Koen luonnostaan elämän tunnelmallisena maisemana, kokemuksenmakuisena. Olisi kiva löytää sille kommunikaatio- ja ilmaisukeino. Taiteesta sen kai löytäisi, ilmaisun omalle elämänviisaudelleen, mutta paljon oppimista siinä vielä on…
Joissakin kappaleissa on selkeästi jokin oma elämänviisaus, kuin käsitys elämän kauneudesta, kun tietyllä tavalla elää. Niin kuin Oskar Merikannon Soi vienosti murheeni soitto –kappaleessa on käsitys siitä, miten elämä on kaunis tunteidenmukaisuutta tukevalla tavalla silloinkin, kun elämä on rankka – vähän niin kuin itku saa päästämään irti ja rennonpana kyyneleisten silmäripsien läpi maailma jotenkin hassusti sädehtii, kun lähtee itkettyään uudelleen elämän virtaan mukaan. Tuikkikaa oi joulun tähtöset on sellainen myös, jotenkin kovin kaunis, kun jää kuulostelemaan sävelmän kuvaamaa mielentilaa. Niin aina silloin tällöin jokin laulu aukeaa kuvaksi kauniista tunteidenmukaisuudesta eikä pelkäksi rallatukseksi. Tänään esimerkiksi Lähteellä aukesi kuvaksi kauneudesta, kauniista tavasta elää, olla. Aukeavatko kaikki laulut siten vai onko se erityisen viisauden merkki? Astears go by ei kuulostanut kauniilta tähän tapaan vaan jotenkin typerän epäviisaalta. Mutta voihan olla, että paljon jää huomaamatta, varmasti jääkin. Tuntuu kuin pitäisi löytää musiikki uudelleen, joltakin kauniilta elämänmakuiselta puoleltaan, jotakin sellaista mitä olen aina etsinyt, mutta jonka en ole tietänyt olevan musiikki vaan enemmänkin elämänviisaus.
* * *
19.4.2016 Vuodenaikojen elämisen ohjeitani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti