torstai 2. helmikuuta 2012

Torstaina 2. helmikuuta 2012

Soittelin kappaletta Thanksgiving prayer useampaan kertaan saadakseni sen soimaan oikein ja tulin sitten samaan tyyliin laulaneeksikin. Hämmästyksekseni laulun tunnelman tavoittelu sai minut laulamaan kaksi eri säveltä yhtä aikaa. Mietin, että tätäkö laulajien taidot ovat: osata kaikenlaista monimutkaisempaa, hienompaa. Mutta siitä seuraa monelle laulajalle, että hienouksien tavoittelu ja niiden noudattaminen syö koko kapasiteetin ja niin vapaamuotoinen laulamisen ilo tukahtuu ja sen myötä aitous sammuu ja jäljelle jää vain ohjelmoitu kaava. Tarvitaan irtiottoa, lomalle lähtöä kaikista vaatimuksista, elämänmakuisuuden ja vaatimusten yksinkertaisuuden myötä paremman laadun tavoittamista: yht'äkkiä onkin tilaa omille meiningeille, oman elämän tunteiden kirjolle, aidon arkisen sosiaalisuuden tunnelmarikkaudelle, omalle tahdille ja omille lisäkuvioille. Laatikkoja kantavan kädet ovat varatut, samoin käy muiden vaatimusten kanssa. Vapaasti kulkevan kapasiteetti on suurempi ja haasteiden kohtaaminen käy luovalla eheydellä.
Pianon ääni on hiukan kuiva ja kolkko kuin sotaisat laskelmat, joita lapsuudessani lasten kesken kisatessa tehtiin. Lieneekö tuo vain liikaa aikaa sisätiloissa viettäneen ärtyisää toraisuutta? Aikuisten suomalaisten luonnonrakkaus pelastaa paljolta: saa katsomaan ihaillen puita, joiden rakenteiden monimuotoinen rikkaus opettaa kuvallisen ajattelun ja sen myötä laskelmat monta vertaa kehittyneemmiksi: monimutkaisemmiksi, tarkemmiksi, oikeaanosuvammiksi, kaikenkattavammiksi, monipuolisemmiksi ja viisaammiksi, taktisesti ylivertaisiksi: syntyy sujuva lopputulos, laatutasoltaan sivistynyt ja onnistuneisuuttaan ja viisauttaan tunteikas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti