Mutta onkohan tuossa, miksi panhuilut eivät yleensä soi, että niihin puhalletaan väärin, kun ei tiedä, miten pitäisi puhaltaa. Tähän ainakin pitää puhaltaa ylhäältä alas, ehkä hiukan viistosti mutta ylhäältä ehkä sentin päästä putkeen kumminkin, niin tulee puuhuilumainen ääni. Ja siitä kun sitten puhaltaa viistommin osin ohi putken, niin tulee panhuilumainen ääni ehkä 45 asteen kulmassa puhaltaessa, mutta se löytyi, kun ensin sain ylhäältä alas vähän matkan päästä puhaltamalla (alahuuli tai pikemminkin leuka huulen alla putken syrjässä, ylähuuli ja ilman tulo ylempänä) puuhuilumaisen äänen. Välillä soi monta pilliä yhtä aikaa ja kaikista putkista en ole vielä saanut puuhuilumaista ääntä, kun lyhyemmät ovat hankalampia hahmottaa, että mistä kohden soi juuri tuo putki.
Mutta tässä panhuilussa on aika ohuet putket ja korkea ääni, joten tavallista panhuilua, joka on paksuista putkista, tarvitsisi kai puhaltaa vielä etäämpää.
Siis puhalletaan putkeen eikä ohi, (paitsi käheyttä lisää, jos puhaltaa osin ohi). Ja ylähuuli pidetään kapealla niin, että ilma enimmäkseen osuu vain yhteen putkeen kerrallaan. Eri putket soivat ainakin näin aloittelijalla aivan eri etäisyyksiltä ja joihinkin täytää puhaltaa aika lujaa, että löytyy oikea suunta, josta ääni tulee sitten hiukan hiljemminkin puhaltaen.
Kai tuossa soivuudessa on se, että panhuiluakin olisi kuunneltava hienoviritteisesti kuin hienoa oikeaa soitinta niin, että olettaakin, että pieni ero soittotyylissä jo tuo suuren eron äänessä ja soivuudessa. Ja soittotavan erot vasta isoina näkyvätkin! Siinä mielessä hämää, jos panhuilu on usein karkeatekoisen näköinen ja halvempi kuin muut soittimet. Tämä panhuilu oli lakattu ja taiten näperretyn oloinen että tuli kokeiltua siitä ääntä kuin oikeasta soittimesta ikään, ja niin se sitten soikin.
Panhuilun putki soi paljon paremmin juuri kohdalta soitettuna kuin (puolta?) milliäkään sivussa putken keskikohdalta soitettuna. Puhalletaan putkeen niin, että syntyy puupuhaltimen tapaan soiva ilmapatsas. Ja siitä sitten kun vikkelämmin vaihtaa sävelestä toiseen, niin sointi jää helposti käheämmäksi. Tässä panhuilussa on sävelet C - C, mutta panhuileja on kai myös G-alkuisia.
Globaalisti vastuuntuntoinen inkkarimusiikki on usein panhuilun kanssa. En nyt juuri sitä panhuilusäestyksellä YouTubesta löytänyt, mutta tuossa on ainakin samantapainen sointi: https://www.youtube.com/watch?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti