Perjantaina 24. heinäkuuta 2015

Tuli mieleeni, kun näin kadulla lokkimiehen: ihan lokin oloisen miehen, jolla on matala lierihattu ja joka vaikuttaa kalastushenkiseltä. Muutama päivä sitten kaupungilla näin lokin valopylvään päällä ja kotona maalasin siitä muistista kuvan ja soitin joitakin sointuja tuota lokkia ajatellen:
 
     F  Cm  D  A  Cm  C7  D  A7  Cm

Torstaine 23. heinäkuuta 2015

Kirjoittelin joskus tuollaisen http://happinesstipsblog.blogspot.fi/2013/11/some-observations-about-who-is-happy.html siitä, miten elävät ihmiset ovat onnellisia ja miten elävät taas eivät ole, mm musiikin harrastamista sivuten.

Keskiviikkona 22. heinäkuuta 2015

Olen silloin tällöin soitellut uudella puunvärisellä ukulelellani sointuja kappaleista säestämisen oppimistarkoituksessa. Helpot soinnut jo sujuvatkin, mutta oudommat sormille vaikeat kangertelevat, enkä oikein osaa laulaa onnistuneesti samaan aikaan, kun en tiedä, miten laulun väri vertautuu ukulelen sointiin.
Sen vain olen huomannut, mikä varmaan kitarankin sointujen oppimiseen pätee, että sormille soinnut ovat vaikeita niiltä kohdin, joilta mieli ja tunteet sanovat "Pyh! En viitsi keskittyä tämän enempää, tämän herkemmin, tämän hienommalla laadulla, sillä nämä ovat vain kieliä painavat sormet eikä musiikki.", oli se sitten omaa jaksamattomuutta uutta harjoitellessa tai joltakin sosiaaliselta suhteelta vaikutteena tullut asenne. Eli jos musiikkia oikein kaipaisi elämäänsä niin että olisi luontevaa vaivautua enemmän, niin silloin soinnutkin olisivat helpompia ja soisivat herkemmin ja hienommin soitettuina myös kauniimmin. Mutta se on siis mm siitä kiinni, ettei olisi niin helle vaan vähemmän lösö mielenvire.
Hyvä valinta tuntuu olevan soittaa ensin helppoja sointuja kauniisti, kuulostellen soinnun väriä, tunnelmaa, sen viestiä ja soittaen mahdollisimman hyvällä, kauniilla tyylillä. Ja sitten lisäksi siellä täällä harjoituksen vuoksi vaihtelevaisesti sormille hankalampia sointuja, niin että vähitellen oppisi, miten nekin soitetaan. Kun kitaralla kokeilin, niin helpompi oli hahmottaa sointu, jossa eivät soi kaikki kielet vaan vaikkapa vain neljä kieltä kerrallaan kuten ukulelessa on, kauniimminkin soivat niin soittaessa.

Tai tuossa laulun vertautumisessa ukulelen sointiin on se, ettei se mene kuin kitaralla säestäessä vaan jotenkin niin kuin joululaulu ja kulkuset söestämässä tai kauniisti laulettu poplaulu ja korkealta helisevät soinnut niin kuin linnunlaulu tai nuo kulkuset, kitaran helinä J. Karjalaisen kappaleessa Hän mutta laulu ei puhemainen kuten kitaralla ehkä vaan kaunis kuin rakkauslauluissa.

Tiistaina 14. heinäkuuta 2015

No, valitsin sitten kumminkin sen saman ukulelen. Ainakin se on helpompi soitella ihmisten nähden, kun on puunvärinen kuin tavalliset soittimet yleensäkin. Ja äänikin on ihan kiva.

Ohje: opi soittamaan kosketinsoitinta ja pianoa - opi soittamaan 5-rivistä näppäinhaitaria

Tässä koskettimet ja nuottien luku, mutta soita vain summittain nuottien mukaan ja käytännössä musiikinkuuloisuutta tavoitellen, mikä itsestäsi on tenhoavaa ja vaikuttavaa, tunteita koskettavaa, rikkaasti hahmotettua. Valitse kappaleet mielenkiintosi mukaan joka kerran erikseen eikä kaavamaisesti sillä kaavamisuus ei soi yhtä kauniisti eikä kiehdo niin, että oppisi yhtä paljon.

Kirjoittelin joskus tällaisen:

Opi soittamaan kosketinsoittimella

kivan harrastuksen, jollei hän ole aiemmin soittanut mitään soitinta. Yksi, mitä tulee mieleeni, on, että etsisitte jostakin tavallisen laulukirjan, jossa olisi häntä kiinnostavia kappaleita sanoineen ja nuotteineen. Nuotinlukutaito ei varmaankaan ole aikuiselle ihmiselle niin vaikea kuin lapselle: Nuottiviivastossa on viisi viivaa, joiden avulla hahmotetaan sävelten korkeudet. Nuotti voi olla joko viivalla tai viivojen välissä. Mitä ylempänä nuotti on, sitä korkeampi sävel. Eli askel nuottiviivastolla viivalta sen viereen merkitsee siirtymistä valkoiselta koskettimelta sen viereiselle valkoiselle koskettimelle. Ylöspäin viivastolla tarkoittaa kimeämpiin ääniin päin eli oikealle koskettimistolla, ja alaspäin vastaavasti vasemmalle. Aluksi varmaan riittä osata lukea oikean käden nuotteja, mutta myöhemmän varalta voisi kai aloittaa laskemisen keski-C:stä, joka on kahden mustan koskettimen vasemmanpuoleinen valkea ja nuottiviivastolla ensimmäisellä sen alapuolisella apuviivalla, jotka siis lasketaan ihan samoin kuin itse viivat: yksi siirtymä viivastolla viivalta viivan viereen vastaa siirtymistä viereiseen valkeaan. Nuottien pituuden eli kuinka kauan nuotin annetaan soida, ovat seuraavat: keskeltä ontto jossa ei ole vartta: koko tahdin keskeltä ontto, jolla on varsi: puoli tahtia keskeltä täytetty eli siis yksivärinen, jossa on varsi: neljännestahdin keskeltä täytetty varrellinen, jolla on yksi häntä: kahdeksasosatahdin vierekkäiset kaltevilla viivoilla yhteen liitetyt nuotit vastaavat hännällisiä. Riittä soittaa pituudet summittain ja korvakuulolta sitten päättää oikea pituus sen mukaan, mikä kuuloistaa kivalta. Mustat koskettimet merkitään valkoisten avulla: Valkeasta yksi oikealle: ylennetty nuotti, merkitään risuaidan kappaleella valkoista nuottia vastaavassa merkinnässä Valkeasta yksi vasemmalle: alennettu nuotti, merkitään b valkoista nuottia vastaavassa merkinnässä. Usein ylennykset ja alennukset pysyvät koko kappaleen samoina, jolloin ne merkitään nuottiviivaston vasempaan reunaan valmiiksi ja koskevat kaikkia sillä korkeudella olevia nuotteja sillä rivillä. Tuossapa olikin kaikki. Sitten vain etsimään kiva helppo laulu... Yst. terv.

Ai niin: viivan vierestä viivalle on siis ihan sama juttu: siirtymä viereisee3n valkoiseen koskettimeen. Printtaisitko tämän ohjeen äidillesi (kyllin iso fontti jotta on helppo ohimennen lukea), niin hän voisi siitä katsoa, jos sattuu unohtamaan. Kahdesti päivässä olisi sopiva harjoittelutahti. Harjoitukset voivat ollan minkä mittaisia vain: mikä kivalta tuntuu ja minkä hyvin jaksaa. Se että ylipäätään yrittää jotakin samasta aihepiiristä, pitää jo opitun muistissa niin ettei tarvitse uudelleen kerrata samoja vaan voi edistyä vähäsen. Yst. terv. Hannele

13. tammikuuta 2011 klo 15.01 Hei vielä, Yksi nuottimerkintä unohtui: Piste nuotin perässä merkitsee, että nuotti soitetaan pituudeltaan puolitoistakertaisena, eli esim tavallinen varrellinen yksivärinen nuotti on yksinään neljännestahdin eli se on sama kuin kaksi kahdeksasosatahtia, mutta pisteen kanssa se soi kolme kahdeksasosatahtia. Hannele

Hei Tuli mieleeni, että itse ainakin hahmotan nuotit helpommin maamerkkien avulla, mutta toki ajan myötä oppii kaikkien nuottien paikat. Itselläni maamerkkejä ovat C:n lisäksi H eli kolmen mustan oikealla puolella oleva valkoinen sävel, joka on nuottiviivaston keskimmäisellä viivalla, ja F eli kolmen mustan vasemmanpuoleinen valkea sävel, joka on alhaalta katsoen ensimmäisen ja toisen viivan välissä. Tyypillisesti, kun nuotteja ylennetään, niin ylennetään vain F tai sitten F ja C. Tyypillisesti, kun nuotteja alennetaan, niin alennetaan vain H tai sitten H ja E. Toki on mahdollista ylentää tai alentaa useampiakin nuotteja. Nuottien kirjaimet menevät siis: C, D, E, F, G, A, H  ja taas C, D, E,... Niinpä ylennykset ja alennukset koskevat kaikkia samannimisiä säveliä, vaikka olisivat eri korkeuksilla. Kirjaimet vastaavat kosketinten rytmitystä. (Yksi jakso on nimeltään oktaavi, esim. C - C.) Monissa kappaleissa soitetaan aika lailla liukuvasti suunnilleen samalta korkeudelta, mutta kaikissa ei. Kaipa se tekee kappaleen helpommaksi soittaa. Luulisin, että ensimmäisen kappaleen kannattaisi olla helppo ja tenhoava, mitä se nyt sitten oman maun mukaan onkaan. Yli 150 kappaleen joukosta luulisi jotakin löytyvän... Rattoisia hetkiä uuden harrastuksen parissa... Yst. terv. Hannele

J.K. Ehkä musiikkipäiväkirjani tarjoaisi jotakin innostusta, vaikka
olenkin jo lapsena soittanut pianoa ja harmonikkaa:
http://musiikkipaivakirja.blogspot.com/
Hannele




Opi soittamaan 5-rivistä haitaria

Haitarilla on helppo soittaa. Ensin opettelet oikean käden ja säestyksen vasemmalla kädellä myöhemmin. Haitarissa on viisi riviä näppäimiä, mutta kullakin viiden näppäimen rivillä nousevia säveliuä kaksi viimeistä niistä on samaa kuin seuraavan rivin kaksi ensimmäistä. Riittää siis opetella soittamaan vaikkapa kolmella keskimmäisellä rivillä, niin loput kaksi riviä ovat vain kosketinten valinnan helpottamiseksi. Näppäimet ovat puolen sävelaskeleen välein samoin kuin pianossa mutta mustat ja valkeat samanmuotoisia. Kun on noustu ensimmäiset kolme, niin siirrät kättäsi sen alapuolella oleville kolmelle ja ne jatkavat siitä sitten seuraavat kome ylöspäin. Jne! Helppo juttu. Näppäimistön värityksestä pianoon vertaamalla löytää nuottiviivaston keski-C:n ja muut voi laskea siitä tai pianon koskettimistoon vertaamalla opetella visuaalisesti niiden paikat. Sitten vain soittelemaan. Nuotteihin on siis merkitty vain valkeat, vuorotellen viivalle ja viivan väliin noustessa tai laskiessa nuoteilla tai koskettimilla. Risuaita nuotin edessä tai rivin alussa nuotin korkeudella meinaa, että nuotin sijasta soitetaan sitä puoli sävelastetta ylempi nuotti, siis musta kosketin. Vastaavasti b nuottiviivastolla merkkaa yhtä puolisävelaskelta alempaa nuottia/kosketinta. Sävelten pituudet korvakuulolta niin, että kuulostaa kivalta tai etsi ne netistä.
Yritä! Vain yrittämällä voi onnistua!

** *
to 11.2.2016 En tiedä, onko väärinkäsitys vai mikä vai muistivirhe, mutta kun nämä ohjeet kosketinsoittimella soiton oppimisesta lähetin ruotsinkieliselle vanhalle naiselle, joka ei ollut kai ennen soittanut mitään, niin muutamassa päivässä - vai parissa viikossa? - oppi omin päin soittelemaan tenhoavasti vaikka mitä niin, ettei voinut uskoa, ettei hänellä ollut ollut soittotaitoa ennestään. Jos käsitin oikein sanoi äänittäneensäkin, ja että ehkä radiossa soisi, mutta tavallaan voihan se olla niinkin, jos hyvin oppi, niin olisi ollut hyvä malli muille. Mutta voi olla väärinkäsityskin.
Kai olin sanonut, että ihan hyvin oppii varmaankin, jos käyttää elämänkokemustaan eikä kovin kaavamaisesti opettele. Nuoremmalle ohje olisi kai, että jso seuraa omaa näkemystään musiikista ja elämän musiikkimaisista puolista eikä tee kovin mekaanisesti vaan pikemminkin omien tunteiden mukaan.
Opettamisen kannalta juuri tuon ohjeen kyllä mietin. Siinä on se, että nuotinlukuun kompastumisen sijaan hahmottaisi sävelkorkeudet summittain ja olisi jonkinlainen käsitys nuottien pituudesta mutta oikeastaan soittelisi musiikinkuuloisuuden perusteella ja hakisi sitä, mitä itse kaipaa musiikilta, mitä tenhoa, kaihoa, vaikuttavuutta, tunteita ja tunnelmia, kauneuttakin, tuntemusten ja aistimusten musiikkia. Niin ei olisi nuotit kaavana musiikin ja itsen välissä vaan nuotit vain summittain luettuina ja musiikki vapaasti sydämellä kuultuna, omien toiveiden tietä kuljettuna kappaleenvalinnassa ja soittotavassa.

Maanantaina 13. heinäkuuta 2015 - Laulutaidottomille ja epämusikaalisille

Palautin Jasmine-kitaran kauppaan. Nyt täytyy keksiä jokin tosi hyvä keino valita kyllin halpa soitin, kun olen jo kaksi kertaa epäonnistunut.
Kaupassa oli samaan aikaan joku heavymusiikin ystävä. Minua ei heavy kummemmin häiritse, kun ajattelen sen olevan toisenlaisen elämäntilanteen kaipuuta tuntevampaan päin, tyyliin aijai, buaah, wuaah, ja kaipuuta enemmän oman luontonsa mukaiseen elämään, mutten nyt tiedä sitä, onko heavy elämäntadossa kyllin taitavien tekemää kelvatakseen tuoksi tieksi. Ehkä pikemmin joku perinteinen miesten soitin voisi tuoda elämänviisautta kuten vaikka tuntevan kuuloinen ja näköinen torvi. No jaa, enhän minä näitä osaa, tulen vain miettineeksi, kun käyn soitinliikkeessä.
Entä banjo? Kosketinsoitin?

Luonnollista tervehenkistä elämää elävän ihmisen keho, elämänkokemus soisi. Mutta jos on keinotekoisesti, niin ei soi tai soi kamalan vaimennetusti hmmph. Olennaista on, että vatsan seutu tunteineen ja spontaaneine motivaatioineen on spontaanisti, luonnollisen tervehenkisesti. Teot voivat sitten olla ihan vain jokun arkeen sopivan motivaation mukaan eikä tarvitse olla kokonaan luonnollisimmillaan vaan tekemisen meiningin tervehenkisyys ratkaisee soivuuden.
Spontaani, tunteva, positiivinen, tervehenkinen, suoraselkäinen, tervehenkisen sosiaalinen, motivoitunut innostunut, hyvällä mielellä mukana, luonnollinen, aistivoimainen, liikunnallinen näyttelemättä, elämässä läsnäoleva, ikiaikainen, elintilaa tuova, elämää paremmalle tolalle aukova, yms soi.

Rapistä en ole koskaan niin pitänyt, mutta minulla on vaikutelma, että siinä laulamisen halu on suurempi kuin käsitys siitä, miten laulu syntyy. Jonkin taitavan innostavan laulunopettajan vetämä lauluryhmä, joka laulaisi tuttuja vauhdilla ja elämänmakuisuudella sekä tuntein laulettavia lauluja kuten vaikka "Daa-daa.daa-da-daa-da kiitä alla autostrada..." voisi opettaa, mistä laulu löytyy, ja niin olisi suuremi kirjo lauluja tarjolla, ulottuvilla jo.Savonlinnan työväenopiston Linnalan Kaiken kansan laulukuorossa oli muutama vuosi sitten sellainen vetäjä.
Saksofoni?

Lauantaina 11. heinäkuuta 2015

Keväästä asti minulla on ollut hinku ostaa uusi soitin, kenties toinen ukulele. Ja niin toissapäivänä ostinkin ruskean puunvärisen ukulelen, jossa on valkoista, niin olisin sitten kehdannut soitella sillä ihmisten nähden, mutta niin vain en osannut asennoitua, että minulla kaksi ukulelea, kun ne ovat tavallaan samantapaiset mutta kumminkin ihan erilaiset. Uusi ukulele jotenkin teki liikkeistäni kömpelöt ja niin kolhin jalkani kolmeen kertaan, ja niin sitten tuumin, ettei käy ja vein soittimen takaisin kauppaan eilen. Sain tilalle Jasmine-merkkisen kitaran, mutten nyt sitten tiedä, onko sekään sopiva. Enkö osaa kesällä valita soitinta?
Jasmiinisuitsuke ja jasmiiniriisi auttavat ikväien muistojen unohduttamisessa, kun tilanne on jo ohi ja jäljellä enää ikävää ilmapiiriä ja ajatukset. Jasmiinin tuoksu, jota Jasmine-kitarankin soinnin soimaan jäävässä soinnissa on trunnelmaltaan, etäännyttää surun voimin ikävät muistot ja niihin liittyen hiertämään jääneet nykyisellään etäiset ihmikontaktit, ja on samalla jotenkin kauniin tunnelmallinen luoden hengellisyyden ja elämänviisauteen virittäytymisen myötä tilaa uudelle elämälle uudelta pohjalta, kokonaiselle elämän tervehenkiselle rikkaudelle nyt kun häiritsevät henkilöt ja aihepiirit saa etäännytettyä ja laitettua pienempää tilaan niin että jää koko maisema itselle. Jasmiinin tuoksulla voi etäännyttää ja pyyhkiä pois ajatuksiksi jääneet ihmiskontaktit muttei jaettua elämää. Häiritsevät asiat ovat kullekin erilaiset. Tuo kitara oli samanhintainen kuin ukulele, jonka ostin, mutten nyt sitten tiedä, voiko jasmiiniteemalla olevaa kitaraa soitella ja miten koirani reagoivat siihen, kun ainakin alkuun ovat olleet alakuloiset.
Ukulelen soitntujen soittamisen jälkeen kitaran soinnut tuntuvat paljon helpommilta kuin joskus aiemmin, kun olen niitä yrittänyt opetella. Myös se, että olen tässä välissä yrittänyt opetella sointuja kosketinsoittimella, auttaa hahmottamaan sointuja. Kitara on siitä kiva, että se on niin tavallinen soitin, toisin kuin erikoisen näköinen kuvallinen ukulele, niin että kitara on sosiaalisesti helpompi.

Jos sen sijaan ikävät ihmissuhteet ovat edelleen elämän osa, niin niihin usein auttaa ohje "Elä ja anna toisten elää!" (http://opisuomalaisuus.blogspot.fi) sekä etäisemmät välit niin, että toinen (ja itsekin sinä) miettii ne sivistyksellä eikä sosiaalisesti pähkäilemällä sekä tietenkin hengellisyys, hengellisemmät ihmissuhteet ja tervehenkisyys ihmissuhteissa, ennen kaikkea siinä, miten paljon ollaan tekemisissä ja mihin tapaan sekä miten ihmissuhteista ajatellaan, sekä yleisen meningin moraalisuus ja tervehenkisyys.

Ihan liian vahva jasmiinivaikute: palautan kitaran, kunhan musiikkiliike on auki.

En tiedä, mikä kitaran jasmiinityylin idea oikein on, kun ei se ole ihan sama kuin jasmiinisuitsuke tai jasmiiniriisi vaan siinä on jokin, teknisempikö?, perussointi ja sen perään vasta jasmiinityyli. On jotenkin lättänämpi tuo perussoitnikin kuin savonlinnan savolaisuus. Mutta menetinkö nyt rahani, kun en saanutkaan soitinta?

Perjantaina 10. heinäkuuta 2015

Laadin ohjeen lahjojen ja taitojen oppimiseen kaukaiseen rakkaimpaan haaveammattiinsa niin,e ttä tunteenomainen arvostus tuota alaa kohtaan kääntyisi suuremmaksi lahjakkuudeksi ja taidoksi kuin mihin ei-niin-motivoiduilla aloilla pystyisi. Eiväthän kaikki mahdu musiikin ammattilaisiksi, mutta kun kiinnostus musiikkiin on tunteenomaisesti motivoitua, niin josko noista ohjeista jotakin iloa olisi omin päin yrittäessä: http://nopeaoppisuus.blogspot.fi blogin varhaisimmat kirjoitukset (eka ja kolmas). http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/search?updated-min=2011-01-01T00:00:00-08:00&updated-max=2012-01-01T00:00:00-08:00&max-results=4
Varmaankin tuo linkki tosin on jo tässäkin blogissa.

Lauantaina 4. heinäkuuta 2015

"Onko Savonlinnassa myös musiikin vastaisia ihmisiä, esim. sellaisia, jotka arvostavat insinööritieteitä ja teknologiaa? Kun kone käy hyvin, se laulaa. Samoin elollisen elämä laulaa, kun tekeminen sujuu parhaiten. Siksi musiikintajumme ylipäätään on olemassa: voidaksemme tunnistaa helposti parhaita tekemisentapoja ja hyvin sujuvia yhteispelin tapoja ja kommunikoidaksemme hyvin juuri toimivimmista, laulavimmista puolista tekemisissä, tavalla, joka tekee ihmiseltä toiselle yleistämisen helpoksi. Siksi musiikki on tarpeen."