Torstaina 13. tammikuuta 2011

Kun olin lapsi ja nuori, oli äitini aina minua parempi pianonsoitossa. Vasta nyt kun alan olla oppinut perussoinnut, minusta tuntuu, että olen päässyt hänestä ohi, kun soitan nätisti ja hän soitti plänts. Hän oli oppinut soittamaan jonkin intuitiivisemman musiikkikäsityksen alaisuudessa, vaikka minulta vaati matemaattisuutta. Nyt kun saan omin päin soitella, olen kauneushakuisempi ja tunnesuuntautuneempi kuin hän. On tosi kivaa huomata, että oma soitto ensi kertaa soi kauniimmin kuin hänen aikanaan! Tunnen, että tämä on jonkinlainen rajapyykki minulle: Olen päässyt vapaaksi!