Tiistaina 31. tammikuuta 2012

Meri lienee haave liikaa aikaa neljän seinän sisällä viettävälle, joka kaipaa tilaa tunteidenmukaisuudelle vaikkapa sitten rommitotin ja merimieslaulujen myötä. Meri on hänelle kosketus elementteihin, alkuperäiseen luontoon, jonka varassa kaikki viime kädessä yhä edelleen on. Mutta jo kaupungin puu on visuaalisesti näyttävämpi ja villiintynyt puutarha tuo onnellisemman olon. Rikkumaton metsäluonto pikku järvineen ja niittyineen tuo täyttymyksen tunteen ja eheyden, joka kasvattaa elämänviisaaksi. Vasta kokonaan elollisen villin luonnon ympäröimänä on ihminen löytänyt paikkansa maailmassa, ja se näkyy mm. onnellisemmissa lauluissa, jotka soivat luonnon kauneutta ja kokemuksellista rikkautta eivätkä vain merimieslaulujen turtumusta ja unhoa, joita jotkut toki myös tarvitsevat, mutta luonnonrakkauden itsestään löytänyt saa onnellisemman tyydyttyneemmän elämän ja kasvaa elämänviisaudessa.