Uudenvuodenaattona ma 31. joulukuuta 2012

Joululaulujen jälkeen tavalliset laulut kuulostavat lättäniltä. Siinä, missä joululaulu vastaa tunteisiin lohduttaen ja luoden haavekuvan, tavallinen laulu vain kuvaa mielentilan, ja tähän aikaan vuodestahan ne ovat aika puhdittomia, kun kesä on niin kaukana ja rankka pimeä kausi vasta juuri isolta osin takana. Mutta voihan tavalliseenkin lauluun lisätä tenhoavuutta, jos sitä kerran kaipaa. Olen soitellut melodioita vain oikealla kädellä ja niin nyt koetin lisätä säestyksen. Ja säestyksiäkin voi kai olla hienommin soitettuja ja sitten niitä lättänämpiä tavallisia.
Samaan tapaan kuin voi laulua säveltäessään kuvata mielentilan, voi kuvata myös haaveen herättämiä tuntemuksia. Jos kaipaa lohtua, niin se on tavallaan haave paremmasta, jonkinlainen käsitys siitä, mikä olisi parempi, ja sen voi melodiaan laitaa vastaukseksi, niin tulee kovin hyvä mieli itselle.
Joululaulut eivät kai ole sävellettyjä joulun mielentilan kuvauksina vaan joulua rakentamaan. Ne siis ymmärtää paremmin sävellystavan osalta ennen joulua kuin jouluna tai joulun jälkeen. Jos palaa muistelemaan joululauluja, niin näkökulma ei enää tuokaan soivaa elämänkokemusta, kuten ennen joulua samat laulut, vaan puhdittomuutta, kun viite joulun tunnelmaan on väärä. Joululaulu on joulun rakentaja eikä joulun kuvaaja.
Tähän aikaan vuodesta tunnelmataju lättnöityy, koska toimeliasta käytännön elämää, liikuntaa, luontokontakteja ja positiivisia kokemuksia säästä on paljon vähemmän kuin lämpiminä vuodenaikoina. Niinpä urheilun tärkeys korostuu, se kun saa elämänkokemuksen soimaan vahvasti. Tässä lainaus Haaveammattiin-blogistani: "Tässä laatimani paljon onnellistuttava kaikille sopiva liikunnallisia lahjoja kasvattava ohje:
"Do not make plans about how to move but decide each second and each fraction of a second anew what right now feels like the best idea about where to move, how to move, in which style, in which attitude, in which mood, with how much eager interest and quickness resulting from that or relaxed awareness or emotionally motivated force,... So you change all the time, your plans change and you learn to pick each fraction of a second just the things that you like best right then to be your goalsetting right then in practice in your movements. So you feel happy and fulfilled. Be wary of boredom and habits."
Ehkä tusinan urautumattoman kokeilukerran tuoman kokemuksen myötä tämä liikkumistapaohje yleistyy elämänohjeeksi muille elämänaloille ja auttaa Sinua yltämään jatkuvasti parhaimpaasi, tai ainakin melkein. Et siis jää käytännön olosuhteittesi sanelemalle laatutasolle, vaan yllät haaveenasi olevaan tyylilajiin arjessasi.
 (Lisää onnellistuttavien elämäntapojen ohjeita blogissani http://happinesstipsblog.blogspot.com .)"

Kun joulu on rakennettu juhla, hyvä aika eikä luonnostaan syntyvä upea juttu kuten kesä, niin ehkä puhti katoaa tammi-helmikuussa siihen, että muistelee kesän sijasta vii´meisimpänä hyvänä aikana joulua eikä kesää. Ja puhti palautuu, kun maaliskuussa koittaa kevät.

Keskiviikkona 19.12.2012

Toive oppia laatimaan joululaulu vei pohtimaan tarkemmin, mitä joulu on, ja se tai vei pohtimaan, millainen perheen yhteisen juhlan pitäisi olla. Vanhemmat ovat keskenään samanhenkiset. Onko sittenkään hyväksi, että he lahjovat lapsensa ajattelemaan, että he ovat ok väkeä myös lasten oman erilaisen suuntautumisen kannalta: jäädään ikään kuin vanhempien seuraa odottamaan niissäkin asioissa, joissa pitäisi kulkea omia teitä, kun eivät ne muuten suju. En osaa tuosta muuta tuumia kuin, että lapsia ei pitäisi kasvattaa oman itsensä kopioiksi vaan enemmänkin keskivertotyylillä kummemmitta ambitioitta mutta yksilöllisesti eikä toisten lasten tai vanhempien itsensä perusteella vapaudet, oikeudet ja velvoitteet asettaen. Onko joulu pimeänä vuodenaikana perhejuhla siksi, että vanhempien ja lasten erilaisuuden vuoksi yhteiselo voi olla synkkää ja epäonnistunutta, minkä voi sysätä vuodenajan syyksi? "Elä ja anna toisten elää!" olisi kai tähänkin paras ratkaisu. Ja lasten ystävien ja nuoren oman uuden parin/perheen korostaminen. Eli joululaulun pitäisi kai antaa kunkin kasvaa omien haaveidensa suuntaan ja vähentää painotusta perheen yhdessäolon lämmölle. Pitäisikö lahjoja antaa enemmän samanhenkisille tuttaville esim. samoin harrastuneille lapsille ja vähemmän erihenkisten välillä? Ja pitäisi kai osata laittaa joulu eikä vain löytää se kuin kaikki olisi vakaana pysyvää ikiaikaista ja onnistunutta kuin luonto.

Maanantaina 10. joulukuuta 2012 - sävelmän valitsemisesta

Olisi kiva oppia laatimaan joululaulu. Ruotsalaista alkuperää olevat joululaulut hukkaavat tajuni siitä, miten laulun voi ylipäätään säveltää. Mutta suomalaisten säveltämät joululaulut tuovat tajun siitä, miten mielentila puetaan säveliksi. Tänään soittelin "En etsi valtaa, loistoa" ja siinä näkyisi olevan mielentila, joka on puettu säveiksi siltä kannalta kuin on sosiaalinen ja itsekseen tuntee - jotakin hyvin suomalaista: ihan hyvin voisi uskoa, että kaikki suomalaiset oppisivat säveltämään noin, mutta säveltäjänä on Sibelius - missä vika, koulun lättänyydessäkö, ulkomaalaisilla ulkoa lukeneilla ajattelutavoillako, ruotsinkielisen muodollisen tyylin ylivallalla mediassa, tietokoneiden ajattelutyypin matkimisessa, siinä että radion suomenkieliset laulajat ovat useimmat eri kulttuurista kun ovat romaaneja, vai missä? Kuitenkin perinteinen suomalainen sosiaalisuus, arkijärkinen kokonaiskuvallinen oma ajattelu (Elä ja annan toisten Elää!) ja elämän hahmottaminen kokemuksellisesti ylipäätään (esim. urheiluharrastajan tapaan) ovat juuri valmiiksi jo tuolla sävellystaidon ja suuren musikaalisuuden tunnelmasävyt ja tunteet hahmottavalla kielellä - siitä ei ole kuin minimaalisen pieni askel sävellystaitoon, hienoonkaan sävellystaitoon! Musiikki voisi olla suomalaisten yhteinen kieli, kaikkien hallitsema: Mikä on se puuttuva palanen? Täytyy miettiä ja katsoa, osaanko itsekin opettaa jo jotakin, esim. sävellystaidosta tämä blogin alussa.

Eli sen lisäksi, että osaa pukea kokemuksensa säveliksi tunnistamalla, ovatko mitkäkin tunnelmasävyt tummia (=matalat sävelet) vai vaaleita (=korkeat sävelet), täytyy harjaantua kokemuksen lisääntymisen myötä siinä, että tunnistaa sävelet tarkemmin. Kokemuksellisen rikkauden tavoittelu tuo sävelmiin monimuotisuutta ja rikkautta. Usein kokemuksellisuus syvenee elämänviisaamman elämäntavan myötä ja muutenkin elämänv iisaus on tavoiteltavaa ja tekee sävelmänpalasista kauniimpia ja tunteiden kannalta eheämpiä. Kokemuksellisuutta syventävät urheily, elämänviisaus, uskonnollisuus, luonto, ystävällinen sosiaalisuus, elämänmyönteinen moraali, eläinystävät, akuneudesta ja tunnelmista se3kä aistimuksista nauttiminen, ja varmaan moni muukin asia.
Kokemuksellisesta maisemasta poimitaan sävelmä tunteiden kauneusaksenttien mukaan eli mikä koskettaa, koskettavuuden tunne, valitaan sävelmään. Kun kokemus on rikkaampi, voi valita elämäntavan eheäksi ja saada siten eheämmän sävelmän. Myös haaveet ym. soivat sävelmänpätkinä. Niin kuin voi viitata, että tämä esine, asia, kokemus, tunne kokonaisuudessaan, niin voi myös sävelmänpätkän valita niin, että se kuvaa kokemuksen, tunteen, haaveen tai sosiaalisen tunnevireen hahmotuksellisena kokonaisuutena. Kun ei mene ihan maata myöten, että tämä kokemus, joka minulla on tässä juuri, vaan hiukan teoreettisemmin, että tämä kokemus tässä, jonka haluan sinulle juuri kommunikoida, niin sävelmästä tulee yleispätevämpi, useammalle sopiva, ajattomampi.

Kun soittelee laulukirjasta vanhoja sävelmiä, oppii paljon säveltämisestä: Mieti, millaista elämänkokemusta laulu kuvaa, mitä mielialaa, tunnetta, elämäntilannetta jne. Mieti sitten tuosta kokemuksesta lähtien, miten laulun sävelmä on poimittu elämänkokemuksen maisemasta, mitä siinä vaalittu.

Sunnuntaina 18.11.2012

Tänään aamupäivällä kuulin radiosta loppuosan jostakin harvemmin soitetusta kappaleesta ja sain siitä jotenkin langan päästä kiinni, että miten sävelletään mielestäni hienoja sävelmiä: On kokemuksellinen maisema, jossa kauneuden ja tanhoavuuden aksentit soittavat sävelmän. Eli olennaisinta on, ettei ole urautunut tai tee reunoja kokemuksilleen, olemukselleen eikä ajatuksilleen, vaan heittäytyy elämänkokemukseen kokemus kerrallaan jonkinlaisena maisemamaisena kimpaleena ja on samalla tenhoutunut sitern kuin musiikista kiehtoutuva tuppaa olemaan musiikkiin päin kääntynyt, että hei täsdsäpä kiva kappale, lähdetäänpäs soittamaan.
Tuosta muutaman pätkän itsekseni laulelin omia tavallista hienomman kuuloisia, jotenkin eheämpiä kokonaisuuksia, mutta sitten taas hukkasin idean ja kompastuin johonkin ankeaan meininkiin, joka musiikkiaharrastustani koko kesän on vaivannut - voiko olla, että melkein koko tässä asunnossa asumiseni ajan, olisiko siksi, että ikkunasta näkyy paljon rakennettua, vaikka on paljon puitakin?Ehkäpä jos tuon tiedostan ja katselen vain puita, niin auttaisikohan se?

Maanantaina 24.9.2012

Kuulin tänään radiosta oikein tenhoavalla värisevällä naisenäänellä lauletun kappaleen, ja jäin miettimään, miten tuon voisi oppia. Tenhoavuus kai tulee siitä, kun itse tenhoutuu ja antaa sen soida äänessä. Värinä taas liittyy eheyteen ja onneen, kun huomio on kääntynyt tunteisiin. Jotain kokeilin itse laulaa, löysin jotakin oikean kaltaista mutten kunnolla onnistunut. Korskea oman tunnevoittoisen elämänviisauden mukaan eläminen näyttäisi tuovan jotakin tuollaista.

Lauantaina 8.9.2012

Musïkinharrastuksessa on ollut taukoa monta kuukautta, kun jotenkin vain ei ole sujunut. Luulen, etten tunnista kaikkia täällä asuvia venäläisiä, kun jostakin aina tulee venäläinen tyyli, jota en osaa, jolla elämä ei soi. Pari päivää sitten hoksasin, että venäläisen naisen tyylin voi avata käytännönläheisyyden kautta, jolloin tulee oikein kaunis tunteva, taiteelinen, taitava ja elämänviisas tyyli jumiutuneen teoriaperspektiivin sijaan. Siksikö täällä Savonlinnassa ollaan kulttuurilta juuri tällaisia, venäläisten eduksi? Radiossa soi suomalainen pop, mutta se on jotenkin karheaa ja käheää ja vie musikaalisuuden lahjan suomalaisilta pois. Ovatkohan musiikista poispäin suuntautuneita romaaneja ja huonolaatuista teoreettisuutta yli suomalaisuuden arvostavia ulkomaalaissyntyisiä?
Perinteinen suomalainen meininki soi tunnelmallisena luonnostaan: radio pois ja ylös, ulos ja lenkille, suomalaiseen luontoon ja "Elä ja anna toisten Elää!"-tyylin ystävällisen sosiaalisuuden pariin, niin oma elämä soi kauniimpana, syvällisempänä ja tunteita koskettavampana kuin mikään suomenkielinen radiopop!
Oisko tuo Yhdysvaltain Texas ranch naistentyyli, sellainen elämänviisas, uai mikä osavaltio se on? Pitäisi venäläisten opetella mm. juuri se tyyli usalaisuudesta, tietäen, että se juurh on venäläinen valinta!
Kun hakee sävelet sille, miten kaipaa tunteilleen tukea, ikään kuin siinä itse olisi tosiystävän tapaan itsensä kaltaista tukemassa, niin sävelmästä ei vle ohut vaan tunteita miellyttävä.
voiko olla, euä monen radiomuusikon elämä ei soi vaan he tekevät lauluja vain toisten elämänmenosta? Suuri vahinko, olennainen erehdys, eiväthän he silloin ole esikuviksi sopivia edes sen vertaa kuin keskivertosuomalainen, jonka elämänkokemus sentään on tunnelmallinen, siksihän mushikki häntä koskettaa, oppisi vähällä vaivalla itse säveltämään!

Torstaina 5. heinäkuuta 2012

Tämän päivän Itä-Savossa kerrottiin pienen naislaulajan karisman tai läsnäolon täyttävän ihmeesti koko näyttämön. Mietin, kuinka tuon itse oppisi. Ilmeisesti olisi ensin mietittävä läsnäoloa laulamatta, etsittävä jokin kaunis ajatus, toive, mielentila, tunne, sosiaalinen edesottamus, joka on tilassa laajempi, eläväinen ja sointuva, tunteita koskettava (toivon hyvää, kylläpä täällä on kaunista, jne.), sitten eläydyttävä, upottava tuohon kauniiseen mielen sisältöön niin että se ilmenee olemuksessa ja tyylissä, ja laululla ilmaistava samaa kiehtovuutta.

Sunnuntaina 24. kesäkuuta 2012

Kevätkesällä joskus lauloin Valkoakaasioita niin, että pikkulinnut kuulivat. Kun sitten menin ulos, niin ne visersivät oman huumaavan kauniin versionsa laulun tunnelmasta. Eilen katselin lokkien lentoa ja teki mieleni hyräillä jotakin omaa sävelmää. Huvikseni kokeilin, mikä sävelmä lokkien lennosta syntyisi. Hämmästyksekseni se oli ihan tarkkaan loppupuolikas edellisenä päivänä laulamastani Nuoruustangosta. "Hieno lentonäytös", tuntui viereisten pikkulintujen viserrystyyli sanovan. Jos joku haluaisi tehdä musiikkivideon, niin linnut varmaan osallistuisivat mielellään!

Sunnuntaina 17. kesäkuuta 2012

Musiikinharrastukseni on ollut jumissa pidemmän aikaa mutta näyttäisi vähitellen palailemaan. Juju näyttäisi olevan siinä, että minun pitää arvioida itseni uudelleen musiikillisesti lahjakkaammaksi kuin monet ja sellaiseksi, joka halub panostaa musiikkiin täydellä sydämellä eikä vain harrastella jotakin vähäistä. Soittelin äsken Hymyhuulet-laulua ja hoksasin, että sävel kertoo noin 12n vanhoille, miten arkisesta elämänasenteestaan saa hyväntuulisen puuhailevaisen meiningin, jolla saa ystävällisen menestyjän sosibliset suhteet. Mutta silloin laulu lauletaan erityylisesti kuin mitä radiosta kuulee.

Lauantaina 26. toukokuuta 2012

On ollut pidemmän aikaa niin, etten ole paljoa soitellut. Mietin, että ehkä se johtuu siitä, että ystävälliset pikkulinnut ovat keskittyneet pesintäänsä ja itsekin vain ihailen lehtiä puissa ja leppeän lämmintä kesän alkamista. Tänään soittelin ja laulelin vähän jotakin tuttua. Hämmästyksekseni huomasin, että Kotimaani onpi Suomi on perinteinen vanha kantelekappale, miten paljon kauniimpi onkaan niin soitettuna!

Tiistaina 24. huhtikuuta 2012

Kirjoittelin eilen tuollaisen, lähetin OAJ:Lle.

"Väinön kannel: suomalaisuus ja musiikki
Koko ikäni olen ollut kovin järkevä arkijärkiseen suomalaiseen tapaan, jolla selvittää koulunkin ongelmitta. Järki on ollut apunani tunteidenmukaisuudessa, sekä omassa elmässäni että sosiaalisuudessa. Järjen avulla olen ratkonut sen, miten tavoitteeni käytännössä voi toteuttaa. Tunteet puolestaan ovat merkinneet elämäni mittasuhteet ja tuoneet elämänviisauden näkökulman sinnekin, missä alunpitäen oli vain koulu tai työ. Tunteet ovat kertoneet, miten elämänfilosofiset ongelmat ratkoa ja tuoda elintilaa sinne, minne koulutettu järki ei sitä osaa tuoda.
Suomalaiseen jäyhään järkiperäiseen tapaan en ole ollut kovin musikaalinen, mutta olen kokenut musiikin tärkeäksi elämässä ja maailmassa. On tärkeää antaa tilaa tunteille, elämänviisaudelle, toimivalle sosiaalisuudelle, aidolle syvällisyydelle ja vaikutelmien kielelle, johon järkikin perustuu. Tunteidenmukaiset soivat kohdat kertovat onnistuneisuudesta, kun taas lättänät soimattomat kkrrhhhh-äänet kertovat siitä, että pelkkien välineiden varaan rakentaminen on johtanut umpikujaan, on lapsi mennyt pesuveden mukana. Se, mikä soi, on tavoitteenomaista, syvällistä, toimivaa, sisällyksekästä ja onnellistuttavaa, sosiaalisuudessakin kiehtovaa. Se, mikä ei soi, on mennyt pieleen, jäänyt elottomaksi, rasittavan uuvuttomaksi, sisällyksettömäksi, onnettomaksi ja voimattomaksi, usein keskenään ristiriitaiseksi. Musiikin kieli kertoo onnistumisista, tavoitteista. Siellä, missä musiikki soi, pääsee hetken verran beesaamaan paremmilla toimivammilla tekemisentavoilla, näkökulmilla, katsomistavoilla, mielenvireillä, elämäntavoilla jne. Musiikki on kuin kartta oikeaan - kartta jonka luontomme koskettavuuden ja oikeaanosuvuuden perusteella rakentaa.
Musiikkiin saa kosketuksen paitsi kuuntelemalla, myös laulamalla: äänessä onnelliset toimivat kohdat soivat kauniisti, kun taas tunnelmattomat kkrrrhhhmaiset elämäntavan puolet eivät soi: ne kannattaa jättää pois laulusta, joka kumminkin on malli, positiivinen esimerkki muille. Ajattelussa on olennaista tavoittaa maailma sanojen takana. Samoin musiikissa tavoittaa elämänkokemuksen kiehtovuus, sen elinvoimaisuus, musiikin nuottikirjoituksen takaa, kuin nuotti olisi karttamerkki mutta elämänkokemuksen musiikki eli maasto monimutkaisessa rikkaudessaan se ainoa merkityksellinen.
Tunnelmia on synkkiä tummia ja keveitä toiveikkaita vaaleita. Vaaleat sävyt soivat korkeina sävelinä ja tummat matalina, joiden oikeat korkeudet kokemus opettaa. Tunnelmasävyjen vaihtelu elämämme rytmissä luo musiikkimaiseman, josta voimme poimia laulun. Se, mikä elämässä ja maailmassa on merkityksellistä, koskettaa vahvasti tunteina, tunnelmina ja tunteenomaisina vaikutelmina. Se myös soi vahvimmin musiikkina. Juuri siitä on olennaisinta kommunikoida, juuri sitä meidän eniten kuunnella. Ja niin musiikki vaistomaisesti opettaa meidät tekemään. Kauneus kertoo ideaaleista, koskettavuus elämän perusvirrasta ja kiehtovuus toimivimmista näkökulmista: juuri niihin sukeltaminen saa meidät olennaisten kysymysten äärelle ja johdattaa onnistumisiin..."

Lauantaina 14. huhtikuuta 2012

Eilen oli Väinämöis-aihe pinnalla (linkki 13. huhtik. 2012), joten tulin soitelleeksi jotakin kansallishenkistä, erityisesti Suomen laulua. Minua kiehtoo se, syvällinen elämänviisaus, jota suomalainen kulttuuriperintö muinaisemmilta ajoilta opettaa. Tuntuisi tähdelliseltä oppia laulamaan niin, että osaa senkin kommunikoida.

Maanantaina 8. huhtikuuta 2012, 2. pääsiäispäivänä

Finlandia-hymni olisi kai ymmärrettävä sen valossa, että se on Sibeliuksen säveltämä. Tueksi olisi soiteltava muitakin Sibeliuksen kappaleita.

Pääsiäissunnuntaina 8. huhtikuuta 2012

Soitin Jean Sibeliuksen säveltämää kappaletta Soi kunniaksi Luojan. Ihan käsittämättömän viisas ja hyväätekevä näkökulma siinä! Varmaan voisi oppia paljon ja saada elämänsä uusille paremmille urille tuollaisen elämänviisauden avulla, ja uskonnon apu tulee vielä lisäksi... Tuota pitäisi ihmisen suruunsa kuunnella eikä J. Karjalaista!

Radion sinfoniaorkesterin konserttia TV:stä katsellessani mieleeni tullutta:
"Mieleeni tulee taas kerran, että kun monta (tai harvakaan)
ammattilasta soittaa yhdessä, tulee soittoon helposti nuottienluvusta
peräisin olevia piirteitä ja ammatiin kuuluvan pitkän harjoittelun
meininkiä. Kuitenkin musiikki-ihanne, sävelmielikuva, mieleen nouseva
hahmo musiikin tunne-, meininki- ja elämäntapasisällöstä, sävellyksen
tavoittelemasta ihanteesta on omanlaisensa ja juuri sen tulisi toimia
oppaana siihen, miten lopullinen musiikkiesitys laatia ja esittää. Eli
olisi lähdettävä lomalle, rentouduttava niin, että mieli vapautuu
monenlaiseen avaramieliseen ja tunteidenmukaiseen, syntyy elämän kirjo
koulutetun kaavan sijasta. Olisi luotava uudelleen luontoyhteys, joka
tuo hengen tekemisiin. Sen valossa musiikkikin näyttää kauniit
tenhoavat puolensa, ja esitys saa uuden hehkun ja eheyden..."

Torstaina 22. maaliskuuta 2012

J.Karjalaisen kappale käsittelee surua kauniisti ja ihmiset etsivät sen, kun heillä on elämässään murhetta. Artisti siis tekee kauniin laulun ja saa raskaan tunneryöpyn palkakseen. Tarttisi osata auttaa niin kovin paljon, jos tekee laulun surullisesta aiheesta. Laulu on kaunis mutta vertautuu juuri synkkiin hetkiin. Miten määräytyvät laulun aihe ja kuulijakunta? Laulua tehdessään pitäisi osata vastata kuulijan näkökulmaan. Miten osaisi kuunnella omaa lauluaan kyllin objektiivisesti? No, kai näitä ajan myötä oppii...

Sunnuntaina 18. maaliskuuta 2012

Kuuntelin radiosta J. Karjalaisen kappaletta Hän ja mietin, miten se on tehty. Surun tunnelmaan vastaa siinä musiikin kauneus kuin aiheen musikaalisena korukuviointina - jotain samantapaista kuin mitä olen tehnyt silloin tällöin etsiessäni sävellysyritelmiini musiikin kauneuden vaikutelmaa. Kappaleen sanat vaikuttivat suoraviivaisesti lähes samaan aikaan sävelmän kanssa tehdyiltä, mutta en sittenkään osannut tehdä mallista perässä. Sävelmän tekoa tuon mallin mukaan kokeilin: valitsin kokoomuslaisen alakuloisen tunnelman ja annoin musiikin kauneuden vastata siihen jotakin elämänviisaaseen päin johtavaa korukuviointia. Hämmästyin onnistumisestani ja ajattelin äänittää tekemäni laulunpätkän, mutta melkein heti hukkasin koko jutun. Iloisempi ja onnellisempi aihe olisi kivempi ja kauniimpikin.

Tiistaina 13. maaliskuuta 2012 - sävellystaito ajatteluna

Eli koulutettu akateeminen objektiivinen ajattelu ei soi, mutta musiikin säveltäminen tuottaa sivutuotteenaan parhaimmanlaatuisia kokonaiskuvallisia objektiivisia ajatuksia, musiikin kiehtovuutta vähentämättä, tuoden vain uuden merkityksellisyyden kokemuksen.

Sunnuntaina 11. maaliskuuta 2012 - sävellystaito ajatteluna

Säveltämisen taidosta on minulla vielä paljon opittavaa, mutta jos tuota ajattelun ja sävellystaidon yhteyttä pohtii, niin varmaan osaisin siitä pääpalikat neuvoa: objektiivinen ajattelu aistitin maiseman tapaan löytyy ajattelukurssista Pikakoulu-blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html (helppo arkijärkinen kurssi, jonka oppii alle puolessa tunnissa), tuntein ajattelusta löytyy hiukan siellä mys ja aiemmista blogimerkinnöistäni tässä blogissa, olikohan viikko sitten, eli tunne merkitsee ilomiön tärkeäksi elämän kannalta ja ajatus/aistittu huomio kertoo, miksi ja miten se on tärkeä maailmassa; tunnelma on aistittu maisema, jossa tunteet kertovat, mitä nuo ilmiöt merkitsevät elämälle; tunnelmasävy on kaikkien havaintojesi joukko, niin maailmankuvan tason havaintojen kuin aistittujen ja tunnettujen (lisää syyt samaan tapaan kuin tuntein ajattelussa), eli tunnelma on parhaimmanlaatuinen objektiivinen havainto kustakin asiasta; maailman dynamiikan ymmärtämiseksi on tärkeää ymmärtää, mikä toimii mitenkin, mitren vahvasti ja minkä suuntaisesti, eli hahmottaa, millaisia maisemanb ilmiöt ovat terveessä ideaalimuodossaan, josta osia vain ovat niiden muut muodot, eli hahmottaa ne energisimmillään, tunteidenmukaisimmillaan, terveimmillään eli soivimmillaan; hyvin toimiva meininki soi parhaiten ja on siis toimivin ratkaisu siihen mitä strategiaa, sosiaalista meininkiä, elämänasennetta, näkökulmaa, arvovalintoja ja tekemisentapoja kannattaisi käyttää; maiseman olemmaisia piirteitä ovat maisema kokonaisuutena nähtynä rakenteineen, mittasuhteineen, yhteyksineen ja dynamiikkoineen, maiseman ilmiöiden voimadynamiikka: mikä on energistä, mikä vie mihinkin suuntaan, minkä varaan voi rakentaa ja mikä on liian voimatonta eli toimimatonta, eli mikä soi mitenkin terveen vahvasti ja luo hyvää meininkiä, joka kantaa kokonaisuuden terveelle parhaiten toimivalle tolalle, sekä mikä olisi paras strategia eli hyvä meininki valita kokonaisuudelle ohjenuoraksi tai ihan vain yhdeksi tenhoavaksi vaihtoehdoksi monen joukossa eli millainen musiikki on energistä, sopusointuista, terveen eheää ja kokonaiskuvallisen herkkää maisemaksi avautuvaa.

Sunnuntaina 4. maaliskuuta 2012 - sävellystaito ajatteluna

Olisikohan tuossa musiikin ja luonnollisen ajattelun kielen yhteydessä ajatusten elämääkoskettavuus: tämä on tärkeä ilmiö ja tämä soi, molemmat osuvimmillaan yhtä aikaa, vaikkei niitä saakaan etsiä toistensa avulla, jollei ole jo täysin perillä siitä, miten niiden yhteys menee.
Ajateltavat ilmiöt voisi hahmottaa aistivoimaisesti, jolloin vaikutelmat eli taiteen kieli eli kokemukselliset havainnot kokonaisuudessaan kertoisi asioiden objektiivisen rakenteen eikä tarvittaisi palikkajärkeä ollenkaan. Koko ajatustavan sitoo yhteen maisemakatse kuten käytännössä toimeliaalla ihmisellä. Hyvä meininki ja toimivuus ovat sama.
Joka tapauksessa, kun laulukirjani sävelmiä kuulostelee, soivuus näyttäisi olevan tekemisissä energisyyden eli toimivuuden kanssa ja ilmiöt näyttäisi hahmotetun ideaalisina kokonaisuuksina eikä sattuman kauppaa eli juuri niin kuin objektiivisimmassa ajattelussa maailman dynamiikan ymmärtämiseksi kuuluu. Siten soivuus ja parhaimmanlaatuinen objektiivisuus voisivat olla saman tekemisentavan eri puolia, joilla kummallakin on aksentti samoissa asioissa, mutta itse ilmiö on siis rikkaammin vaikutelmin hahmotettu kuin nuotit vain.
Ajattelussa ja taitojen ja onnen tavoittelussa alkavat palaset loksahdella paikoilleen ja saa uskomattoman toimivia ratkaisuja, kun vain kokeilee vastaukseksi terveitä ikiaikaisia elämäntapoja kuin aikojen alussa kaikilla elämän saroilla, mitään liiallisena pois tiputtamatta, jos se vain luontomme mieltymys on. Siksi uskon tämänkin ajatuksen toimivan ja sitä paremmin mitä enemmän siihen tutustuu, mitä paremmin sen oppii tuntemaan.
Tätä havaintojen tekotapaa ei tavoita koulumaista ajattelua noudattamalla, vaan on mietittävä, mikä soi. Se osoittautuu ajattelussakin oikeaanosuvimmaksi ilmiöiden kuvaukseksi.
Tällainen ajattelutapa olisi toiminnan ohjauksen näkökulma, jossa sävelmän kauneus kuvastaisi tekemisentavan kaikinpuolista onnistuneisuutta.

Lauantaina 3. maaliskuuta 2012 - sävellystaito ajatteluna

Joskus jo onnistun laulelemaan jotakin kivaa omasta päästä jonkin läsnä olevan aiheen tiimoilta kuten koirani, aamutunnelmia tai maaliskuun alun lämmin sää. Ei riitä laulaa tunnelma vaan on mietittävä siitä kiva eloisa olennaisuuksia korostava näkökulma ja laulettava se. Vaikka vähäistä vielä onkin, on tyydyttävää tuotta omia sävelmänkappaleita, ehkä se on jokin perustaito elämässä, joka pitäisi kaikilla luonnostaan olla, mutta mikä siitä useimmilta uupuu, tuntein ajattelemisen taito vai mikä? Joka kerran, kun huomaamme jotakin tuntein, ajatus kertoo, että tämä tunteita koskettava kokonaisuus on tärkeä tästä syystä. Jos ajattelisimme tuohon tapaan, olisiko silloin tunteidemme ja tuntemustemme musiikki ajattelumme kieli, jolla ajatellen eniten viisastuisimme ja oivaltaisimme, olennaisimpia, suurimpia, mitään laiminlyömättä: kuuntelisimme vain kokemustemme musiikkia aina, kun haluaisimme ajatella ja viisaasti reagoida.
Hyvälaatuinen objektiivinen ajattelu rakentaa kaikkien havaintojen joukon varaan: aistimukset, maailmankuva, tunteet ja elämänfilosofia. Ajattelu on siis sama kuin herkistyminen kuulostelemaan havaintojaan, havaitsemaansa maisemaa tunnereaktioineen ja filosofisine näkökulmineen siitä, mikä on hyväksi maailmassa, mikä ei ja miksi. Havaintojen, tuntemusten ja niihin liittyvää ymmärrystä vastaavien tunnereaktioiden kieli on lähellä jollei sama kuin musiikin alkumuoto tunnelmallisissa koko elämän piirin kattavissa kokemuksissa eli havainnoissa. Niin parhaimman laatuinen objektiivinen ajattelu voi olla sama kuin tunnelmasävyistä yms. vaikutelmista rikkaan musiikin säveltäminen, jonka ilmeisesti kuuluisi olla jokaisen perustaito, joka kytkee yhteen ajattelun, tunteet, kommunikaation, elämänviisauden, filosofian ja rakkauden musiikkiin.

Keskiviikkona 22. 2. 2012

Katselin nettivideolta Sweet-yhtyeen kappaletta Wig Wam Bam ja ensi kertaa aloin hahmottaa, miten jokin kappale on tehty. Kun oikein yritän, niin ehkä vielä opin itsekin tekemään laulun. Ennen pidin sitä haihatteluna mutta nyt alan uskoa voivani oppia, :)!

Torstaina 16. helmikuuta 2012

Kuinka löytää musiikki elämästään:
Joka kappaleella on oma meininkinsä. Kun jää kuulostelemaan sävelmää, se luo näkökulman jonkinlaiseen elämäntilanteeseen ja meininkiin. Tunteet ja tunnelmat korostuvat, hyvä meininki nousee keskiöön ja kkkkrrrrhhhhhh-ääänet jäävät pois. Joka kerran, kun kuulee tunteikkaan kappaleen, oppii hetkeksi myös tunteikkaan tavan elää. Se on elämänviisauden kappale, taito muiden taitojen joukossa, taito, jota noudattamalla voi saada elämänsä musikaaliseksi. Kaikki kappaleet eivät ole ihan samanlaisia, mutta kukin opettaa jonkin näkökulman ja vanhat tunteikkaat laulut niitä, jotka saavat elämän soimaan - toki vain niiltä osin kuin voi itse vaikuttaa tekemisentapaansa ja meininkiinsä! Tunteikas, hyvin soljuva, tekemisen meininki, joka on aistivoimaisen tunnelmallinen, tunnelmasävyinä soiva.

Oodi - mikä oikein on oodi? Oodi koirille luonnistuu jollain lailla, ihmisille ei lainkaan ja pikkulinnuille superhyvin. Lienee aiheena olevan musikaalisuudesta kiinni, elämän meiningin hyväntuulisesta aistivoimaisesta tunnelmallisuudesta, löytyykö säveliä helposti vai ei.
Jos jo löydän jotakin säveliä ja osaan lauluista tavoittaa hiukan sitä, mhin tapaan ne on sävelletty, niin ehkä silloin voin myös oppia ymmärtämään, miten ne on sanoitettu. Soittelin laulua Elämältä kaiken sain, ja jännää, kun sen suomenkieliset sanat ovat ihan toisentyyppiset kuin englanninkieliset. Syntyy ihan erilainen kuva koko laulusta ja siitä, mitä musiikki on, kauniimpi, haikailevaisempi, mutta vähän ohkaisempi myös. Amerikkalainen näyttäisi elevän tehdastyöläisen tapaan käytännön elämää elämänviisauden ja aistivoimaisuuden tasolla ja tavoittavan näkemyksellisyyttä ajatuksissa, jotakin, mikä kantaisi ne yli kulttuurirajojen elämän olennaisten kysymysten äärelle. Suomalainen taas on kokonaiskuvallisempi, hahmottaa laajemman maiseman kerrallaan, mutta ajattelussaan lätistyy liikaan konkreettisuuteen ja akateemistyyppisten näkökulmien ulkolukuun sen sijaan, että kylliksi antaisi kokemuksellisen näkökulman olla mukana elämänviisautta myöten - ei vain oman elämän ohjauksessa niin kuin suomenkielisillä on tapana, vaan myös muiden elämänkohtaloiden myötäelämisessä ja ymmärtämisessä, maailman markkinavoimien, kulttuurien synnyn ja erilaisten elämänkohtaloiden ja sosiaalisten kiemuroiden ymmärtämisessä.

Maanantaina 13. helmikuuta 2012

Jokaisessa laulussa on oma teemansa, oma tapansa, millä elämänkokemuksen kiehtovuudesta on poimittu sävelmä. Jokaisesta sukelluksesta jonkin laulun maailmaan voi oppia uutta säveltämisestä.
Osaan jo muuntaa jotakin kokemuksistani, tunnevireestäni ja haaveistani säveliksi, mutta monesti siihen tulee päälle vaikutelma siitä mitä silloin katselen, lättänöityy koskettimiston näköiseksi, vaan kaipa tuo enemmän soittelemalla ja monenlaista kokeilemalla... Oppimista olisi siinä, miten tavoittaa olennaista, koskettavimpia kohtia elämänkokemuksessaan. Nyt on kaikki vielä hapuilevaa, harjaantumisen alkuvaiheissa.

Sunnuntaina 12. 2. 2012

Itä-Savossa oli juttu oopperalaulajasta, joka oli Saksasta tullut talvilomalle lapsuudenkotiinsa Juvalle. Oli tosi luksuksen näköistä, kun on ammatti, jossa saa olla elämänviisas ja tunteva. Katselin lehtikuvaa ja jäin miettimään, miten hän mahtaa laulaa. Syntyi mielikuva, että järkivoittoista hyvän ideaalisen terveen ikiaikaisen tekemisentavan mielikuvaansa ilmaisten. Kokeilin kokeeksi laulaa Volgan lauttureita ja niin ainakin tuli kiva ääni ja tunsin oppineeni jotakin laulusta. Eksyin miettimään, voisiko Volgan lauttureita laulaa amerikkalaiselle ja jos niin miten. Tuo terveen tekemisentavan ideaali tuntuisi toimivan siltana kulttuurien välillä.
Aiemmin päivällä soittelin kappaletta Sydämen suru ja mietin, että elämänviisaampi näkökulma olisi kivempi. Koetin kehitellä jotakin omaa, mutta sain aikaan vain lyhyen pätkän kunnes hukkasin näkökulman, mutta kiva aluevaltaus silti! Ensi kertaa rustasin joitakin nuotteja paperillekin, eihän niillä mitään virkaa ole mutta jännää yrittää.

Torstaina 2. helmikuuta 2012

Soittelin kappaletta Thanksgiving prayer useampaan kertaan saadakseni sen soimaan oikein ja tulin sitten samaan tyyliin laulaneeksikin. Hämmästyksekseni laulun tunnelman tavoittelu sai minut laulamaan kaksi eri säveltä yhtä aikaa. Mietin, että tätäkö laulajien taidot ovat: osata kaikenlaista monimutkaisempaa, hienompaa. Mutta siitä seuraa monelle laulajalle, että hienouksien tavoittelu ja niiden noudattaminen syö koko kapasiteetin ja niin vapaamuotoinen laulamisen ilo tukahtuu ja sen myötä aitous sammuu ja jäljelle jää vain ohjelmoitu kaava. Tarvitaan irtiottoa, lomalle lähtöä kaikista vaatimuksista, elämänmakuisuuden ja vaatimusten yksinkertaisuuden myötä paremman laadun tavoittamista: yht'äkkiä onkin tilaa omille meiningeille, oman elämän tunteiden kirjolle, aidon arkisen sosiaalisuuden tunnelmarikkaudelle, omalle tahdille ja omille lisäkuvioille. Laatikkoja kantavan kädet ovat varatut, samoin käy muiden vaatimusten kanssa. Vapaasti kulkevan kapasiteetti on suurempi ja haasteiden kohtaaminen käy luovalla eheydellä.
Pianon ääni on hiukan kuiva ja kolkko kuin sotaisat laskelmat, joita lapsuudessani lasten kesken kisatessa tehtiin. Lieneekö tuo vain liikaa aikaa sisätiloissa viettäneen ärtyisää toraisuutta? Aikuisten suomalaisten luonnonrakkaus pelastaa paljolta: saa katsomaan ihaillen puita, joiden rakenteiden monimuotoinen rikkaus opettaa kuvallisen ajattelun ja sen myötä laskelmat monta vertaa kehittyneemmiksi: monimutkaisemmiksi, tarkemmiksi, oikeaanosuvammiksi, kaikenkattavammiksi, monipuolisemmiksi ja viisaammiksi, taktisesti ylivertaisiksi: syntyy sujuva lopputulos, laatutasoltaan sivistynyt ja onnistuneisuuttaan ja viisauttaan tunteikas.

Tiistaina 31. tammikuuta 2012

Meri lienee haave liikaa aikaa neljän seinän sisällä viettävälle, joka kaipaa tilaa tunteidenmukaisuudelle vaikkapa sitten rommitotin ja merimieslaulujen myötä. Meri on hänelle kosketus elementteihin, alkuperäiseen luontoon, jonka varassa kaikki viime kädessä yhä edelleen on. Mutta jo kaupungin puu on visuaalisesti näyttävämpi ja villiintynyt puutarha tuo onnellisemman olon. Rikkumaton metsäluonto pikku järvineen ja niittyineen tuo täyttymyksen tunteen ja eheyden, joka kasvattaa elämänviisaaksi. Vasta kokonaan elollisen villin luonnon ympäröimänä on ihminen löytänyt paikkansa maailmassa, ja se näkyy mm. onnellisemmissa lauluissa, jotka soivat luonnon kauneutta ja kokemuksellista rikkautta eivätkä vain merimieslaulujen turtumusta ja unhoa, joita jotkut toki myös tarvitsevat, mutta luonnonrakkauden itsestään löytänyt saa onnellisemman tyydyttyneemmän elämän ja kasvaa elämänviisaudessa.

Perjantaina 27. tammikuuta 2012

Matalien äänten laulamista auttaa paljon, kun kääntää päätään reilusti alas rintaa kohden. Koko olemuksellaan vakuuttuneesti tekemisestä saa mataliin säveliin tunnelmallisuutta, joka saa matalat sävelet soimaan.
Eilen kokeilin laulaa tavalla, joka kertoisi, millainen tulee olemaan tulevaisuuden tietokoneiden tunne-elämä, ks. blogini http://feelingcomputers.blogspot.com Tuli tietokonemaisen lättänän kuuloista tottakai. Ehkä, jos joku osaisi tehdä muuten toimeliaan hyväntuulisen kappaleen, jossa vain olisi yhtenä osana lättänämpi teema robo-robo-robocops tai mitä ikinä osaavatkaan tehdä, mutta minä en osaa!
Juttelin eilen toverini kanssa puhelimessa: Mitä ihminen etsii musiikista? Mitä hänen luontonsa siitä kaipaa? Jotakin terveen alkuperäisen elämän elementtiä tottakai, mutta mistä sen elämänsä piirissä löytää ja miten se parantaa maailmassa pärjäämistä? Luonnollista olisi etsiä musiikkia äänensävyistä ja tunnelmista, siitä mitä ne kertovat elämästä, tekemisentavoista, elämän ilmiöistä, kokemuksista ja etenkin mielenvireistä. Asiakeskusteluissa olisi silloin asiatason lisäksi tekemisten taso. Toinen olennainen musiikin lähde ovat oman elämisen tunnelmalliset positiivisia tunteita herättävät koidat. Kun uppoan kuuntelemaan, miten ne "soivat", annan elämässäni ja tekemisentavoissani tilaa juuri noille sujuvuuttaan laulaville elämänvalinnoilleni, eli rakennan onnistumisten varaan ja pärjään siksi paremmin elämässäni.