Useampaan kuukauteen ei ole tullut soiteltua kunnes nyt sitten taas viime päivinä. Jotakin olen laulanut kyllä, oppinut kauniimpaa ääntä, osin linnuilta hauskaa meininkiä ja osin pudottanut ”reunoja” pois laulun hahmotuksestani ja antanut elämän sellaisenaan kuvastua äänessäni.
Soittamisesta mietin sellaista, että meille jokaisella on ammattiala, joka antaa kaavan, tavanmukaisuuden, jonka mukaan tekemisiämme hahmottaa. Muusikon kaava on erilainen kuin kirjoituspöytätyötä tekevän. Niinpä täytyy päästää irti ammattialatottumuksistaan ja uida erilaiseen rennompaan hauskempaan elämäntapaan, jotta soitosta katoaisi jähmeys ja tulisi elämänmakuisuutta tilalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti