Soitin pianolla kappaleen Joutsen:
Takellellen vielä menee, mutta toisaalta soinnut eivät ole yhtä herkät ja kauniit kuin ihan ekoilla kerroilla. Lienee siis treenaamista kummassakin: rutiinissa ja sointuvuudessa. Kiva kuitenkin, kun jo voi soittaa kokonaisen kappaleen sointuineen…
Soitin Hopeista kuuta kappeliuruilla ja yritin miettiä, mikä olisi hyvä näkökulma kappaleeseen, ja lauloin mukana johonkin kesäillan tanssityyliin. Aloin miettiä, miten hienoa olisi olla tangolaulaja lavatansseissa, ja kokeeksi jätin soiton pois ja koetin laulaa tanssitaitoa kohottavasti: rento elämänmakuinen meininki, jossa liike nousee elämän rytmistä siten kuin hyvä meininki yleensäkin kohottaa ryhtiä ja tunnelmallisuus kätevyyttä. Sitten yhdistin molemmat ja jäin miettimään, että mitäs muuta: herra joka etsii paria tositarkoituksella tansseista, tarvitsee paremmat sosiaaliset taidot: rennon niskan ja hartiat, jotta havaintokyky aukeaa, sekä tavanomaisen positiivisen meiningin, johon verrata mahdollisia naisia ja jonka puitteissa tietää, kenen kanssa jaksaisi elää. Yritin tuotakin saada samaan ja sitten vielä tavoitella laulun sanojen tunnelmaa. Tiedä sitten, miten onnistuin, en ainakaan kovin vakuuttavasti, kun äänikin oli hiljainen ja SÄVEL OSIN UNOHTUNUT, MUTTA OLIPA, OLIPA KIEHTOVAA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti