Maanantaina 10. tammikuuta 2011

Voi vitsin vitsi: olen aina ajatellut, että olisi tosi hienoa oppia säveltämään. Jotakin olen tähän mennessä onnistunut ymmärtämään siitä, miten elämänkokemuksen tunnelmasävyt ilmenevät sävelinä, joista muodostuu elämän musiikki. Mutta muu on tuntunut jäävän tavoittamattomiin. Olisi niin hienoa osata säveltää jotakin elämänviisaudestaan, vaan on tuntunut liian vaikealta yrittääkään. Mutta äsken otin tuon Vapaa säestys ja impovisaatio –vihkosen tehtävästä mallia ja onnistuin miettimään, miten elämänviisaudestaan säveltää. Aiheena oli miten saada ystäviä: ”minä minun tavallani, sinä sinun tavallasi ja sitten yhteinen mieltymystenmukaisuuden melodia” – tulipahan ensi kertaa jotakin yritettyä, vau 