Opettele omin päin

Mietin tässä, menisinkö soittotunneille, kun kerran soittaminen on kivaa. Mutta ei! Soittotunnilla soitetaan nuoteista ja otetaan jokin pointti harjoituksen kohteeksi juuri siksi, että siitä takeltelee, eikä siksi, että siitä sujuisi erityisen hyvin. Itsekseen soitellessa rakentaa sille pohjalle, mitä sattuu olemaan, ja on niin koko ajan parhaalla tavalla omien olosuhteiden mukainen, kun taas soittotunnilla käydään soittovihkoa järjestyksessä läpi eikä se tietenkään ole yksilön edellytysten mukaan sovitettu. Yksin soittava ajattelee ”Kylläpä minä olen huono, täytyy petrata, ja noitakin tarttis opetella, mitenköhän se menis, näinkö, ja ehkä vähän tuota lisäksi,…” Näin kaikki yksikseen omin päin soittelevan musiikkimaku, intuitio, svengi tulee koko ajan mukaan, on tekemisten käyttövoima ja pääidea. Kiva siinä sitten on soitella ja laulella kavereidenkin kanssa, kun hauskaa pidetään eikä henkeä ainakaan puutu ja motivaatio on niin korkealla että oppii nopeasti. Soittotunnit taas opettavat kaavamaisesti, kertovat yksittäisiä pointteja mutta samalla lätistävät musiikin nuottienmakuiseksi, henki hukkuu tunnollisesti suoritettujen yksityiskohtien viidakkoon.