Perjantaina 30. Joulukuuta 2011

Joululaulujen soitteleminen kaksikätisesti synnytti uudenlaisen kiinnostuksen musiikkiin, mutta enemmänkin nuottipohjaisen kuin omakohtaisen. Se synnyttää kysymyksen, miten olla musiikin kanssa, jos musiikki sellaisenaan ei saa elämää soimaan. Nyt jouduin jotenkin liikaa musiikin varaan ja kappaleet jäivät käytännön elämästäni irrallisiksi, kun taas elämä soi silloin, kun tunnelmallisen elämänviisaasti katselee rennohkoa toimeliaisuuttaan. Silloin kappaleet rinnastuvat samaan teemaan elävässä elämässä ja saavat siitä uutta puhtia, koskettavuutta ja mielekkyyksiä.