Uudenvuodenaattona ma 31. joulukuuta 2012

Joululaulujen jälkeen tavalliset laulut kuulostavat lättäniltä. Siinä, missä joululaulu vastaa tunteisiin lohduttaen ja luoden haavekuvan, tavallinen laulu vain kuvaa mielentilan, ja tähän aikaan vuodestahan ne ovat aika puhdittomia, kun kesä on niin kaukana ja rankka pimeä kausi vasta juuri isolta osin takana. Mutta voihan tavalliseenkin lauluun lisätä tenhoavuutta, jos sitä kerran kaipaa. Olen soitellut melodioita vain oikealla kädellä ja niin nyt koetin lisätä säestyksen. Ja säestyksiäkin voi kai olla hienommin soitettuja ja sitten niitä lättänämpiä tavallisia.
Samaan tapaan kuin voi laulua säveltäessään kuvata mielentilan, voi kuvata myös haaveen herättämiä tuntemuksia. Jos kaipaa lohtua, niin se on tavallaan haave paremmasta, jonkinlainen käsitys siitä, mikä olisi parempi, ja sen voi melodiaan laitaa vastaukseksi, niin tulee kovin hyvä mieli itselle.
Joululaulut eivät kai ole sävellettyjä joulun mielentilan kuvauksina vaan joulua rakentamaan. Ne siis ymmärtää paremmin sävellystavan osalta ennen joulua kuin jouluna tai joulun jälkeen. Jos palaa muistelemaan joululauluja, niin näkökulma ei enää tuokaan soivaa elämänkokemusta, kuten ennen joulua samat laulut, vaan puhdittomuutta, kun viite joulun tunnelmaan on väärä. Joululaulu on joulun rakentaja eikä joulun kuvaaja.
Tähän aikaan vuodesta tunnelmataju lättnöityy, koska toimeliasta käytännön elämää, liikuntaa, luontokontakteja ja positiivisia kokemuksia säästä on paljon vähemmän kuin lämpiminä vuodenaikoina. Niinpä urheilun tärkeys korostuu, se kun saa elämänkokemuksen soimaan vahvasti. Tässä lainaus Haaveammattiin-blogistani: "Tässä laatimani paljon onnellistuttava kaikille sopiva liikunnallisia lahjoja kasvattava ohje:
"Do not make plans about how to move but decide each second and each fraction of a second anew what right now feels like the best idea about where to move, how to move, in which style, in which attitude, in which mood, with how much eager interest and quickness resulting from that or relaxed awareness or emotionally motivated force,... So you change all the time, your plans change and you learn to pick each fraction of a second just the things that you like best right then to be your goalsetting right then in practice in your movements. So you feel happy and fulfilled. Be wary of boredom and habits."
Ehkä tusinan urautumattoman kokeilukerran tuoman kokemuksen myötä tämä liikkumistapaohje yleistyy elämänohjeeksi muille elämänaloille ja auttaa Sinua yltämään jatkuvasti parhaimpaasi, tai ainakin melkein. Et siis jää käytännön olosuhteittesi sanelemalle laatutasolle, vaan yllät haaveenasi olevaan tyylilajiin arjessasi.
 (Lisää onnellistuttavien elämäntapojen ohjeita blogissani http://happinesstipsblog.blogspot.com .)"

Kun joulu on rakennettu juhla, hyvä aika eikä luonnostaan syntyvä upea juttu kuten kesä, niin ehkä puhti katoaa tammi-helmikuussa siihen, että muistelee kesän sijasta vii´meisimpänä hyvänä aikana joulua eikä kesää. Ja puhti palautuu, kun maaliskuussa koittaa kevät.

Keskiviikkona 19.12.2012

Toive oppia laatimaan joululaulu vei pohtimaan tarkemmin, mitä joulu on, ja se tai vei pohtimaan, millainen perheen yhteisen juhlan pitäisi olla. Vanhemmat ovat keskenään samanhenkiset. Onko sittenkään hyväksi, että he lahjovat lapsensa ajattelemaan, että he ovat ok väkeä myös lasten oman erilaisen suuntautumisen kannalta: jäädään ikään kuin vanhempien seuraa odottamaan niissäkin asioissa, joissa pitäisi kulkea omia teitä, kun eivät ne muuten suju. En osaa tuosta muuta tuumia kuin, että lapsia ei pitäisi kasvattaa oman itsensä kopioiksi vaan enemmänkin keskivertotyylillä kummemmitta ambitioitta mutta yksilöllisesti eikä toisten lasten tai vanhempien itsensä perusteella vapaudet, oikeudet ja velvoitteet asettaen. Onko joulu pimeänä vuodenaikana perhejuhla siksi, että vanhempien ja lasten erilaisuuden vuoksi yhteiselo voi olla synkkää ja epäonnistunutta, minkä voi sysätä vuodenajan syyksi? "Elä ja anna toisten elää!" olisi kai tähänkin paras ratkaisu. Ja lasten ystävien ja nuoren oman uuden parin/perheen korostaminen. Eli joululaulun pitäisi kai antaa kunkin kasvaa omien haaveidensa suuntaan ja vähentää painotusta perheen yhdessäolon lämmölle. Pitäisikö lahjoja antaa enemmän samanhenkisille tuttaville esim. samoin harrastuneille lapsille ja vähemmän erihenkisten välillä? Ja pitäisi kai osata laittaa joulu eikä vain löytää se kuin kaikki olisi vakaana pysyvää ikiaikaista ja onnistunutta kuin luonto.

Maanantaina 10. joulukuuta 2012 - sävelmän valitsemisesta

Olisi kiva oppia laatimaan joululaulu. Ruotsalaista alkuperää olevat joululaulut hukkaavat tajuni siitä, miten laulun voi ylipäätään säveltää. Mutta suomalaisten säveltämät joululaulut tuovat tajun siitä, miten mielentila puetaan säveliksi. Tänään soittelin "En etsi valtaa, loistoa" ja siinä näkyisi olevan mielentila, joka on puettu säveiksi siltä kannalta kuin on sosiaalinen ja itsekseen tuntee - jotakin hyvin suomalaista: ihan hyvin voisi uskoa, että kaikki suomalaiset oppisivat säveltämään noin, mutta säveltäjänä on Sibelius - missä vika, koulun lättänyydessäkö, ulkomaalaisilla ulkoa lukeneilla ajattelutavoillako, ruotsinkielisen muodollisen tyylin ylivallalla mediassa, tietokoneiden ajattelutyypin matkimisessa, siinä että radion suomenkieliset laulajat ovat useimmat eri kulttuurista kun ovat romaaneja, vai missä? Kuitenkin perinteinen suomalainen sosiaalisuus, arkijärkinen kokonaiskuvallinen oma ajattelu (Elä ja annan toisten Elää!) ja elämän hahmottaminen kokemuksellisesti ylipäätään (esim. urheiluharrastajan tapaan) ovat juuri valmiiksi jo tuolla sävellystaidon ja suuren musikaalisuuden tunnelmasävyt ja tunteet hahmottavalla kielellä - siitä ei ole kuin minimaalisen pieni askel sävellystaitoon, hienoonkaan sävellystaitoon! Musiikki voisi olla suomalaisten yhteinen kieli, kaikkien hallitsema: Mikä on se puuttuva palanen? Täytyy miettiä ja katsoa, osaanko itsekin opettaa jo jotakin, esim. sävellystaidosta tämä blogin alussa.

Eli sen lisäksi, että osaa pukea kokemuksensa säveliksi tunnistamalla, ovatko mitkäkin tunnelmasävyt tummia (=matalat sävelet) vai vaaleita (=korkeat sävelet), täytyy harjaantua kokemuksen lisääntymisen myötä siinä, että tunnistaa sävelet tarkemmin. Kokemuksellisen rikkauden tavoittelu tuo sävelmiin monimuotisuutta ja rikkautta. Usein kokemuksellisuus syvenee elämänviisaamman elämäntavan myötä ja muutenkin elämänv iisaus on tavoiteltavaa ja tekee sävelmänpalasista kauniimpia ja tunteiden kannalta eheämpiä. Kokemuksellisuutta syventävät urheily, elämänviisaus, uskonnollisuus, luonto, ystävällinen sosiaalisuus, elämänmyönteinen moraali, eläinystävät, akuneudesta ja tunnelmista se3kä aistimuksista nauttiminen, ja varmaan moni muukin asia.
Kokemuksellisesta maisemasta poimitaan sävelmä tunteiden kauneusaksenttien mukaan eli mikä koskettaa, koskettavuuden tunne, valitaan sävelmään. Kun kokemus on rikkaampi, voi valita elämäntavan eheäksi ja saada siten eheämmän sävelmän. Myös haaveet ym. soivat sävelmänpätkinä. Niin kuin voi viitata, että tämä esine, asia, kokemus, tunne kokonaisuudessaan, niin voi myös sävelmänpätkän valita niin, että se kuvaa kokemuksen, tunteen, haaveen tai sosiaalisen tunnevireen hahmotuksellisena kokonaisuutena. Kun ei mene ihan maata myöten, että tämä kokemus, joka minulla on tässä juuri, vaan hiukan teoreettisemmin, että tämä kokemus tässä, jonka haluan sinulle juuri kommunikoida, niin sävelmästä tulee yleispätevämpi, useammalle sopiva, ajattomampi.

Kun soittelee laulukirjasta vanhoja sävelmiä, oppii paljon säveltämisestä: Mieti, millaista elämänkokemusta laulu kuvaa, mitä mielialaa, tunnetta, elämäntilannetta jne. Mieti sitten tuosta kokemuksesta lähtien, miten laulun sävelmä on poimittu elämänkokemuksen maisemasta, mitä siinä vaalittu.