Perjantaina 30. Joulukuuta 2011

Joululaulujen soitteleminen kaksikätisesti synnytti uudenlaisen kiinnostuksen musiikkiin, mutta enemmänkin nuottipohjaisen kuin omakohtaisen. Se synnyttää kysymyksen, miten olla musiikin kanssa, jos musiikki sellaisenaan ei saa elämää soimaan. Nyt jouduin jotenkin liikaa musiikin varaan ja kappaleet jäivät käytännön elämästäni irrallisiksi, kun taas elämä soi silloin, kun tunnelmallisen elämänviisaasti katselee rennohkoa toimeliaisuuttaan. Silloin kappaleet rinnastuvat samaan teemaan elävässä elämässä ja saavat siitä uutta puhtia, koskettavuutta ja mielekkyyksiä.

Tiistaina 27.12.2011

Katselin eilen telkusta elokuvaa Mozartin siskosta Nannerl Mozartista. Kaivoin hyllystä esiin Mozartin menuetin eikä voi sanoa, että se olisi tehnyt vaikutuksen, sain vain sen kuvan, että säveltäjä oli lapsi, jolla oli musikaaliset vanhemmat. Nannerlin sävellykset elokuvassa sen sijaan kuulostivat kauniilta ja kun hän soitti aksenttia tunnevirettään kuvaavalle laululle, opin alkeet tuosta tavasta säveltää vaikuttavuutta korostavaa melodiaa. Taisi olla tosi musikaaliset näyttelijät :) Tosi kiva oppia uutta musiikista ja musikaalisuudesta!
Mutta niin vain soivat tutut laulut korvissani kauniimmin kuin Mozart!

Tapaninpäivänä 26.12.2011

Soittelin joululauluja vaihteeksi kaikki oikean käden nuotit soittaen ja vaikka oli takeltelevaista niin soi kyllä kauniimmin. Ja kun lisäsin hitaasti vasemman käden, niin kylläpä oli paljon paremman kuuloista, jotenkin täydempää entisen ohkaisen sijaan. Sain siis uuden urakan: oppia soittamaan molemmin käsin kaikki nuotit. Nyt jo olen oppinut soittamaan musiikin kuuloista enkä kaavamaista. Kun vain huolehdin, etten koulumaisesti harjoittele vaan aina tunnelmallisesti, niin varmaan opin ajan myötä soittamaan omiin korviini nautittavan kauniisti soiden. Liika pakertaminen luo lättänän tyylin, joten parasta soitella lyhyitä pätkiä vain, niin kuin eniten kiehtoo.

Joulupäivänä 25. joulukuuta 2011

Itsekseen soitellessa ja laulellessa on upeaa, kun aina löytää jotakin uutta, aukeaa kokonaan uusi musiikin maailma. Koulumaisuus tappaa itse löytämisen, mutta kun hakee juuri elämänmakuisuutta, ei niinkään musiikkia siten kuin se on nuotteihin kirjoitettu, vaan jotakin sen alkumuotoa elävässä elämässä, sen kiehtovuudessa ja elämänviisaudessa, joka koskettaa tunnetasolla, niin silloin on niin rikkaan näkökulman kanssa tekemisissä, että sen myötä musiikki aukeaa aina vain uuteen rikkauteen, kiehtovien uusien näkökulmien ja punaisten lankojen suuntaan. Sillä vaikkei itse nuoteista tavoittaisi kuin tietyt tutut asiat, niin elämän tuomat mielekkyydet antavat uusia kiehtovia teemoja, jotka tuovat syvyyttä ja monimuotoisuutta entisten mielekkyyksien lisäksi.
Tähän liittyen: Katselin pari viikkoa sitten videolta Bruce Springsteenin Dancing in the dark - esitystä ja kommentoin: "Maybe it is wrong to try to understand Bruce's skills via rough realism or via music. High skill is born from reaching for the ages old correct way to live that is encoded in the human nature. That fine sensitivity and vivid aliveness is music in its original form and has a strong lively touch with reality."

Laulamisesta: Kaunis ääni ei ole tekninen taito vaan tunnelmalliset hyväntuulisen toimeliaat mielentilat soivat äänessä kauniisti. Ei siis rauhoituta laulamaan vaan pikemminkin riehaannutaan toimeliaiksi ja sivutuotteena syntyy kaunis sointi. Olennaista on, ettei tee reunoja olemukselleen tai muuten uraudu, sillä tuohon tukahtuneeseen voimattomuuteen uupuu äänikin. Anna laulaessasi virtaavan ilman soida juuri eläväisissä kohdissa ja jätä uupuneet työmäiset kohdat hiljaisiksi!

Perjantaina 16. Joulukuuta 2011

Marketissa käydessäni kuljin sävellystaitoiselta näyttävän miehen ohi ja on kuin jo niin lyhyessä ajassa hän olisi onnistunut jättämään mieleeni kuvan siitä, miten sävelletään joululauluja: Kun eläytyy johonkin tunteeseen tai tunteenomaisesti hahmotettuun maisemaan eli johonkin joulumeininkiin niin että tuo elämisentapa tunteiden elämänviisauden näkökulmasta on samanlainen kuin erilaisten laulujen synnyttämät tunnevoittoiset mielikuvat, niin riittää pukea se säveliksi ja joululaulu on valmis. Luultavasti säveliksi puetaan kuin soittelisi kilkati kalkati -soittimella tunnelmasävyjä mikä tumma ja matala ja mikä vaalea ja korkea, rytmi ja sävelkulut tuon elämäntavan tunnevireen mukaan. Joulumielialaa taas tavoittaa vaalimalla niitä tekijöitä, jotka muutenkin tekevät elämästä tunteiden kannalta hyvän, kuten esim. luontoteema joulukoristeissa ja ystävällisyys.
Yleensä taitoja ei opi koulumaisesti oppia toistamalla, jollei opettele erilaisia asioita ihan eri lähteistä, jolloin esim. elämänviisauden opit auttavat musiikissa ja urheilu ja luonto elämänviisaudessa ja uskonnossa. Paras on, jos voi kulkea ihan niin kuin huvittaa ja omasta itsestä mielekkäältä tuntuu, omia haaveita kohden mielekkäimpiä teitä, sillä silloin voi luottaa omiin vahvuuksiinsa ja bodata heikkoutensa paljon pienemmiksi, vaikka toisilla olisi ihan toinen rytmi. Parempi siis yksin kuin koulumaisesti. Koulumaisia opintoja tekisi paremmiksi se että toistojen sijaan kuljettaisiin innostuksenkohteita myöten monenlaisesta erilaisesta oppien.

Torstaina 15. Joulukuuta 2011

Jotenkin olen vasta viime aikoina äkännyt, että mustalaisethan ovat kovin taiteellisia ja mustalaistaiteilijat kelpaavat loistaviksi malleiksi taiteellisuudessa. Jotakin olen jo oppinut: Upota kokemaan tunnelmat ja tunteet vahvasti, niin että on niiden taso kokemuksessa keskeisin - niin kuin toki haltankin elää, mutta joka arjen paineessa usein unohtuu, mutta on mustalaisesikuvien avulla helppo ottaa missiokseen. Huomio vaikutelmiin, tuntein koettuihin merkityksellisyyksiin ja näyttävyyteen, jonka koen olevan kyse ikiaikaisen oikean elämäntavan palasista. Niin laulukin soi useampia huomioita myöten kauniisti polveillen.
(Mallista opitaan huomaamalla, mihin perustoimintoihin taitava jakaa huomionsa tehdessään jotakin taitonsa piiriin kuuluvaa, ja keskitytään itse samoin hyvällä huomiolla yrittäen saada tuon taidon piirin asiat kohdalleen.)

Keskiviikkona 7. Joulukuuta 2011

Huomasin, ettei hyvä lauluääni synny toimettomuudesta tai lintujen matkimisesta vaan hyväntuulisesta toimeliaisuudesta yhdistettynä mallin ottamiseen pikkulinnuista.

Torstaina 1. Joulukuuta 2011

Lauloin tänään sattumalta pätkän Uralin pihlajaa ja ekaa kertaa onnistuin laulamaan kahdella tyylillä yhtä aikaa, mikä oli kiva aluevaltaus: puun tunnelma ja kaihoisa tunnevire. On kiva kun oppii ilmaisemaan monitahoisemmin mielentilaansa. Koen olevani tunteiden ja tunnelmien kielinen, jolloin laulutaito tuo mahdollisuuden kommunikoida omaa näkökulmaani. Illalla koirani lojuivat lattialla ja oli jotenkin tyynellä tavalla hyvä mieli. Lauloin pätkän jotakin vain mitä mieleeni säveltä ja tunnetta tuli, ajattelin että upeaa kun koirat ovat jo valmiiksi eläintenkieliset ja minäkin opin laulua. Jotenkin on aivan erilainen ääni laulaa mielentilaansa ilmaisten kuin soittaa jotakin soitinta. Ihmisääni on monipuolisuudessaan hienompi.