Miten opitaan

Oppimisessa on perustekemisentavan omaksuminen pääasia. Nyt kun opettelen soittamaan kahdella kädellä, luen nuoteista vasenta kättä ja hahmotan, mistä sävelet löytyvät koskettimistolla, mikä tuntuu olevan lähellä, mikä kaukana, mikä minkäkin maamerkin kohdalla, miltä soinnut tuntuvat sormissani, miten ne on luontevinta soittaa, miltä kappale kuulostaa niiden kanssa, mikä niiden rooli on kappaleessa. Soitettuani jonkin matkaa jään paikoilleni istumaan ja sulattelemaan: näin soitetaan vasemman käden kanssa. Tiedän, että se on ponnistuspohjani tulevaisuudessa, noista piirteistä on tehtävä luontevia tottumuksia, kohta tai tekemisentapa, jolta luonnostaan aloitan. Jos siinä onnistun, olen oppinut jo suurimman osan tuosta taidosta, jota nyt harjoittelen. Mutta jos en onnistu vaan hahmotan jotenkin hankalammin, etäisemmin, mitä teen, niin silloin tulee soitosta hankalaa eikä opiskelu etene. Kukin taito on ensisijaisesti tekemisentavasta kiinni: mitä teen, miten ja mitä ainakin muistan huomata kunnolla. Se ei tarkoita että muuta pitäisi sulkea pois vaan että on muun muassa selviydyttävä kunnolla näistä tietyistä asioista, mutta useinhan sekin sujuu parhaiten, jos on eheä ja terveellä tuntevalla tavalla tekevä eikä sellainen, joka keskittyy sulkemalla muun maailman pois sen sijaan, että antaisi tekemisen kiehtovuuden vietellä itsensä keskittyneisyyteen.