Maanantaina 3. maaliskuuta 2014

Tuosta sointujen soittamisesta musiikkimielikuvansa ja herkkyyden varassa, etta miten sitten oppii sormien liikkeet, jos niita ei kerran mieti? Kasittaakseni pitaisi hahmottaa musiikki ja kaden liike yhtena monimutkaisena kimpaleena: nain soi sointu ja  sen tuo savel soi noin ja kaden liike tuntuu tuolta ja nayttaa talta. Eli hahmotetaan isompi klimppi, jossa soinnun tunnelma ja savelen sointi ovat avainasemassa, ikaan kuin etualalla, ja niiden taustalla hahmottuvat seka kielet ja miten vasermman kaden sormet painavat kielia, mitka nuotit ja mika sointu, mika on soinnun ilme yleensa onnistuessaan, miten oikea kasi liikkuu, mika on mielen sisalto, hetken tunnelma, millainen keskittyminen musiikkiin. Eli valinnat, joiden avulla pyritaan onnistuneempaan soittoon, tehdaan tallaisista erityyppisista isoista klimpeista, joiden henki on hyva, ja niiden variaatioista. Nainajaa mekaaninen kasitys soitosta, nuoteista (ajattele musiikia sen sijaan ja kokemuksellisesti), kaden liikuttamisesta, kielista ja sointujen synnysta pois ja tilalle tulee hyva henkinen mielikuva, joka korostaa musiikin soivuutta ja selviaa hyvin noista aiemmin mekaanisesti hahmotetuista asioista. Kasi ei ole kone, sita ei tarvitse liikuttaa mekaanisesti, vaan usein tunnelma riittaa, tuorytmin ja hengen.