Harjoittelusta

Soittamista sen paremmin kuin mitään muutakaan taitoa ei opita mekaanisesti toistamalla vaan on koettava, havainnoitava uutta, valittava toimivia tapoja tehdä ja hyvä pohja toiminnalle. Siksi enemmän ei välttämättä ole parempi vaan hyvällä hengellä vähänkin vie pitkälle. Olennaista on olla niin rento ja vapautunut, että tekee itselleen luonnollisella tavalla aistit auki ja että on keholtaankin niin rento, että kokee tunnelmasävyt ja osaa olla ihan luonnollisella tervehenkisellä tavalla tunteidenmukainen niin arjessaan kuin soitossaankin. Paras laatu syntyy, kun otat todesta rakkaimmat haaveesi siitä, mitä taitosi oikeastaan pitäisi olla – jos eläisit toisena aikana toisessa paikassa, jossa musiikki on aitoa, tunteikasta, musiikin hengen mukaista eikä modernin kaupunkielämän väsyttämää. Sitten mietit, miten eläisit, jos haaveesi olisi totta, miten omistautuneena, miten tyytyväisenä… Kokeile sekunti tai kaksi elää tuon rakkaimman haaveesi mukaan. Myöhemmin uudelleen hetken verran ja sitten ajan ja harjaannuksen myötä pidempiä aikoja niin että sinulla kohta on taito, joka aiemmin oli vain haaveiden maassa, ei mukamas edes tässä todellisuudessa mahdollinen. Eli olennaista on tehdä hyvällä tavalla ja välttää lätsähtäneitä paperinmakuisuuksia. Elämän tasolta löytyy taitokin ja tunteidesi ääni ohjaa sinut parhaimpiin onnistumisiin. Siksi vähän jotain mitä rakastat oikeasti voi viedä sinut pidemmälle haaveidesi suuntaan kuin vuosienkaan työläs uurastus.