Kiehtovaa, kun ei tarvitse erikoistua vaan voi olla kaikenlainen.
Soittimen ääntä ei kuitenkaan voi vaihtaa yhtenään. Kun heti hawajinrumpuäänen jälkeen soittaa jousiorkesteriäänellä, huomaa, että sointi ei enää ole legato vaan jotenkin typistynyt, ikään kuin turta, ja ilmiö käy vain pahemmaksi, jos tiheään vaihtaa soittimensa ääntä. Ilmeisesti pitäisi soittaa pitkään yhdellä äänellä kerrallaan, jotta oppii, miten sillä soitetaan. Sitten jos haluaa soittaa useammalla äänellä peräjälkeen, ihan vain hakee muististaan tuon miten juuri tuo ääni soi, millaista musiikkia se luo, millaISET TAUOT SÄVELTEN VÄLISÄÄ, MILLAINEN TYYLI, MILLAISET MIELEKKYYDET, JNE. ja varoo ajattelemasta soittavansa samoin kuin edellisellä äänellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti