Silloin, kun rentoutuu eläväisellä tavalla kuten vaikkapa luonnon helmassa tai urheillessa miellyttävään tapaan, silloin herkistyy tunnelmahavainnoille, tunnelmasävyille elämänkokemuksessaan. Vaaleat toiveikkaat tunnelmasävyt ovat korkeita säveliä ja tummat maanläheiset tai synkät tunnelmasävyt ovat matalia säveliä. Tunnelmasävyjen vaihtelu elämän rytmissä luo sävelistä musiikkimaiseman, jonka teemoista voi poimia ”lauluja”.
Aiemmin olen kokeillut näitä ”sävellyksiä” vain laulamalla. Kosketinsoitin luo uuden ulottuvuuden, kun kokeillen soitan jotakin sävelyhdistelmää ja vertaan sitten, mitä tapahtuu, kun vaihdan jälkimmäisen sävelen viereiseensä: syntyy ihan eri tunnelma, koskettimista kirjo tunnelmia, joista etsiä sitä, mitä haluan ilmaista. Tuntuu kuin syntyisi sanastoa erityyppisille kokemuksille – en vain tiedä, jähmettääkö soitin luonnollisen musiikkitajun soittimen sallimiin uomiin ja soittimen äänen kuuloiseksi, ehkä se niin tekee. Jännä uusi musiikillinen sanasto elämänkokemukselle kumminkin – juuri sellaista kai etsinkin, vaikka arvostan laulun monipuolisuutta enemmän, mutta ehkä soittotaitoni ovat liian heikot?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti