Taiteen kieli

Silloin tällöin tulee se olo, että taiteessa on vain laitettu vähän mitä sattuu tyyliin ”Laitettaisko vaikka tällanen tai tuo, kun sopisi tuon yhden piirteen puolesta.”, jolloin kaunis tulos on silmänlumetta vain, koriste. Se, mikä taiteessa viehättää, on elämänviisauden tuoman tekemisen- ja elämisentavan rytmi, joka soljuu kauniisti laulavasti olennaisuuksia tavoittaen alinomaa uutta viisautta tuoden. Osa tuosta viisaudesta on säröjen puutetta: ei epäonnistuta pahasti missään vaan elämä virtaa eheänä ja eläväisenä. Osa on elämänmakuisuutta, ollaan vahvemmin elämän juurilla, hengessä alkukantaisia ja puhtaita, eläviä puhtaan luonnolliseen ja terveeseen tapaan, jonkinlaista vaistoluontomme ja ikiaikaisen oikean elämäntavan syvällisyyttä. Osa on näkymyksen viisautta älyllisessä mielessä, vähän siihen tapaan kuin taidemaalarit ovat viisaita, kun ajattelu on pohjimmiltaan maisemakuvien ja tunnelmien viisautta. Siksi musiikkiakin pitäisi tavoittaa elämällä terveesti, luontoa lähellä, urheilemalla, olemalla uskonnollisen kauniisti sosiaalinen, sydämestään lähtevällä tavalla moraalinen maailman ja elämän isoissa kysymyksissä, ja rankentamalla siten realistista pohjaa, joka soi kauniisti, puhtaasti, ja joka on vahva. Sellainen elämäntavoissa ja asenteissa viisas elämänmakuisuus on jotakin, mitä ihmiset musiikilta kaipaavat, mikä saa heidät kuuntelemaan taidetta ja mikä sinällään riittää, vaikka se jäisi ainoaksi kokemukseksi, mitä tuskin käy.