Sointujen soittamisessa ukulelella nakyy olevan sama juttu kuin tikku-ukkojen piirustelemisessa paperin reunaan tai maalaamisessa: se, mika on mielentila sina hetkena, kun soittaa soinnun, kuvastuu aanen soinnissa. Jos on koulumainen tekemisentapa, etta ensin nama kielet ja sitten tuollaisen tauonjaljeen tuo, niin aani on mekaaninen, koulumainen, soinniton, jotenkin lattana ja ei-inspiroitunut. Mutta joson mielessa oma musiikki-ihanne, elaytyy siihen koko olemuksellaan ja tekemisentavallaan ja soittaa musiikki-ihannettaan pitkin eika nuotteja, kielia ja katta miettien, niin soinnun sointiin tulee varia omasta musiikki-ihanteesta. Sitten vain korjataan tyylia omaan ihanteeseen pain: upotaan siihen taydemmin, jatetaan koulumaisuus ja sormien tai kielien miettiminen pois, ei etsita nuottikirjoituksen rytmia tai jotakin sentapaista vaan on vain tunnelma, musiikin maailma ja soitin soi mita soi mutta kauniista, sita kauniimmin mita kauemmas musiikin maailmaan oma tie kay, musiikin, tunteiden, tuntemusten, elamanviisauden, kokemuksellisen sosiaalisen kommunikaation, vaikuttavuudentunteiden, olennaisuuksien, niiden aksenttina olevan kauneuden, renon elavaisen kehon, kaytannon toimealiaan ihmisen tapaan soivan elamankokemuksen maailmaan ja soittimen laatijoiden musiikkioriebntotuneisuuden tunteita korostavaan elaman virtaan... Ja soitin vain soi, sita ei mekaanisesti soiteta vaan musiikkimielikuva siirtyy kasien rytmiin, soittimen sointiin, oman elaman vireeseen ja sen myota musiikkiin, jota tuotan.
Talla tavoin soittamista opetellessa soitetaan ensin vain ihan helppoja, esim. vain yhta helppoa sointua, vaikkapa kaikki kielet vapaina ja sitten kokeeksi jotakin ihan helppoa sointua ja koetetaan saada sointi kauniiksi ja sille soinnulle sopivaksi, vaikkapa muutama erilainen sointuva versio kustakin. Herkkyys ja hienovireisyys tuovat musiikki-ihanteeseen uppoutumisen kanssa lisaa taitoa. Helpossa onnistuminen nayttaa oikeaa henkea, oikeaa tekemisentapaaniin, etta jonkun verran vaikeammatkin alkavat sujua hetken verran paremmin, ja sitten on taas soitettava helppoja hyvin kauniisti ja otettava siita mallia muihin sointuihin. Vastaavasti kappaleita voi nappaillen soittaa muutamanhelpon nuotin patkissa, jotta oppii kauniimmin soivuutta ja sormien liikuttaminen soittamiseen hyvalla tyylilla ja hengella helpottuu. Harjoittelutuokion lopuksi soittaisi jotakin onnistunutta kauniisti soivaa,jotta musiikki- ja taitomielikuva jaa mahdollisimman hyvaksi, musiikkimaiseksi.
Kokeilin siis eilen kosketinsoittimen ukuleleaanella ja ukulelen vapaat kielet soivat kuin erikorkuisten oktaavien vastaavat koskettimet, eli ukulelessa on nelja oktaavia, mutta valista puuttuu kaksi, puolitoista ja yksi savelaskel. Nappailemalla voi sottaa kappaleita, yhdella kielella kerrallaan, jos valitsee kielen kappaleen ylimpien ja alimpien nuottien mukaan. Kai tuohon sitten saa kaksi nuottia kerrallaan helposti, kun on toinen kieli melkein samoja savelia mutta eri oktaavista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti