Maanantaina 27. huhtikuuta 2015

Tässä viikko sitten törmäsin sähköpostissani soitinmainokseen ja minuun iski hinku ostaa uusi soitin. Katselin nettiputiikissa erilaisia soittimia ja mietin monta päivää, millainen soitin olisi hyvä ja mistä se pitäisi ostaa. Ja siinä pohtiessani huomasin, että pääkaupunkiseudulta aikanaan hankkimillani soittimilla en ollut saanut soitettua kuin soittotunteja varten, vaikka hinku oli ollut kova. Lieneekö vika soittimien soinnissa, joka on kovempi ja ei niin soituisa, joka jotenkin jättää epämusikaalisen olon eikä opeta soittotaitoa.
Kun taas Savonlinnasta Soitinkulmasta ostamillani kosketinsoittimella ja ukulelella (kuvan laatikossa) olen soitellut lähes päivittäin, kosketinsoittimella yli neljä vuotta ja ukulelella vuoden. Ja olen sinä aikana kokenut oppineeni paljon musiikista, niin soittamisesta kuin laulamisesta ja säveltämisestäkin ja eri lauluista. Tietenkin Savonlinnan kulttuuri Oopperajuhlien tärkeyden myötä on oopperasuuntautunut ja se varmaan jotenkin auttaa musiikinharrastusmahdollisuuksia, mutta koen eron olevan myös soitinten soinnissa ja Soitinkulman myyjien ammattitaidossa. Etenkin ukulelella on kaunis ääni ja kosketinsoittimenkin sointi on jotenkin opettanut musiikista luulen.
Niin että ajattelin, että jso hankkisin soittimen, niin varmaankin Savonlinnan Soitinkulmasta. Mutta sitten kumminkin hankin halvan panhuilun netistä Noitarumpu.fi:stä, mutta se on vielä postissa. Jäin kuitenkin miettimään, että kauniisti soivia soittimia ei esim. www.tori.fi:ssä soitinten tyylistä päätellen ollut niin muualla Suomessa kuin Savonlinnassa. Ja mietin, että voisiko savonlinnalaisen musiikkiosaamisen kääntää soitinten nettimyynnin valtiksi, sillä juuri kauniisti soivaa ei-heti-rikki-meneväöä soitintahan useimmat harrastajat kai etsivät eikä niin synnyipaikkakuntansa tyylistä välttämättä.

(Kuvan kirjat vasemmanpuoleisen hyllykön ylintä hyllyä lukuunottamatta (itse kirjoittamani kirjat) ovat nuotteja.)