ole niin suurta asemaa salliva. Jos musiikki olisi alani joskus tulevaisuudessa, niin olisin kai jonkun sortin laulun- tai soitonopettajan luokkaa noin karkeasti, jos siis oppisin aika paljon lisää, sillä opetustaidot minulla ovat hyvät, lahjakkuuksillekin, ja opetusharrastuneisuutta on paljon enemmän kuin esiintymistaitoja joita ei melkein ollenkaan. Vapaa-ajanohjaus kiehtoisi työnä, mutta olisiko se pikemminkin liikunta ja luontoretkeily?

Tännä on Kalevalan päivä. Luin uutisista vanhasta runonlaulajasta.
"Luin tuota tämänpäiväistä runonlaulajajuttua. Ylimmäinen vanha kuva antoi kuvan runonlaulusta: oikeanpuolimmainen juttelee kuin ystävällinen lähelle tullut lintu ja mielenvire on linnunlauluntunnelmainen, siis linnunlaulun tunnelman ohjeekseen ottanut siinä, mistä löytää laulu ja sanat, sanoituksen muoto, ja syntynyt tyyli tuo mieleen venäläisen laulun, mieslaulajan laulamana niin kuin on monesti kuullut venäläisten laulajien laulavan. Vasemmanpuoleinen katsoo järjen vireestä käsin eikä ymmärrä, että miten lintu toimisi tässä mallina: mikä linnussa? Mutta linnulla on siis kommunikaatiotapa ja viisauden tyyppi, joka on tuosta vireestä, luontoympäristöstä ja käytännönläheisestä tervehenkisiä ikiaikaisia elementtejä sisältävästä elämäntavasta lähtöisin. Ja sitä varten siis pitäisi omaksua tunnelma, elää sentunnelmaisesti iahn niin kuin voi omaksua tietyn kielenkäyttötavan ja sen mukaisen katsantokannan jutellessaan, esim. epämuodollisen sosiaalisen (lähellä linnun kieltä) tai kaavamaisen johonkin ammattitarkoitukseen (etäällä, taitamaton, koska vain muutamia asioita huomioitu). Mutta arkijärkisempi sosiaalisempi vinkkeli on siis tunnelmallisempi ja siis soivempi ja hauskat ilmaisut ja vekkulit venkaukset, hupi ja hyöty yhtä aikaa, kommunikoivuus, viihtyminen ja asian kiinnostavuus löytyvät arkijärkisen sosiaalisen kielenkäytön tapaan tunnelmalliselta suunnalta, ihan niin kuin itselle tärkeää tunnetta muistaen ajateltu on näkövinkkeliltään kokonaisuutena vähän niin kuin laulu, ja sanat, jotka tekisivät oikeutta aiheelle,
olisivat tuntevat a viisaat, kuin laulun sanat."

28.6.2017   Jäin miettimään tuosta Kalevalan alusta tuota kohtaa, missä sanotaan
"

	Lyökämme käsi kätehen,
	sormet sormien lomahan,
	lauloaksemme hyviä,
	parahia pannaksemme,
	kuulla noien kultaisien,
	tietä mielitehtoisien,
	nuorisossa nousevassa,
	kansassa kasuavassa:

"
että millä tavoin kädet. Niin kuulostaisi siltä, että kaksi vanhusta tms seisoo vierekkäin ja laittaa keskimmäisen käden luonnollisessa asennossa toisen kämmentä vasten ja siitä sormet ristiin kuin rukoillessa tuon toisen käden kanssa, eli siis kahden ihmisen sormet yhdessä. Siitä tulee samantapainen mielikuva runon sompailemisesta, sen laatimisesta ja lähestymistavan valinnasta kuin kirjastosta lainaamassani nuotissa Lauluja Lönnrotin ajoilta. Miettivät, miten kasvavalle polvell kertoa Kalevalaa, jonka suunnilleen muistaa, muttei ihan tarkkaan vaan tarvitsee itsekin osata laatia korkeatasoista tekstiä-

6. helmikuuta 2020
Voisikohan olla, että jos ovat istuneet "sormet sormien lomassa",niin jos olisikin ollut punaruskea männyn kaarnan pintakerroksen palanen pyöreine mahtavan näköisine hahmoineen kädessä ja toinen ei malttanut vaan halunnut viedä sen, että "anna minä", niin olisiko tulut upean näkemyksen palanen siitä ja toiselle tyuosta ja kenties useampi näkemys eri aiheista mutta vähän silleen kuin ihmisten taidot yleensäkin että kullakin eri aiheesta ja jos samasta niin jotenkin eri kohdasta ja erit yylillä kumminkin, niin voisiko se olla jotenkin tuota, että "sormet sormien lomassa" niin kuin näkemykset lomittain, niin kuin on luontevaa näkemykset sivistyksen avulla yhteen liittää.

Vähän niin kuin täysikasvuisen männyn käppyräiset punaiset oksat ovat samaan aikaan tuntevan ja tekevän tunnelmaiset niin, että katsoessa pääsee jotenkin jyvälle, että miten tuntevuus ja tekeminen voivat sopia yhteen, niin myös luonnon muut rakenteet, kai siksi, että ne ovat luonnolliset tavoitteita eli valoa kohti kasvamisen, olosuhteissa eli missä päin on valoa ja varjoa, ym, armoilla synnyttämiä,niin niissä on vapaamuotoinen tekeminen, kasvin kasvu, joka on ikiuaikaista ja tunteiden ja parhaan ymmärryksen mukaista, mutta niin,ettei joka tekijää jälkikäteen näe, ja elämänolosuhteet & järki sovitettu yhteen, ja niin ne sopivat malliksi moneen modernissakin maailmassa. Lisäksi niiden tunnelma on hyvä, mikä kielii toimivuudesta ja siitä, miten onnistuneita nuo ratkaisut ovat, ja niin niitä katsellessa saa jotenkin langanpäästä kiinni ja yltää ylemmäs kuin tavallisesti, parempaan laatuun. Luulisi, että eri luontoaiheista oppii eri asioita, esim. keväällä aluista ja nuoruudesta ja loppukesällä kypsyydestä, täydestä ymmärryksestä, syksyllä realismin vaatimuksista, niiden tyypistä ja talvella ihan vain elämisestä sivistyksen mukaan. Ja puun latva maasta katsottuna kertoo ideaaleista ja ikiaikaisuudesta ja alemmat oksat taa skäytännön elämästä, taimet nourten elämästä, jne. 

Sunnuntaina 21.2.2016 - Oman laulun säestämisestä soinnuin

Laulun säestämisessä ukulelella (tai etenkään kitaralla) on minulla vielä paljon oppimista. Säestys alkaa jo sujua takellellen, mutta laittaa helposti hukkaamaan laulun sävelen tai laulutavan ja äänen soinnilla ilmaistavat asiat, mitkä kai johtuvat siitä, kun soittaa soinnun heti tahdin alkuun. Jos sen sijaan vain laulaa tahdin alun tavallisesti ja vasta karkeasti puoliväliin tai loppupuolelle soinnin lykkää säestykseksi la-laa-laa + tsäm, niin jaksaa muistaa vanhan laulutapansa ja löytää sopivan kohdan soinnulle ja sopivan tavan sovittaa se laulun osaksi.

Sunnuntaina 14.2.2016

Mitä jos pikkuhyönteiset laulavat koko ajan, samoin kuin puheensorina voi täyttää huoneen. Mitä jos meidän elämämme kuuluisi laulaa siihen tapaan koko ajan tai isoimman osan ajasta, jotta elinympäristömme olisi sen puolesta luonnollinen? Vaikka että äsken kävelin viherkasvipalmuni luo ja pysähdyin siihen ja käännyin katselemaan ikkunallani olevaa kukkaa, niin ensin oli kävelyn ja toimeliaisuuden laulu olemuksessani, sitten siihen tuli yhtä aikaa palmun vehreyden ja sen näyttävyyden teema - niin kuin kaksi eri sävelkulkua ja teemaa laulussa, esim. säestys tai jonkin elokuvan musiikki - jotka vaihtuivat paikoilleen hiljentymisen rytmiin ja ikkunan kukan kauneuden teemaan. Löytäisikö musiikki silloin paikkansa, eläisinkö eläväisemmin ja viisaammin, enemmän täyden näkemykseni mukaisesti? Kuuluisiko minun sillä tavoin täydemmin kiinnittää huomiota elämisen tunnelmapuoleen ja tekemisen vaistomaisesti eriluonteisina koettujen elämänalueiden huomaamiseen tuolla vaistomaisella ymmärryksellä, joka kai olisi olennainen osa ihmisten käyttöohjetta?

Torstaina 11. helmikuuta 2016 - Lintujen kevätlaulu

Tässä olikohan pari viikkoa sitten vai milloin, oli pitkän kovan pakkasjakson jälkeen kai toista päivää lämpötila nollan tienoilla, niin minulla oli ikkuna raollaan ja ulkona linnut kokeilivat laulaa kevättä. Jostakin tuli mieliteko sanoa jotakin sellaista kuin "tsirp viuh", laulaa itsekin kevättä, mikä oli kamalan hauskaa. Se minua hämmästytti, ettei laulu lähtenyt kohdasta titityy vaan pikemminkin tuollaisesta säkäti säkäti sanoilla sompailua hiukan muistuttaen. Ja sitten oli toki tuo viuh-tyyli, joka olis sitä kun on kiva, kun om kevättä ilmassa ja aurinko paistaa.

Lauantaina 6.2.2016 - Värisevästä lauluäänestä

Löysin youtubesta Pauli Räsäsen laulaman Kotkan ruusun ja siinä oli ainakin värisevä ääni. Laulu jäi soimaan mielessäni ja huomasin, että värisevää ääntä voi oppia, vaikkakin haluaisin laulun äänen soivan elämänmakuisemmin, jotenkin aidommin kuin tuolla videolla, mikä kai tarkoittaa, että elämän pitäisi soida ja tunteen olevan omaa elämää koskettava eikä vain haave niin kuin tuossa.
Kotkan ruusun alussa laulu soi korkealta kuin pop tai perinteinen suomalainen laulukirjan laulu, ja sitten jatkuu matalalta heti parin sävelen jälkeen, missä tulee helposti värisevä ääni. Näyttäisi siltä, että värisevä ääni syntyy helposti paitsi tunteikkuudesta, myös siitä, että laulaa tuntein korkealta ja korkea teema jää soimaan äänessä vaikka laulaa tietyn verran matalammalta. Kauneus ja koskettava tunnelmallisuus soivat kai sillä tavoin äänen värissä, minkä kuuluisi olla ideana eikä tietyn sävelkorkeuseron, tunteita koskettava kauneus siis.
Lauloi kanssa jotakin muuta ja mm Tulipunaruusuja: "Illoin luokse pienne kapakan, ratsuani juoksuun hoputan, kuiskaa hiljaa arotuuli..." Ulkona käveli kolhon näköinen mies tummassa asussa ja mietin, että tuohon kun Tulipunaruusu-teema ja sillä teemalla vaikka (tummanruskean?) tuulipuvun housuihins ivuun punaiset Tulipunaruyusu-tyyliset raidat, niin jo olisi paljon vetävämmän näköinen, jotenkin tunteisiin vetoavan tenhoava, mutten tuosta nyt sitten tiedä, että miten miehen saisi sillä teemalla olemaan, kai pitäisi laulusta pitää hänen itse.

Lauantaina 30. tammikuuta 2016 (Sävellajin vaihtamisesta)

Kokeilin pitkästä aikaa soittaa panhuilulla jotakin, mutta alkanut taitoni oli ihan ruostunut, monet äänet vain pihisivät, ja laulukirjasta oli vaikeaa löytää vain valkoisilla koskettimilla soitettavaa kappaletta väliltä C-C. Mikä toi mieleen transponoinnin vai millä nimellä sitä sanotaan, kun vaihdetaan sävellajia.
Esim. jos on kappaleessa yksi ylennys F -> F#, niin sehän muuttaa pianolla koskettimiston niin, että jos ajattelee F#:ä uutena valkoisena ja F olisi jäänyt mustaksi koskettimeksi, niin kolmen ja kahden mustan koskettimen ryhmät ovat eri kohdissa mutta muuten on koskettimisto samannäköinen, eli F# vastaisi tavallista H:ta sijainniltaan uudessa koskettimistossa. Eli sävellajia vaihdettaessa pitäisi lukea, että F# on H ja laskea valkoiset koskettimet siitä ylös- ja alaspäin ykis kerrallaan ihan tavallisesti. Vastaavasti kahden ylennyksen kappaleessa F->F# ja C->C# olisivat uudessa koskettimistossa mustat koskettimet yhtä sävelaskelta enemmän oikealla eli C musta ja C# valkea, ja kappaleessa soitettava C# siis H:ta vastaavalla paikalla ja kappaleessa niin ikään soitettava F# E:tä vastaavalla paikalla, eli kukin nuotti pitäisi lukea yhtä sävelaskelta alemmaksi nuotiksi kuin mikä se nuottikirjoituksessa on, jotta saisi kappaleen C-duuriin. Kolmen ylennyksen kappaleessa F->F#, C->C# ja G->G# vastaisi G# H:ta, C# E:tä ja F# A:ta.
Vastaavasti yhden alennusmerkin kappaleessa H->B kolmen mustan koskettimen ryhmä olisikin hetiB:n oikealla puolella eli B vastaisi tavallisen koskettimiston F:ää. Vastaavasti kahden alennusmerkin kappaleessa H->B ja E->Eb mustien kosketinten ryhmät olisivat siirtyneet yhden sävelaskeleen vasemmalle, jolloin B pitäisi lukea C:ksi ja Eb F:ksi ja siis joka sävelen sijalla soittaa yhtä sävelaskelta korkeampi sävel, jotta soittaisi laulun C-duurissa. Kolmen alennusmerkin kappaleessa vastaisi Ab F:ää, Eb C:tä ja B G:tä.
Harmonikalla nämä ovat helppoja, mutta olisikohan tuossa, että pitäisi katsoa, että ylennyksiä tai alennuksia parillinen vai pariton määrä? Pariton hyppää puolisen oktaavia ja parillinen pysyy melkein paikoillaan, vaihtaa sävelaskeleen verran ylös taia laspäin.

Jaa, mutta tässä 13-putkisessa C-C-panhuilussa onkin myös mustia välikoskettimai vastaavat sävelet, ei hätää. Mutta liian korkeat ja liian matalat äänet kyllä täytyy jättää soittamatta.
No, joka tapauksessa, jos vaikka kanteleelle tarttee sävellajia vaihtaa, niin helpoimpia ovat nuo kaksi tai neljä ylennystä tai alennusta sisältävät sävellajit!

Tunteet & järki ja tunteet & kannattavuus

Laitan tähän linkkejä muihin kirjoituksiini, jotak ehkä musiikista kiinnostuneita kiinnostavat myös.
Täysi tunteidenmukaisuus siis kannattaa ja sopii yhteen järjen kanssa.

Tunteiden ja järjen yhteensovittamisesta
http://pikakoulu.blogspot.fi/2013/08/fitting-thinking-and-feelings-together.html
sekä saman blogin alun ajattelukurssin lopun huomio tunteista ja tunnelmatajusta ajattelussa  (Sen olisi tarkoitus sopia ensimmäiseksi kontaktiksi tunteiden rationaalisuuteen, siis ajattelukurssin kanssa luettuna, mutta vaatinee kenties puolesta vuodesta muutamaan vuoteen  lisää käytännön havaintoja tunteista, tunnelmista yms ja näiden yhteydestä järkevyyteen noissa tilanteissa/asioissa, jotta olisi oma kokemuspohjainen käsitys tunteista, minkä varassa sitten oppia lisää. Tai sitten sen pohjalta ymmärtää jo aiemmin tunteiden ja ajattelun suhdetta, onhan elämänkokemusta kumminkin jo takana.)
löytyy engl. versiona blogista http://quickerlearning.blogspot.fi
Videokanavani http://www.youtube.com/khtervola soittolista Rationality of feelings and instincts (ehkä linkki http://www.youtube.com/watch?v=xfGcdSSmBYA&list=PL5413BA37709C0F53 )

Tunteet ja kannattavuus
lisää vapaa-aikaa työhön http://workandfreetime.blogspot.fi
paratiisiteoriani (terveet elämäntavat ja maailma terveellä tolalla) http://paratiisiteoria.blogspot.fi
tunteet tietokoneille http://feelingcomputers.blogspot.fi varhaisin teksti

Vuodenajat, terveet elämäntavat, "Elä ja anna toistene lää" http://opisuomalaisuus.blogspot.fi

2.9.2017   Suojan löytämisestä linnateeman avulla http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2017/09/suojan-loytamisesta.html

Perjantaina 15. tammikuuta 2016

Kirjoitin tuollaisen http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/01/kieli-vai-laulu.html musiikki alkuperäisenä kommunikaatiotapana
 Tässä kokonaan:
"Kieli, vai laulu?

Voiko puhuttu kieli olla kehittynyt vasta kirjoitustaidon myötä - tai sen myötä, että naapuriheimot olivat tekemisissä kirjoituksen tai kirjoitustaitoisten kanssa tai joidenkin samantapaisten mekaanisten töiden kuten esim. jonkinlaisen rakentamisen? Ja sitä ennen olisi ollut vain v´laulu ja kommunikaatio sosiaalisesti, tekemiset, jaettu elämänpiiri ja näkymät toisten elämänkokemuksen myötä elämänmahdollisuuksiin. Luonnollinen tekemisten, tekemisentapojen, tavoitteiden, elämänviisauden ja tilanteiden taju ja sen ilmaisu lauluina kommunikaatiotarkoituksessa ja tekemisiä rytmittääkseen ja ajatuksia tukeakseen."

Mitäs noita luonnollisia kommunikaatiotilanteita ainakinolisi nykypäivän elämässä? Jos joku on harrastuksesta innostunut ja näyttää muille mallia, "Hei nyt mennään, näin!" vauhdikkaasti tehden ja sosiaalinen muiden samasta harrastuneiden nuoremman polven kanssa, niin syntyisikö äänellenin innostava kuvaus tekemisestä, jonkinlaisia hihkaisuja, kuvaavia äännähdyksiä yms?
Tai jos on jonkun sosiaalista kommunikaatiota ymmärtävän kanssa katsomassa jotakin kiinnostavaa, niin kuvailisiko äänen värillä, rytmillä, intonaatioilla, voimakkuuksilla yms tekemisentapaa ja näkökulmaa?
Mutta nämä ovat mlemmat opetustilanteita. Mutta laulu kiehtoo, sen luulisi olevan luonnollisen elämän osa, kun taas puheen lättänyys ei kiehdo mutta kerrotut asiat ja kertomusten kerrontatapa voivat kiehtoa. Olisiko siis jokin kommunikaatiomuoto, jossa olisi paljon asiaa, joko osin tai kokonaan laulumaista ja hyvin juuri kommunikaatiossa ja tekemisten ryhdittäjänä toimivaa? Ryhmää muodostavaa, laumoittavaa? Yhteisellä näkemyksellä lienee tässä jokin rooli, samoin vapaalla yksilöllisellä tekemisentavala ja elintilalla.

Jos kommunikaatiossa olisi paljon enemmän konteksti- ja näkökulmatietoja, niin voisiko silloin käyttää tekemisen ja elämisen näkökulmaa tunteiden tärkeiksi merkitsemin asioin ja olla paljon lähempänä sosiaalista kommunikaatiota, jonka äänensävyt ovat laulumaista tietoa kavereille? Etäisempiin ihmisiin ehkä yhteisön viisauden tai sen sivistyksen näkökulma motivaatioineen ja elämäntapoineen loisi yhteisöllisyyttä, toimeentulevuutta ja olisi yhteisesti allekirjoitettu, laulumainen, legendojen käyttöainetta.

* * *

Isäni ei osannut laulaa ja vika tuntui olevan siinä, että hän hahmotti elämänympäröivänä maisemana kerrallaan ja laulujen sävelkulut ja aiheet, kuten puhekommunikaatiokin yleensä, mainitsivat maisemasta yhden aiheen kerrallaan. Niin ettei laulutaidottomuuden tarvitse olla musikaalisuuden puutetta, vaikkeimniin ymmärtäisi musiikkia. Yhden aiheen kerrallaan voi hyvin valita teemaksi. Jos vaikka ryhmä harrastaa jotakin innolla, niin ehkä joku ryhmästä yrittää sävellystaitoa opetellakseen poimia siitä jonkin sävelmäksi, mutta sehän on ihan eri asia kuin osata säveltää koko maisema.
Laulaessa kanssa ei eläydytä nuotteihin vaan siihen elämänkokemukseen, niihin tunteisiin, tunnelmiin, tekemisiin, asioihin yms, mistä laulu kertoo, niin oma elämänkokemus on tavallaan astetta rikkaampi laulu jo valmiiksi. Ja jos laulun sävelmä on vain yksi teema, niin ei sen tarvitse löytyä keskeltä omaa olemusta vaan jostakin vain, ja elämänkokemus täydentää sen laulumaiseksi, kun ilmaisee elämänkokemustaan hiukan laajemmin, sen viihtyvyyden tunnistaen. Silloin laulu on kai malli mittapuullasi ihan hyvästä tavasta elää.

Maanantaina 28. joulukuuta 2015

Sitä tässä ihmettelin, kun laulukirjan lauluja soitellessa ja muutenkin ruotsalaiset vaikuttavat tyhmemmiltä ja kaavamaisemmilta kuin suomalaiset, niin mikä avuksi, mikä avaisi ruotsalaisten hahmotustavat suomalaiseen tapaan viisaiksi, jos nyt suomalaisuutta osaan ja ruotsalaisuudestakin jotakin? Niin olisiko Huopikkaat huopikkaat? Se on toki venäläinen sävelmä, mutta sen käytännönläheinen elämänmakuinen hahmotustapa kuulostaa ruotsalaiseen tapaan kaavamaiselta pohjalta aukeavan koko elämän rikkaaksi sosiaalisiakin asioita hyvin ymmärtäväksi arkijärkiseksi näkemykseksi.

Tiistaina 22. syyskuuta 2015

Luovuin viime viikon lopulla tumman puunvärisestä Lanikai-ukulelestani (Kiinassa valmistettu). Minulla oli ollut se noin kaksi kuukautta ja sen ajan olin sairastellut, milloin mitäkin flunssaa ja pääsärkyä ja tokkuraista oloa. Ennen en ole sillä tavoin sairastellut, ja niin luovuin ukulelesta.
Mutta minulle jäi alkuperäinen lilanvärinen kuvallinen ukuleleni, jossa on kaunis ääni. Ja toki kosketinsoitin ja kesällä ostettu 5-kielinen kitara, jolla olen opetellut kitarasointuja, sekä panhuilu, jota en ole niin soitellut, kun siinä on aika luja ääni.

* * *
7.10.-15
Voiko olla, että Kiinassa on niin kova työpaine, että jos haluaa jäädä kotiin ja ihan vain soitella, vaikkei ole soittotaidon mestari, niin tarttee olla flunssa, lievä ripuli, kylmänsärkyjä tms pientä sairautta, jottei voi mennä töihin? Mutta ei kai Suomessa sentään? Voi nukkua pommiin, valittaa alkavaa vilustumista tai pyytää pari päivää lomaa miettiäkseen, jatkaako töissä vai ei, luulisin.
Blogistani More free time! http://workandfreetime.blogspot.fi ja siitä linkillä löytyvästä kirjastani voisi olla tähän iloa ulkomaillakin, jos vaikka pomolla ja vaimolla ne luettaa.

Sunnuntaina 6. syyskuuta 2015

Mietin tässä Ruotsin-risteilyillä käyviä ruotsinkielisiä suomalaisia ja lauloin sitten jotakin ajankulukseni, mutta kauhistuin: ruotsinkielisten tyylillä laulettaessa laulusta tul ihan kuin ohje: näyttele minua näin osuvasti. Oli laulusta idea, että nää on tuttuja juttuja, teen ne omalla tyylilläni näin, ja se oli kuin näyttelemisen ohje, mikä on murhatuksi tulemisen vaara, etenkin ulkomaalaisten kanssa tekemisissä ollessa. Suomenkieliseen tapaan laulettaessa sitä ongelmaa ei tule. Lieneekö ero siinä, että lauluista hahmotetaan tunnelma eikä joitakine lementtejä. Ja kanssa ruotsinkieliselle laulu on kai sopivan tasoinen, kun taas suomenkieliselle vanhat suomalaiset laulut ovat vaativampia, siis harmonisempia, kuin nykykaupunkilaiselämä, jolloin niiden kanssa tavoitetaan jotakin syvällistä elämänviisautta, joka ei ole arjen kuva. Arki myös suhtautuu lauluihin kuin kirjo yksittäiseen asiaan, ja laulu arkeen kuin taiten eletty yksittäinen hetki elämän soljuvaan virtaan hälinöineen, talkerteluineen, kompasteluineen, eri väreineen, aihepiireineen, ihmissuhteineen jne. Ulkomaalaiset laulut puolestaan ovat suomalaiselle liian epäviisaita ja niin niitä ei matkita tarkkaan elämänohjeina vaan pikemminkin rinnastumina oman elämän hienoihin juttuihin. Pitäisikö ruotsinkielisille koululaulukirjan ja radion ruotsinkielisten ohjelmien laulut tai esittäjät ja esitystapa valita toisin, tervehenkisempää laulamisen tapaa opettaen?

Sunnuntaina 23. elokuuta 2015

Kuuntelin CD:ltä Olavi Virtaa. Jäin jälkikäteen miettimään, että noinko hän mietityttää miehiä tunneasioissa. Mielestäni miehet eivät tunnista outoja ilmiöitä tai outoja ilmiöiden puolia noin vaan korvaavat ne tutulla kokemuksellaan. Sen sijaan, jos käyttäisi kiinnekohtina arjen tuttuja ilmiöitä, tuttuja sosiaalisia havaintoja ja mielenkiinnonkohteita, niin niissä olisi sanasto, johon viittaamalla voisi neuvoa uudetkin ilmiöt niin, että ne sulavat. Luulen, että osuvampi kuin vertaus ruokaan, olisi vertaus tekemisten sujuviin puoliin, arjen ilmiömaailmaan, kun sen tuntuu objektiivisemmaksikin, enemmän oman tekemisen ja ymmärryksen alueeksi.

Perjantaina 14. elokuuta 2015

Viime tiistaina 11. elokuuta näin kirpparilla kaunisäänisen kitaran 65 eurolla ja niin vähän aikaa mietittyäni ostin sen, mutta kotona huomasin, että G-kielen viritystappi on rikki eli se on 5-kielinen mutta kivasti kumminkin soi.

Tänään jäin miettimään, että jos ukuleleista voi ainakin osasta oppia paratiisimalleja ja joistakin muista soittimesta kustakin niiden tyyliin liittyviä elämässä tarpeelisia näkemyksiä ja taitoja, niin voisikohan esim. kanteleen tai harmonikan tai minkä soittimen vain rakentaja opettaa suomalaisuuden taitoja, etenkin "Elä ja anna toisten elää!"-ohjetta, mist' tuntuu niin valtavasti hyötyä olevan melkein mihin vain! Ks. blogien alusta otsikoissa tärkeiksi kaikkien kaikkialla maailmassa opeteltaviksi sopivat, tärkeät kohdat http://opisuomalaisuus.blogspot.fi ja http://Finnishskills.blogspot.fi

Lauantaina 8. elokuuta 2015

Tuli vain mieleeni, kun katselin lehden kuvia musiikkifestarista, että yleensä, kun tekee asioita,joista puhutaan, joita arvostetaan ja joita moni haluaa tehdä, niin vaikka niistä sanotaan, että tekee vaan, vaikka perustaa yrityksen, niin ovat ne aika vaikeita ja työläitä ja isompi menestys tosiaan kysyy ammattitaitoa. Jos on vain kivaa musiikkia, niin se on kuin musiikkiopiston kevätkonsertti. Jos taas on jossakin porukassa mukana, niin porukalla on oma meininkinsä, oma elämänviisautensa ja haaveensa ja joku kenties osaa pukea ne lauluksi, ja joku osaa isomman kansanryhmän toiveita lauluina tuoda lähemmäs toteutustaan tai toteuttaakin, vaikka on ihan ok tavallisista vieraista ihmisistä kyse, mutta se kai kysyy ikää, jos on vaikka 20 vuotta vanhempi kuin nuo muut, niin jos on nuo vuodet opetellut,etsinyt teitä haaveiden toteuttamiseen, niin kenties osaa jo. Joku osaa jo nuorempanakin, mutta sitä ei voi noin vaan päättä,, että osaisin, vaan se kysyy ammattitaitoa tuossa lajissa. Ja kontaktin saaminen ihmisiin läheltä lienee helpompaa kuin lavalta? Toisaalta usein yhteinen sävel löytyy kohteliaisuusetäisyysden takaa eikä liian läheltä. Kanssa se sama kuin yrityksessä, ettei joku vain kävele rahojen kanssa pois, ja että on varaa tarvikkeisiin, ihmiset tulevat juttuun yms käytännön juttua on osattava, eikä voi suoraan nousta lavalle ihan vain siksi, että kivaa musiikkia. Nojaa, mutta kiehtovaltahan se kuulostaa, kumminkin.

Perjantaina 24. heinäkuuta 2015

Tuli mieleeni, kun näin kadulla lokkimiehen: ihan lokin oloisen miehen, jolla on matala lierihattu ja joka vaikuttaa kalastushenkiseltä. Muutama päivä sitten kaupungilla näin lokin valopylvään päällä ja kotona maalasin siitä muistista kuvan ja soitin joitakin sointuja tuota lokkia ajatellen:
 
     F  Cm  D  A  Cm  C7  D  A7  Cm

Torstaine 23. heinäkuuta 2015

Kirjoittelin joskus tuollaisen http://happinesstipsblog.blogspot.fi/2013/11/some-observations-about-who-is-happy.html siitä, miten elävät ihmiset ovat onnellisia ja miten elävät taas eivät ole, mm musiikin harrastamista sivuten.

Keskiviikkona 22. heinäkuuta 2015

Olen silloin tällöin soitellut uudella puunvärisellä ukulelellani sointuja kappaleista säestämisen oppimistarkoituksessa. Helpot soinnut jo sujuvatkin, mutta oudommat sormille vaikeat kangertelevat, enkä oikein osaa laulaa onnistuneesti samaan aikaan, kun en tiedä, miten laulun väri vertautuu ukulelen sointiin.
Sen vain olen huomannut, mikä varmaan kitarankin sointujen oppimiseen pätee, että sormille soinnut ovat vaikeita niiltä kohdin, joilta mieli ja tunteet sanovat "Pyh! En viitsi keskittyä tämän enempää, tämän herkemmin, tämän hienommalla laadulla, sillä nämä ovat vain kieliä painavat sormet eikä musiikki.", oli se sitten omaa jaksamattomuutta uutta harjoitellessa tai joltakin sosiaaliselta suhteelta vaikutteena tullut asenne. Eli jos musiikkia oikein kaipaisi elämäänsä niin että olisi luontevaa vaivautua enemmän, niin silloin soinnutkin olisivat helpompia ja soisivat herkemmin ja hienommin soitettuina myös kauniimmin. Mutta se on siis mm siitä kiinni, ettei olisi niin helle vaan vähemmän lösö mielenvire.
Hyvä valinta tuntuu olevan soittaa ensin helppoja sointuja kauniisti, kuulostellen soinnun väriä, tunnelmaa, sen viestiä ja soittaen mahdollisimman hyvällä, kauniilla tyylillä. Ja sitten lisäksi siellä täällä harjoituksen vuoksi vaihtelevaisesti sormille hankalampia sointuja, niin että vähitellen oppisi, miten nekin soitetaan. Kun kitaralla kokeilin, niin helpompi oli hahmottaa sointu, jossa eivät soi kaikki kielet vaan vaikkapa vain neljä kieltä kerrallaan kuten ukulelessa on, kauniimminkin soivat niin soittaessa.

Tai tuossa laulun vertautumisessa ukulelen sointiin on se, ettei se mene kuin kitaralla säestäessä vaan jotenkin niin kuin joululaulu ja kulkuset söestämässä tai kauniisti laulettu poplaulu ja korkealta helisevät soinnut niin kuin linnunlaulu tai nuo kulkuset, kitaran helinä J. Karjalaisen kappaleessa Hän mutta laulu ei puhemainen kuten kitaralla ehkä vaan kaunis kuin rakkauslauluissa.

Tiistaina 14. heinäkuuta 2015

No, valitsin sitten kumminkin sen saman ukulelen. Ainakin se on helpompi soitella ihmisten nähden, kun on puunvärinen kuin tavalliset soittimet yleensäkin. Ja äänikin on ihan kiva.

Ohje: opi soittamaan kosketinsoitinta ja pianoa - opi soittamaan 5-rivistä näppäinhaitaria

Tässä koskettimet ja nuottien luku, mutta soita vain summittain nuottien mukaan ja käytännössä musiikinkuuloisuutta tavoitellen, mikä itsestäsi on tenhoavaa ja vaikuttavaa, tunteita koskettavaa, rikkaasti hahmotettua. Valitse kappaleet mielenkiintosi mukaan joka kerran erikseen eikä kaavamaisesti sillä kaavamisuus ei soi yhtä kauniisti eikä kiehdo niin, että oppisi yhtä paljon.

Kirjoittelin joskus tällaisen:

Opi soittamaan kosketinsoittimella

kivan harrastuksen, jollei hän ole aiemmin soittanut mitään soitinta. Yksi, mitä tulee mieleeni, on, että etsisitte jostakin tavallisen laulukirjan, jossa olisi häntä kiinnostavia kappaleita sanoineen ja nuotteineen. Nuotinlukutaito ei varmaankaan ole aikuiselle ihmiselle niin vaikea kuin lapselle: Nuottiviivastossa on viisi viivaa, joiden avulla hahmotetaan sävelten korkeudet. Nuotti voi olla joko viivalla tai viivojen välissä. Mitä ylempänä nuotti on, sitä korkeampi sävel. Eli askel nuottiviivastolla viivalta sen viereen merkitsee siirtymistä valkoiselta koskettimelta sen viereiselle valkoiselle koskettimelle. Ylöspäin viivastolla tarkoittaa kimeämpiin ääniin päin eli oikealle koskettimistolla, ja alaspäin vastaavasti vasemmalle. Aluksi varmaan riittä osata lukea oikean käden nuotteja, mutta myöhemmän varalta voisi kai aloittaa laskemisen keski-C:stä, joka on kahden mustan koskettimen vasemmanpuoleinen valkea ja nuottiviivastolla ensimmäisellä sen alapuolisella apuviivalla, jotka siis lasketaan ihan samoin kuin itse viivat: yksi siirtymä viivastolla viivalta viivan viereen vastaa siirtymistä viereiseen valkeaan. Nuottien pituuden eli kuinka kauan nuotin annetaan soida, ovat seuraavat: keskeltä ontto jossa ei ole vartta: koko tahdin keskeltä ontto, jolla on varsi: puoli tahtia keskeltä täytetty eli siis yksivärinen, jossa on varsi: neljännestahdin keskeltä täytetty varrellinen, jolla on yksi häntä: kahdeksasosatahdin vierekkäiset kaltevilla viivoilla yhteen liitetyt nuotit vastaavat hännällisiä. Riittä soittaa pituudet summittain ja korvakuulolta sitten päättää oikea pituus sen mukaan, mikä kuuloistaa kivalta. Mustat koskettimet merkitään valkoisten avulla: Valkeasta yksi oikealle: ylennetty nuotti, merkitään risuaidan kappaleella valkoista nuottia vastaavassa merkinnässä Valkeasta yksi vasemmalle: alennettu nuotti, merkitään b valkoista nuottia vastaavassa merkinnässä. Usein ylennykset ja alennukset pysyvät koko kappaleen samoina, jolloin ne merkitään nuottiviivaston vasempaan reunaan valmiiksi ja koskevat kaikkia sillä korkeudella olevia nuotteja sillä rivillä. Tuossapa olikin kaikki. Sitten vain etsimään kiva helppo laulu... Yst. terv.

Ai niin: viivan vierestä viivalle on siis ihan sama juttu: siirtymä viereisee3n valkoiseen koskettimeen. Printtaisitko tämän ohjeen äidillesi (kyllin iso fontti jotta on helppo ohimennen lukea), niin hän voisi siitä katsoa, jos sattuu unohtamaan. Kahdesti päivässä olisi sopiva harjoittelutahti. Harjoitukset voivat ollan minkä mittaisia vain: mikä kivalta tuntuu ja minkä hyvin jaksaa. Se että ylipäätään yrittää jotakin samasta aihepiiristä, pitää jo opitun muistissa niin ettei tarvitse uudelleen kerrata samoja vaan voi edistyä vähäsen. Yst. terv. Hannele

13. tammikuuta 2011 klo 15.01 Hei vielä, Yksi nuottimerkintä unohtui: Piste nuotin perässä merkitsee, että nuotti soitetaan pituudeltaan puolitoistakertaisena, eli esim tavallinen varrellinen yksivärinen nuotti on yksinään neljännestahdin eli se on sama kuin kaksi kahdeksasosatahtia, mutta pisteen kanssa se soi kolme kahdeksasosatahtia. Hannele

Hei Tuli mieleeni, että itse ainakin hahmotan nuotit helpommin maamerkkien avulla, mutta toki ajan myötä oppii kaikkien nuottien paikat. Itselläni maamerkkejä ovat C:n lisäksi H eli kolmen mustan oikealla puolella oleva valkoinen sävel, joka on nuottiviivaston keskimmäisellä viivalla, ja F eli kolmen mustan vasemmanpuoleinen valkea sävel, joka on alhaalta katsoen ensimmäisen ja toisen viivan välissä. Tyypillisesti, kun nuotteja ylennetään, niin ylennetään vain F tai sitten F ja C. Tyypillisesti, kun nuotteja alennetaan, niin alennetaan vain H tai sitten H ja E. Toki on mahdollista ylentää tai alentaa useampiakin nuotteja. Nuottien kirjaimet menevät siis: C, D, E, F, G, A, H  ja taas C, D, E,... Niinpä ylennykset ja alennukset koskevat kaikkia samannimisiä säveliä, vaikka olisivat eri korkeuksilla. Kirjaimet vastaavat kosketinten rytmitystä. (Yksi jakso on nimeltään oktaavi, esim. C - C.) Monissa kappaleissa soitetaan aika lailla liukuvasti suunnilleen samalta korkeudelta, mutta kaikissa ei. Kaipa se tekee kappaleen helpommaksi soittaa. Luulisin, että ensimmäisen kappaleen kannattaisi olla helppo ja tenhoava, mitä se nyt sitten oman maun mukaan onkaan. Yli 150 kappaleen joukosta luulisi jotakin löytyvän... Rattoisia hetkiä uuden harrastuksen parissa... Yst. terv. Hannele

J.K. Ehkä musiikkipäiväkirjani tarjoaisi jotakin innostusta, vaikka
olenkin jo lapsena soittanut pianoa ja harmonikkaa:
http://musiikkipaivakirja.blogspot.com/
Hannele




Opi soittamaan 5-rivistä haitaria

Haitarilla on helppo soittaa. Ensin opettelet oikean käden ja säestyksen vasemmalla kädellä myöhemmin. Haitarissa on viisi riviä näppäimiä, mutta kullakin viiden näppäimen rivillä nousevia säveliuä kaksi viimeistä niistä on samaa kuin seuraavan rivin kaksi ensimmäistä. Riittää siis opetella soittamaan vaikkapa kolmella keskimmäisellä rivillä, niin loput kaksi riviä ovat vain kosketinten valinnan helpottamiseksi. Näppäimet ovat puolen sävelaskeleen välein samoin kuin pianossa mutta mustat ja valkeat samanmuotoisia. Kun on noustu ensimmäiset kolme, niin siirrät kättäsi sen alapuolella oleville kolmelle ja ne jatkavat siitä sitten seuraavat kome ylöspäin. Jne! Helppo juttu. Näppäimistön värityksestä pianoon vertaamalla löytää nuottiviivaston keski-C:n ja muut voi laskea siitä tai pianon koskettimistoon vertaamalla opetella visuaalisesti niiden paikat. Sitten vain soittelemaan. Nuotteihin on siis merkitty vain valkeat, vuorotellen viivalle ja viivan väliin noustessa tai laskiessa nuoteilla tai koskettimilla. Risuaita nuotin edessä tai rivin alussa nuotin korkeudella meinaa, että nuotin sijasta soitetaan sitä puoli sävelastetta ylempi nuotti, siis musta kosketin. Vastaavasti b nuottiviivastolla merkkaa yhtä puolisävelaskelta alempaa nuottia/kosketinta. Sävelten pituudet korvakuulolta niin, että kuulostaa kivalta tai etsi ne netistä.
Yritä! Vain yrittämällä voi onnistua!

** *
to 11.2.2016 En tiedä, onko väärinkäsitys vai mikä vai muistivirhe, mutta kun nämä ohjeet kosketinsoittimella soiton oppimisesta lähetin ruotsinkieliselle vanhalle naiselle, joka ei ollut kai ennen soittanut mitään, niin muutamassa päivässä - vai parissa viikossa? - oppi omin päin soittelemaan tenhoavasti vaikka mitä niin, ettei voinut uskoa, ettei hänellä ollut ollut soittotaitoa ennestään. Jos käsitin oikein sanoi äänittäneensäkin, ja että ehkä radiossa soisi, mutta tavallaan voihan se olla niinkin, jos hyvin oppi, niin olisi ollut hyvä malli muille. Mutta voi olla väärinkäsityskin.
Kai olin sanonut, että ihan hyvin oppii varmaankin, jos käyttää elämänkokemustaan eikä kovin kaavamaisesti opettele. Nuoremmalle ohje olisi kai, että jso seuraa omaa näkemystään musiikista ja elämän musiikkimaisista puolista eikä tee kovin mekaanisesti vaan pikemminkin omien tunteiden mukaan.
Opettamisen kannalta juuri tuon ohjeen kyllä mietin. Siinä on se, että nuotinlukuun kompastumisen sijaan hahmottaisi sävelkorkeudet summittain ja olisi jonkinlainen käsitys nuottien pituudesta mutta oikeastaan soittelisi musiikinkuuloisuuden perusteella ja hakisi sitä, mitä itse kaipaa musiikilta, mitä tenhoa, kaihoa, vaikuttavuutta, tunteita ja tunnelmia, kauneuttakin, tuntemusten ja aistimusten musiikkia. Niin ei olisi nuotit kaavana musiikin ja itsen välissä vaan nuotit vain summittain luettuina ja musiikki vapaasti sydämellä kuultuna, omien toiveiden tietä kuljettuna kappaleenvalinnassa ja soittotavassa.