Keskiviikkona 19.12.2012

Toive oppia laatimaan joululaulu vei pohtimaan tarkemmin, mitä joulu on, ja se tai vei pohtimaan, millainen perheen yhteisen juhlan pitäisi olla. Vanhemmat ovat keskenään samanhenkiset. Onko sittenkään hyväksi, että he lahjovat lapsensa ajattelemaan, että he ovat ok väkeä myös lasten oman erilaisen suuntautumisen kannalta: jäädään ikään kuin vanhempien seuraa odottamaan niissäkin asioissa, joissa pitäisi kulkea omia teitä, kun eivät ne muuten suju. En osaa tuosta muuta tuumia kuin, että lapsia ei pitäisi kasvattaa oman itsensä kopioiksi vaan enemmänkin keskivertotyylillä kummemmitta ambitioitta mutta yksilöllisesti eikä toisten lasten tai vanhempien itsensä perusteella vapaudet, oikeudet ja velvoitteet asettaen. Onko joulu pimeänä vuodenaikana perhejuhla siksi, että vanhempien ja lasten erilaisuuden vuoksi yhteiselo voi olla synkkää ja epäonnistunutta, minkä voi sysätä vuodenajan syyksi? "Elä ja anna toisten elää!" olisi kai tähänkin paras ratkaisu. Ja lasten ystävien ja nuoren oman uuden parin/perheen korostaminen. Eli joululaulun pitäisi kai antaa kunkin kasvaa omien haaveidensa suuntaan ja vähentää painotusta perheen yhdessäolon lämmölle. Pitäisikö lahjoja antaa enemmän samanhenkisille tuttaville esim. samoin harrastuneille lapsille ja vähemmän erihenkisten välillä? Ja pitäisi kai osata laittaa joulu eikä vain löytää se kuin kaikki olisi vakaana pysyvää ikiaikaista ja onnistunutta kuin luonto.