26. joulukuuta, 2. joulupäivä

Hoksasin tässä, että laulamisessa pitäisi kai ilmaista juuri niitä puolia itsessään, jotka vertautuvat musiikkiin, siis tunteidenmukaisuutta, hyvää meininkiä ja vaistopohjaa koskettavaa motivaatiota. Eli laulaessa ei olisikaan aiheena tunne tai tunnelma vaan tunteidenmukaisuuden kiehtovuus ja tunnelman koskettavuus jotenkin sillä tavoin kuin ne arkielämässä ja elämän kohokohdissa koskettavat itseä. Eli mielikuvituksenmakuisuuden sijaan jotakin omakohtaista käytännön elämän perustana olevaa. Silloin on musiikki, laulu automaattisesti mallina toisille jostakin mitä nämä haluavatkin elämästä oppia.